Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja | Page 6

n?it mun kulkevan,?mun uskoit patsahaks, mi tuskin eli;?sen syd?n vaikka tulta syk?hteli.
Havaitsin usein: pit?nyt et siit?--??l' ep??--ei, sun hyvin ymm?rr?n,?n??t rakkaudessa liikakaan ei riit?:?ken paljon saa, jo vaatii enemm?n.?Ei Eros kerran annetusta kiit?,?vaan toivotusta iloitsee jo h?n?kuin laps, mi kysyy joka loppiaissa,?taas eik? pian olla joulun maissa.
Oon ollut sent??n hyv? seura sulle?ja uskollinen sielun sisimp??n,?my?s olet ollut mies sa muhkein mulle,?et pieni koskaan: kannoit korskan p??n!?Jos sallimus siis sulle, sorretulle,?toi turmion, sit' yhdess' itket??n,?ja vaikka tuska monet tunteet turtaa,?se saa ei meit? masentaa, ei murtaa.
Luo monet seikat lohdutusta meille:?kuin kurjat oommekin, on jumala,?on Taivas, miss' on armo kyyneleille,?ja pyhimysten s??li palava,?s?teilev?inen elon eksyneille;?ja Juhana, on meill? muistoja,?on menneisyyden kuvakirja, jota?ei meilt? mik??n onnenvaihe ota.
Kas, t?ss? kirja! Kesken armon aikaa?ma siihen aatokseni siirtelin,?nuo lent?v?iset, koska lemmen taikaa?ma taivaankanteen saakka piirtelin,?s?keist? n?ist? ehk? kaukaa kaikaa,?syvint? silloin mit? mietinkin,?kun elo seijastui kuin t?htiseule?ja kuulsi maailma kuin kultaneule.
Se ota, joskus sit? illoin lue,?kun paistaa kammioomme kalvas kuu,?sa sill? mielt?s turtuvaista tue,?kun ?isin aavehin se ahdistuu,?parempiin sointuihin sen puutteet pue,?salasta keksi, mit' ei virka suu,?ja muista tuo: on rakastettu sua?kuin ket??n maailmassa--paitsi mua.
Sa n?et, sun' on tilaa viel?: kaksi?tai kolme lehte?, ne tyhj?t on.?T?? mulle k?vis kahta kalliimmaksi,?jos niihin tuhlaisit sa tuokion.?On tuska luotu meille lunnahaksi?runouden, taiteen, taivaan auringon,?ja kun ei t??ll? leikareita muita,?me leikkik??mme lemmen haaveiluita.
RIME.
SERENATA.
Armaani nukkuu! Ah, en her?tt???ma h?nt? tohdi, hiljaa laulan aivan.?Nyt tuollapuolen valon tuskan, vaivan?h?n kulkee kummun tiet? himme??.?H?n minne p??tyy? Miss' on m??r?np???
H?n vierii valkamahan haavelaivan,?mi l?htee kohti merta myrskyis??,?mut vaikka muistoistani kuinka kaivan,?en muista, minne p??tyy pursi t??.?Ylint? muistelen vain yst?v??.
Armaani nukkuu! Ah, en her?tt???voi henke?si, siksi eess?s emmin:?se itsest?ns? her?? iloisemmin;?vain y?lle virteni voin viritt??.?Mun yksin t?hdet t?ysin ymm?rt??.
Siis, kivi kallis, lippaaseesi j??!?Kun kuulet, kuinka Sua laulan, lemmin,?Sun kirjokantes aukee kiirehemmin?kuin ikkunaasi lent?? laulu t??.?Sun hohtos silloin p?iv?n pimitt??.
BALLATA.
En onnekses ma tullut el?m??si,?en olotilaa tuskatonta tuomaan,?ma tulin sulle surut suuret luomaan,?mun tuntos tuomariksi Luoja s??si.
N??n sinut selv??n kaikin virheinesi,?mut lempim?st? laata?en sua voi, en tahdo, tohdi lainkaan.?Rakastan, raukka, kaikin erheinesi?sua enk? muuta saata--?ma onneton, mink' osan kurjan sainkaan!?Ma tuota vaikerranko? Oh, en vainkaan,?ihanin ihmisist? oot sa, armain,?tien viitta mulle, vahti suuntain varmain,?vereni vaikka velloo tuulisp??si.
Visersi mulle p??skyt r?yst?h?lt?:??Te k?ytte tuhoon, turmaan,?jos liitytte te toinen toisihinne.???Voi olla?, vastasin, ?saan kuulla h?it?,?h?n kunne kulkee, hurmaan?vai hulluuteen, ma h?nt? seuraan sinne.?Siis virka, rakas, suuri sulho, minne?sa menet, ett? menisin sen mukaan?kuin pursi myrskyn kanssa my?t?sukaan.?Ma valmis olen. Milloin viet?t h??si??
Ja puiston vanhan puut ne varoitteli:???l' ole, neiti nuori,?niin valmis lempeen, rakkauteen niin raju!?Se rakkaus vain elon halki eli,?min kauan kattoi kuori,?min kukkimista vaali valpas taju.?Jos taivut helposti, jos niinkuin paju?k?dess? kierryt miehen miekallisen,?h?n unhottaa sun arvos antamisen,?siks liekkis peit? alle j?rjen j??si!?
Ma vastaan huokasin: ?Ah, tied?n hyvin,?ujompi olla pit?is,?uneksivampi suurten sulhoin eess?,?mut rakkaus on olemuksein syvin;?sen ihanuus ett' it?is,?ma sit? hellin, hoidan silm?t veess?.?Mut tunnen naurussa kuin kyyneleess?:?salata liekki?in en voi, se hiiluu?mun l?vitsein, se poskip?ilt? kiiluu,?silmist? sinkoo, etsii kipin??si.?
BARCAROLA.
Kas, kuinka kuudan virran veess? h?ilyy,?j?? j?lkehemme vana hopeinen,?niin muistossain tuo ilta muudan s?ilyy,?kun kuulin ly?nnit rintas rakkauden,?Sua uskon, armas mies,?sua rakastan kenties,?mut niinkuin syvyydest? t?hdet p?ilyy?tai siimes suree rannan raitojen.
Sa mulle virkoit vienoin ??nin silloin:??Ah, Catharina, olen onneton,?mua lemmit, luulen, mutta virka, milloin?voin kotiin vied? moisen morsion!??Sua uskon, armas mies,?sua rakastan kenties,?mut niinkuin tuoksuu kukat kuudan-illoin,?tai kielet hel?? kaukokantelon.
Ja viel? virkoit: ?T??lt? tahdoin noutaa?ma sielulleni rauhan rakkahan,?tuo toivo turha oli, menn? joutaa,?juon surun maljan saakka sakkahan.??Sua uskon, armas mies,?sua rakastan kenties,?mut niinkuin s?de ilmain merta soutaa?tai tuli syttyy kodin takkahan.
Ja viel? lausuit: ?Rakas lapsirukka,?on mullai mieless?ni kuolottuus,?mut vain sun kauttas, kristikunnan kukka,?ma Luojaa kuuntelen, kun haastaa suus,??Sua uskon, armas mies,?sua rakastan kenties,?mut niinkuin kastein kylpee nurmen nukka?tai tuntureilta tulee aamu uus.
Syleile, suutele mua, armas miesi,?min otsall' onnen kruunu kimmelt??!?Mihink? mennet, kunne k?ynee tiesi,?sua seuraa, sulle sykk?? syd?n t??.?Sua uskon, unten mies,?sua rakastan kenties,?mut niinkuin l?mp??ns? liekkaa liesi?tai perho kiit?? kohti kynttil??.
Mun surmaa suutelos, ma tahdon palaa,?sun silmist?si liekki outo ly?,?mun sieluin, ruumiini sua yksin halaa,?syd?nt?in kaipuu, sulo tuska sy?.?Sua uskon, unten mies,?sua rakastan kenties,?mut niinkuin kuudan lempii kultakalaa?tai kaiken kattaa t?htiteltta-y?.
NOTTURNO.
Ah y?hyt hell?, joka lempeydell??maan huolit huntuus iankaikkiseen,?n?in maata suo maailman syd?mell??sa lapses, unelmiinsa uupuneen,?kuin sallit, ett' on tupa t?ht?sell??ja laineell' liikkuvalla linna veen,?my?s piha pitk? ilman pilvyell??tai talo nousta taivaan autereen;?tyyssija heill? tyyni on,--mut kell??on rauha riutuvalla rakkauteen?
Ah, armas, kuule, kuink' y?n sykkehell??on niinkuin kaiku kaukokanteleen,?kuink' alkaa hiljaksensa helk?hdell??kuin j?? yks-?inen ??neen hopeiseen!?Syyskylm?t saapuu, suo mun l?mmitell?,?en muuten kest? uuteen kev?imeen,?suo syd?nl?mp??s mun l?hennell?,?mun tuta riemu rinnan syttyneen,?kun kaikki sammuu, katoaa,--mut kell??on helkatulta arkeen ainaiseen?
RONDO.
Oli itkun ilta,?maan tanhuvilta?y?n kuudan-silta?pois kutsui vain;?sen muistan iki?kuin tuskaniki,?kun kuiskit liki:??Sua lemmin ain!?
Oli haave-hetki,?oli aave-retki,?soi kulkusetki?kuin kuolleiden:??Sua lemmin aina,?ah, Luojan laina,?nyt taakat paina?ei taivaisten!?
Oli onnen hyrsky,?oli tuskan tyrsky,?oli tunteen myrsky?ja j?rjen j??,?mua kutsui h??ni,?mun murtui j??ni,?mun sortui ??ni?ja py?rtyi p??.
Oli kuusten kuiske?kuin huntuin huiske,?k?vi tuulten tuiske?kuin viuhka y?n,?yli maiden, soiden?me mentiin noiden,?pois karkeloiden?taa t?htivy?n.
Oli laulu loitto,?soi sf??rein soitto?kuin aamunkoitto?maill' autuuden?lie kirkkahilla,?y?kasteisilla,?tai kuolevilla?hymy viimeinen.
Oli kukkain suku?kuin Floran puku,?oli karjain luku?kuin Artemiin,?nous kumpuin pinnat?kuin Cereen rinnat?tai