Jumalainen näytelmä: Helvetti | Page 5

halus suuri niin on rakkautemme?ens alkujuuri tulla tuntemahan,?niin teen kuin se, mi kyynel?i ja puhuu.
Luimme kerran huviksemme kirjaa,?mi kertoi Lancelotin[24] lemmentarun;?olimme yksin, vailla ep?ily?.
T?? luku usein posken kalventanut?meilt' oli, silm?n vienyt kohti silm??;?mut lehti yks vain meid?t langetutti:
kun luimme, kuinka suukon sulho painoi?hymylle huulten ik?v?idyn armaan,?tuo, joka minusta ei eroo en??,
vavisten aivan suuteli mua suulle.?Syy oli kirjan ja sen kirjoittajan;?enemp?? emme lukeneet sill' er??.?
Kun toinen haamuista n?in haastoi, toinen?niin ??neen itki, ett? s??li syv??minulta tajun vei, kuin kuolla olin,
ja kaaduin niin kuin kuollut ruumis kaatuu.
Kuudes laulu
Kun toipui mieleni, mi mennyt lukkoon?ol' langon, k?lyn onnettuuden vuoksi,?niin ett? s??li, murhe huumas minut,
n?in uudet vaivatut ja uudet vaivat:?kuhunka liikun, kunne k??nnyn, kunne?ma katsonkin, n??n kauhut kaikkialta.
Piiriss? kolmannessa oon, miss' sade?kirottu, kylm?, ikirankka lankee:?se laatuaan ei koskaan muuksi muuta.
Pimeyden halki sinkoo rakeet suuret,?samea vesi, hyinen hyhm? siell?,?maa m?rk? haisee tuosta inhuudesta.
Ja Kerberus, tuo ep?saalas julma,?ja kolmi-kurkku, koiran lailla haukkuu?p?in ihmisi? sinne uppoovia.
Punaiset p??ss? silm?t, takkukarva,?k?p?l?-kynsi, laaja-vatsa peto?tuo repii sieluja ja raataa, nylkee.
Saa sade heid?t ulvomaan kuin koirat:?sivullaan toisella he toista suojaa?ja usein k??ntyv?t nuo kiron omat.
Kun Kerberus, tuo lohik??rme, meid?t?havaitsi, meille hampaitaan h?n n?ytti,?suu auki, joka j?sen j?ntev?n?.
Oppaani silloin k?sin kaksin otti?pivoonsa maata sek? t?ysin kourin?h?n sit? syyti ahmatille kitaan.
Kuin koira, joka n?l?ss?ns? haukkuu,?mut tyyntyy, saatuansa purtavata,?ja joll' on huoli vain sen nielenn?st?,
niin teki Kerberus nyt leuoin levein,?tuo hirvi?, min haukku huumaa vainaat,?niin ett? kuuroutta toivoo kukin.
Kuljimme yli kuolleiden, joit' iskee?ikuinen sade, polkein p??lle heid?n?tomunsa ihmishahmoisen, mut turhan.
Viruivat maassa kaikki, paitsi yksi,?mi heti nousi istumaan, kun meid?t?h?n edess?ns? n?ki saapuviksi.
?Oi, kulkevainen t?m?n turmankuilun?,?n?in mulle h?n, ?jos voit, niin tunne minut,?maailmaan tulit, ennen kuin sen j?tin.?
Ma h?lle: ?Tuska t??ll? k?rsim?si?mun mielest?ni ehk? riist?? sinut,?kun muista n?hneeni en sua koskaan.
Mut mulle lausu, kuka lienet, jolle?niin inha t??ll' on pantu paikka vaivan,?ett' tuimempi ei tuska suurempikaan.?
H?n mulle: ?Oma kaupunkis, mi t?ynn??kateutta niin on, ett? tulvii yli,?kotini oli elon helj?n aikaan.
Nimeni Ciacco[25] oli siell?. T?hden?nyt ahmattiuden synnin turmiokkaan?mua sade murtelevi, niinkuin n?et.
En yksin t??ll? ole, sielu kurja,?vaan kaikki n?? on saman synnin vuoksi?samassa kiusassa.? H?n p??tti puheen.
Ma h?lle vastasin: ?Oi Ciacco, vaivas?mua painaa niin, siit' ett? silm? kastuu,?mut virka, jos sa voit, kuin k?yp' on kansan
tuon kurjan kaupungissa kiist?v?ss???Vanhurskasta siell' onko yht??n? Lausu,?my?s miks niin hurja riehuu riita siell???
H?n mulle: ?Kauan kest?nyt on kauna,?pian veri virtaa. 'Mets?puolueenne'[26]?on h?pe?ll? toisen karkoittava.
Se sitten sortuu vuorostaan, kun kolme?kulunut vuotta on, ja toinen nousee?avulla er??n, nyt jo vaanivaisen.
Se p??ns? korkealla kauan kantaa?pit?en toista raskaan ikeen alla,?se kuinka h?vennee ja huoanneekin.
Kaks on vanhurskasta,[27] mut heit' ei kuulla:?s?ent? kolme, kateus, ahneus, ylpeys,?syd?met kaikki siell' on sytytt?nyt.?
Puheensa surullinen p??ttyi t?h?n.?Ma h?lle: ?Viel? mulle virka tieto?ja salli sananvaihto toivomani.
Ah, suo mun tulla tuntemaan se paikka?ja kohtalo, miss' ovat miehet jalot?Tegghiajo, Farinata, Henrik, Mosca,
Iacopo Rusticucci, muutkin, jotka?oikeutta tahtoivat. Heill' onko autuus?nyt taivahan vai tuska helvetiss???
H?n mulle: ?Mustempien joukoss' on he,?syy moninainen heit? pohjaan painaa.?Voit heid?t n?hd?, jos niin alas astut.
Mut maan kun armaan p??lle nouset j?lleen?sua anon muille mua muistuttamaan.?En enemp?? ma virka enk? vastaa.?
H?n syrj??n sitten silm?t k??nsi, katseen?loi minuun karsaan, painoi p??ns?, sy?ksyi?sokeiden muiden lailla maahan multa.
Oppaani lausui: ?Her?? ei h?n en??,?ei ennen kuin soi torvet tuomiolle.?Vihollisensa valtava kun saapuu,
he kukin l?yt?v?t taas haudan himmeen?taas saavat lihallisen hahmon, ruumiin,?ja sanan kuulevat, mi kaikuu iki.?
Loassa varjojen ja hyhm?n hyisen?me vitkaan kahlasimme, haastain hiljaa?elosta tuonen-takaisesta. Siksi
ma vihdoin virkoin: ?Mestari, n?? vaivat?kasvaako tuomion tuon suuren j?lkeen?vai v?henee vai entiselleen j??k???
H?n mulle: ?Palaa viisautees, min mukaan?olento t?ydellisempi my?s tuntee?syvemmin nautinnon ja k?rsimyksen.
T?? suku kadotettu, vaikk'ei koskaan?todella t?ydellisty, sent??n vartoo?enempi olla kuin se nyt on.? K?yden
n?in tiemme k??ntehesen, haastelimme?me paljon muuta, jot' en kerro; sitten?tulimme paikkaan, jost' on alasmeno:
l?ysimme Pluton, suuren vainolaisen.
Seitsem?s laulu
?_Papé Satán,[28] papé Satán aleppe_?,???nell? k?he?ll? alkoi Pluto,?mut jalo viisas tuo, mi kaikki tiesi,
mua vahvistaakseen virkkoi: ??ll?s s?iky,?niin mahtava kuin onkin h?n, ei est???sua voi h?n jyrk?nnett? astumasta.?
H?n k??ntyi Plutoon, jonka kuono paisui?vihasta, virkkoi: ?Vaiti, kurja susi!?Sy? itses itseksesi raivos kanssa!
Me emme syytt? astu syvyytehen.?Niin tahto taivahan on, miss? Mikael?suurimman kosti kerran uhmansynnin.?
Kuin tuulen pullistamat purjeet putoo?ja kaatuu kasaan, koska murtuu masto,?niin maahan lankesi tuo julma peto.
Astuimme alas keh??n nelj?ntehen?edeten yh? t?t? tuskan rantaa,?mi kaiken kaartavi maanpiirin vaivan.
Vanhurskas Luoja, kuinka monta uutta?rikoksen rangaistusta t??ll? n?in ma!?Miks t?ten turmioon vie synti meit??
Kuin aalto hyrsky?? Karybdiin luona,?kun toisen kohtaa aallon tunkevaisen,?niin t??ll? ees ja taap?in kansa l?ikkyy.
Tiheemm?t n?in kuin muuall' laumat t??ll?,?he ulvoin kuormiansa kaikkialta?v?ell? rynt?ittens? vy?ryttiv?t.
Ja toinen toistaan tyrkki, k??ntyi, alkoi?taas taap?in vy?rytt??, ja huudot kaikui:??Miks pid?t kiinni? Miksi p??st?t irti??
Palaten kahtapuolen vastakkaiseen?taas paikkahan tuon keh?n kauhistavan?he j?lleen alkoivat sen soimavirren.
N?in kukin, p??sty?ns? puolen keh??,?taas voimanmittel?h?n k??ntyi toiseen.?Ma, jolta s??li oli mielen murtaa,
nyt lausuin: ?Mestari, ah, virka mulle,?mit' on t?? kansa, kaikki pappejako,?nuo paljasp?iset vasemmalla?? Virkkoi
h?n mulle: ?El?m?ss? entisess??he kaikki olivat niin houkat, ett??he eiv?t hoitaa talouttansa voineet.
Sen kyll? kuulee heid?n huudoistansa,?kun p??sty?ns? piirin vastap?ihin?vuoks syyns? vastakkaisen taas he eroo.
Jokainen, joll' ei tukkaa kiireell?ns?,?on ollut pappi, kardinaali, paavi,?ja kukin ahneutensa orja.? Lausuin:
?Oi Mestari, mun tuntea kai tulis?er?it? heid?n joukostansa, jotka?on saastuttamat saman paheen.? Mulle
h?n virkkoi: ?Turha aatos! El?m?ss??kun saastuivat