Jumalainen näytelmä: Helvetti | Page 4

palajaa, mi poissa oli.?
Kun vaiennut ol' ??ni, nelj?n n?in ma?vastaamme varjon ylv??n kiireht?v?n,?ei riemu eik? murhe muodossansa.
N?in alkoi haastaa hyv? Mestarini:??N?etk? miehen, miekka k?dess?ns?,?mi muiden eell? kuninkaana kulkee:
h?n on Homeros, laajin laulajoista,?tuo toinen on Horatius, pilkkakirves,?Ovidius kolmas, nelj?s on Lucanus.
Kun heille kaikille se nimi sopii,?min ?sken meille ??ni huusi, mua?he kunnioittavat, ja se on oikein.?
Noin t??ll? koossa n?in ma koulun kauniin,?n?in mestarit sen ylv??n tyylin laulun,?mi muista korkeinna kuin kotka lent??.
Kun yhdess' oli haastelleet he hiukan,?niin mua p?in he k??ntyi tervehtien;?hymyili sille hyv? Mestarini.
Tekiv?t kunnian he suuremmankin?minulle, ottivat mun joukkohonsa,?niin ett? kuudes olin kuulun seuran.
P?in k?ytiin valon heijastusta, haastain?sanoja, joista vaieta on kaunis,?kuin oli kaunis niit? kuulla siell?.
Tulimme linnan jalon liepehelle,?min seitsenkerroin muuri ylh? saarsi?ja puolsi joka puolin virta soma.
K?vimme poikki sen kuin maata vahvaa,?avautui seitsenportit, ja nuo viisaat?mun veiv?t vihannalle nurmen nuoren.
Totiset n?in ma t??ll? miehet, katseet?vakaiset, kasvot arvo-valtahiset;?he harvoin haastoivat, mut ??nin lempein.
Siirryimme laitaan nurmen nuoren, siin??ol' avoin, korkea ja kirkas kumpu,?min p??lt? n?hd? heid?t kaikki saattoi.
Edess? aivan, kedoll' armahalla,?minulle n?ytettiin ne suuret sielut,?joit' iloni on olla n?hnyt kerran.
Ma n?in Elektran, kera saaton suuren,?ma tunsin Hektorin ja Aineiaankin,?ja Caesar kotkasilm?n aseissansa.
Ma n?in Camillan, n?in Pentesileian,?ja kuningas Latinuksen, mi istui?Lavinian, tytt?rens?, kanssa; oli
Tarquiniusten turma, Brutus, siell?,?Lucretia, Julia, Martia ja Cornelia?ja Saladin, ja t?m? yksin astui.
Kun silm?ni taas hiukan nostin, n?in ma?viisasten mestarin,[20] mi filosofein?keh?ss? istui yst?v?llisess?;
imehti h?nt?, kunnioitti kaikki.?N?in siell? my?s ma Sokrateen ja Platon,?l?himm?t h?nen, my?s Demokriton, mi
maailman luoduks luuli sattumalta,?Anaxagoraan, Diogeneen ja Taleen,?Empedokleen ja Herakleiton, Zenon;
ja Dioscorideen, joka luonnon lajit?kokosi ilmi, Orpheun, Tulliuksen,?Linuksen, Senecankin siveellisen,
Euklideen, geometrin, Ptolemaion,?Hippokrateen, Galenon, Avicennan?ja selitt?j?n suuren, Averroeen.
En kaikkia voi luetella tarkkaan,?kun niin mua ajaa aine pitk?, ett??j?? usein multa sanaa vaille tapaus.
Kuusmiehinen nyt seura kahdeks eroo:?vie toista tiet? viisas johtajani?levosta pois mun ilmaan vapisevaan;
ja sinne saavun, miss' ei valkeutta.
Viides laulu
Niin l?ksin ensi piirist? ja astuin?ma toiseen, paikan pienemm?n mi saartaa,?mut tuskan suuremman ja vaikerruksen.
Ovella seisoo Minos[21] julma, hijoo?hammasta, tutkii synnit, tuomitsevi?ja m??r?? rangaistuksen h?nn?ll?ns?.
Tarkoitan: tullen t?h?n sielu kehno?saa kaiken tunnustaa, ja t?ll?in Minos,?n?kij? syv? ihmissyiden, katsoo,
mi paikka helvetiss? tuolle kuuluu:?niin monta kertaa ymp?rilleen h?nn?n?h?n ly? kuin mones kurjan tuon on kerros.
Ain eess? h?nen monta seisoo, kukin?saa oman oikeutensa; tunnustaapi?ja tuomitaan ja sy?st??n syvyytehen.
?Oi sa, ken saavut t?h?n tuskan majaan?,?noin minut n?hdess?ns? Minos huusi?ja j?tti tuokioksi tuomar-toimen;
?sa katso, kehen luotat, kunne menet,??l' anna portin avaruuden pett??!??Mut opas h?lle: ?Sin?kin miks huudat?
?l' est? matkaa, h?lle m??r?tty?:?t?? tahto siell' on, miss? voidaan kaikki?mit' tahdotaan. ?l' enemp?? sa kysy!?
Nyt alkoi ??net vaivan, vaikerruksen;?n??t tullut olin siihen paikkaan silloin,?miss' itku suuri mielen kiersi multa.
Ma paikass' olin, mist' on poissa valkeus,?mi mylvii niinkuin meri myrskys??ll?,?kun sit? tuulten ristiriita pieks??.
Tuo hirmumyrsky helvetin, mi koskaan?ei lakkaa, kantaa sielut siivill?ns??ja heit? ly? ja vieritt?? ja viskoo.
L?heten kukkuloita kuilun, heit??mi uhkaa, puhkeavat huutoon, herjaan?ja kiroavat Luojaa kaikkihyv??.
Sain kuulla, t?? ett' oli tuska niiden,?jotk' el?neet ol' lihan hekkumassa?ja j?rjen alistaneet alle himon.
Kuin kottaraiset parvin laajoin, taajoin?liikkeelle ajaa syd?ntalven viima,?niin tuomituita sieluja t?? myrsky,
heit' yl?s, alas, sinne, t?nne heitt?in;?ei heille koita koskaan lohtu levon,?ei toivo rangaistuksen laupiaamman.
Kuin kurjet korkealla lent??, laulain?riveiss? pitkiss' ilmi valitustaan,?niin meit? kohden varjoin tuulen tuomain
n?in vaikeroiden vieriv?n. Ja kysyin:??Keit' ovat, Mestari, nuo onnettomat,?joit' ilma valoton noin ruoskii, vaivaa??
H?n mulle: ?Heist? ensimm?inen, joista?sa tiedot tahdot, oli valtiatar?usean kielen sek? kansakunnan.
H?n haureuteen niin oli altis, ett??sen luvalliseks s??si laissa maansa,?p??st?kseen h?pe?st? hankkimastaan.
Semiramis, Ninuksen j?lkel?inen?ja puoliso h?n oli, niinkuin tuosta?tarina kertoo; maansa on nyt oma
sultaanin. Toinen, Dido, rakkaudesta?itsens? tappoi, petti miehen kuolleen.?Tuo kolmas on Kleopatra aistillinen.
Helenan n?et, min vuoksi turman aikaa?niin kauan kesti, suuren n?et Akilleun,?mi lemmen ottelussa kuoloon kulki.
Tristanin, Pariin...? Enemm?n kuin tuhat?nimitti, n?ytti varjoja h?n mulle,?elosta eronneita lemmen t?hden.
Kun kuullut suulta olin Opettajan?ylh?iset naiset, miehet muinaisuuden,?ma s??list' olin miltei suunniltani,
ja aloin: ?Runoilija, noiden kanssa?puhuisin kahden,[22] jotka yhdess' uivat?niin keve?sti kera tuulen t?nne.?
H?n mulle: ?Kunhan ensin l?henev?t,?saat n?hd? heid?t. Pyyd? heit? lemmen?nimess?, joka heit? kantaa viel?:
he tottelevat.? Tuul' kun tuonut liki?oli heid?t, huusin: ?Kovan onnen sielut,?tuskanne kertokaa, jos teill' on lupa!?
Kuin kyyhkyt, kutsumina kaihon, lent???avoimin, varmoin siivin ilman halki?pes??ns? suloiseen: niin tahto oma
parvesta Didon meit? kohden kantoi?n?? kaksi kautta ilman myrskyp?isen;?niin vahva oli heiss? lemmen muisto.
?Olento armas, siunattu, mi etsit?ah, alta ilman punatumman meid?t,?maailman jotka verin kostutimme!
Jos meit? kuulis Herra kaikkeuden,?rukoilisimme sulle rauhaa h?lt?,?kun s??lit kohtalomme kolkkoutta.
Sa mist? haastaa, tiet?? tahtonetkin,?kuulemme, kertoilemme, tyyntyess??t??n tuulen, kuten tyyntyv?n se n?ytt??.
Maa, jossa synnyin, oli siell?, miss??Po-joki mereen laskee, l?yt??ksens??keralla lis?virtojensa levon.
Rakkaus, mi nopsaan jalon sytt?? sielun,?tuon kauniin miehen mielen valtas; tapa?kuin h?net kadotin, mua viel? loukkaa.
Rakkaus, mi vaatii rakastamaan vastaan,?h?nehen liitti mun niin lujaan, ett??mua viel?k??n ei j?t? h?n, kuin n?et.
Rakkaus vei meid?t samaan kuolemahan:?ken meid?t murhas, h?n on Kainan(23] oma.??N?? sanat saapui heilt?. Loukattuja
noin kuullen sieluja, loin silm?n alas?ja pidin alhaalla, sikskunnes sanoi?minulle Runoilija: ?Mik' on miettees??
?Oi onnetonta?, vastasin ja virkoin,??kuin suuri sulohaaveilo ja kaipuu?johdatti heid?t turmaan tuskalliseen!?
Taas heihin k??nnyin sek? lausuin heille:??Francesca, tuskasi mua murhettavat,?sun t?htes itken s??lin kyyneleit?.
Mut virka: aikaan huokausten hell?in?miten ja mist? salli Rakkaus teid?n?havaita syd?nhaaveet sanattomat??
H?n mulle: ?Tuskaa tuimempaa ei liene?kuin kurjuudessa aikaa onnen muistaa;?sen Opettajas hyvin tiet??. Mutta
jos