Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja | Page 5

niin,?heill' ett? haaveissaan on yll? kaaret?kuin taivon korkean tai h?yhensaaret.
Ah, kuinka kultaisena tuolla paistoi?el?m?n onni joka oksapuin,?mut onneton, ken niiden heelm?? maistoi,?h?n riutui, riutui rinnan haaveiluin,?h?n n?kym?tt?mi? vain nyt vaistoi,?h?n kuuli helkkeet harppuin salattuin:?laill' Ekhon toinen niiden ??nt? toisti,?mut toinen kuin Narkissos nuori loisti.
Tapahtui: iski tulta ilmanrannat,?maa tummui, peittyi pilvein pimeyteen,?vihisi virrat, liikkui linnat, sannat,?vapisi vahvuus p??ll? maan ja veen,?puut pitk?t murtui, kaatui vuorten kannat,?maailma sy?ksyi y?h?n ikuiseen,?kuin sortuu pyyteen py?rremyrskyn alla?pyhinkin lapsenhuudoll' haikealla.
Ja niin ne huus, ne hyv?? lasta kaksi,?kuin kannelkielet, jotka katkeaa!?Min Luoja loihti heille onnelaksi,?se meni, niinkuin menee taivas, maa;?he juoksi, joutui aina kauemmaksi,?huus turhaan toisiaan ja jumalaa;?lie heid?t niellyt peto korven, taikka?all' ilman oudon heill' on hautapaikka.
Mut kerrotaan: kun hirmumyrskyn kuulee?he viel?i viidakoissa kulkevan?tai ihmis-intohimon tuulet tuulee?kuin hehku aron, p?iv?n polttaman,?niin yh? huutaa he, ett' outo luulee?heit' ??niks omantunnon tuskaisan,?mi vaatii vastausta, kunne heilt??katosi Eeden elon lyhyen teilt?.
He ovat j?lleen hyv?? lasta kaksi,?jotk' ovat onnelansa l?yt?neet,?kaikk' karkkoo halpa heist? kauemmaksi,?et??lle elon tuskat, kyyneleet,?k?y heille maa ja taivas kirkkahaksi,?vihertyy viita, hopeoituu veet,?he n?kee unta, kuinka leikki kerran?he ahoill' autuailla lemmen Herran.
Mut taru lis??: heist? toinen toisen?jos pett??, kumpikin he her?j??,?voi toinen anteeks suoda angervoisen?tuon toisen syyn, mi syyns? selitt??,?el?m? viel?i heille aurinkoisen?voi illan antaa, mutta murhe j??,?kuin katsois toistaan kautta kuolon h?rm?n?he taikka s?rkyneiden unten s?rm?n.
CARMEN BOREALE.
Jagellon lapsi, j?lleen luuttus lainaa?iloksi illan yh? tummuvan.?Sun p??h?s tahdoin Suomen kruunun painaa,?mut painoin tuskan orjantappuran.?Lien mennyt mies, jo hautaan valmis vaihaa,?vain tied?n, ett? Sua rakastan,?Sun kauttas vaan, kun sulat suudelmiini,?ma viel? riipun el?m?st? kiini.
N?in siis on k?ynyt, rakas lapsirukka!?Takana vangin rautaristikkoin?nyt n??ntyy kristikunnan kaunein kukka?vain vuoksi sulhon polon suuteloin,?tuon lemmen, nuoren niinkuin poskes nukka,?t??n hurman, jonka huuliltas ma join;?kuin puron poikki puiden latvat taipuu,?niin meid?t liitti rakkaus ja kaipuu.
On talvi tullut, koht' on j??ss? meri,?y? saartaa, sammuu toivo viimeinen,?mun talttuu tahtoni, mun viihtyy veri,?j?? j?ljelle vain n?yryys syd?men,?ja sent??n mull' on luonto, mieli eri?kuin ihmisill? maan t??n hallaisen:?heill' lemmet?n kuin Lapin laajin salo,?mun niinkuin korven p??ll? pohjanpalo.
Jos kerran katto siirtyis, p?iv? koittais,?Sun puhtaan kauneutes se purppurois,?ja Juhana jos veljen julman voittais,?me ment?is t??lt? kaukomaille pois,?Sun maahas, miss? satakielet soittais?tai miss? B?hmin viidat vihannois,?ain tuonnemmaksi, Alppein tuolle puolen,?taa veljesvainon sek? huomen-huolen.
Siell' alla puiden toisten, toisen taivaan?Sua kaikesta ma kiitt?? tahtoisin,?kun suostuit kerran Suomen karhun laivaan,?eloni aavan astuit myrskyihin,?mun vangitunkin murheeseen ja vaivaan,?Sa ihmisist? armain, ihanin,?min silmiss' on kuin siinto t?htein toisten,?tai terhen aamun rantain aurinkoisten.
Ma uskon t?htiin, t?htitarhain valtaan?ylitse kansakuntain, yksil?in,?se meit? seuraa ??reen kuolonkaltaan,?se meille puhuu sielun keski-?in,?kipuja viel? Kiirasvuoren paltaan?se verhoo Taivas-armon auerv?in?ja Toivon, jok' on ikuisuutta itse,?siks parhain paistaa ihmissyd?mitse.
Jagellon lapsi, jalo lilja, k?y?s?siis kanssain k?rsimyksen kirkkauteen,?kuin t?hti y?n mun tiell?in ylenn?y?s,?mut vie?s viitaan iankaikkiseen;?mink' y?h?n eksyn, y?st? v?lk?ht?y?s,?mink' etsin p?iv??, p?ily syd?meen,?ma ett? erottaisin hyv?n, pahan,?en paatuis velje?ni vihaamahan.
DE PROFUNDIS.
Rakastaa tahdon! Kuulun rakkaudelle?kuin kukka auringolle aamunmaan.?Mit? ma olen pahaa tehnyt, kelle,?mua n?in ett' ylenm??rin kiusataan??Jumala, armos anna vaivaiselle,?suo minun menn? tummaan Tuonelaan!?En en?? el?m?? ma kest?. Rauhaan?ma tahdon Manatarten maahan lauhaan.
Miss' olenkin, ma olen tiell? muiden,?siks salli p??tt?? minun p?iv?t n??,?suo soutaa rantaan Tuonen raitapuiden,?p?in k?yd? tupaa pient?, himme??,?ja vierren viikkoin, vierren vuotten, kuiden,?katua kauhistavaa el?m??,?johon ma synnyin, itse syyt? vailla,?vaan josta vastuu mull' on muiden lailla.
En kest? en?? t?ss? vankilassa!?ma tunnen, ett? t??ll? turmellun,?tai ammoin turmelluin jo maailmassa,?mut siell? kohtaloin ol' yksin mun:?kaks meit? t??ll' on ilmass' saastaisassa,?mi myrkytt?? my?s, Catharina, Sun,?Sun poskes kelmenee, Sun sulos haihtuu,?Sun syd?nkes?s syd?nsyksyyn vaihtuu.
Oh, usein y?ss? rukoellut yksin?ma oon, ett' t??ll? yksin oisinkin,?et k?rsimyksi?ni k?rsimyksin?lis?isi, kahden kurjan tuntemin!?On onni hyv? jakaa yst?vyksin,?mut murhe yksin kantaa kaunoisin;?kun tummut, tummuu tuska syd?meni,?kun valkenet, ei palaa valkeuteni.
Ma kiitt?m?t?n? Tuota tuskaa puuttuis!?Sit' ilman kyllin suur' on kurjuutein.?Mua koeta ymm?rt??, Sa ettet suuttuis:?Sun suruas vain s??lii syd?mein.?Sa uskot, toivot, ett? kaikki muuttuis ...?ei muutu mik??n. T?nne ij?ksein?ma j??n, sen n?en, holvein n?iden huomaan,?t??n tuskan maljaa sakkaan saakka juomaan.
Ah, Catharina, l?hde kaukomaille,?unohda minut, miehes onneton!?Sun suurta sieluas jos j??nkin vaille,?j?? mulle riemu riemuin muistelon.?Is?isi maille matkaa autuaille,?jumalten lapsi, juurta auringon,?ja siks ?l' itse?si kiinn? minuun,?ma ett?, kurja, kerran kiinnyin Sinuun.
Mit? ma lausuin, Catharina? Poisko,?Sa, ainoo aarteheni p??ll? maan??N?? holvit j?rkeni jo vieneet oisko,?kun haastan, mit' en mieti milloinkaan??Sin?k? pois? Tuo vastaukses voisko?unohtua, tuo sana valtiaan,?mi meit? seuraa ilon, tuskan teit?:??Ei muu kuin kuolo erottaa voi meit?.?
Mua eth?n kuule, Catharina?--Poistu!?Ei, j??!--Pois, pois!--En Sua kest?? voi.?Sa seesty, kirkastu, Sa auringoistu,?mun, pime?n, jo sielukellot soi.?Kun niit? kuulen, tied?n: koskaan toistu?ei taru onnen, jonka lempes loi...?J??, armas, j??! Mua eth?n kurjaa kuule,?tosiksi hourehia houkon luule!
CONSOLATIO.
Juhana! Juhana! Miks kiusaat mua?ja itse?si sanoin kirpein noin??Noin ruoskii raivottaret rangaistua,?noin iskee nuolet ihmiskohtaloin.?Sa tied?t, ett? rakastan ma sua,?sun t?htes kaikki kest??, kantaa voin,?mut jos sa horjut, ep?toivoon lankeet,?on mullai eess? p?iv?t pitk?t, ankeet.
Sua usko en ma kiitt?m?tt?m?ksi,?mua sent??n murheutat sanoillas,?kun hulluus, ?sken huuliltas mi l?ksi,?vain muistuttaa sun omaa murhettas,?kun soisin sorjemmin sun k?rsiv?ksi,?jalommin jaksavaksi vaivassas,?mut sent??n, kuinka jaksat, k?rsinetkin,?oot mulle kallis elon kaiken retkin.
Lien ollut liian kylm? rakkaudessa,?ma vaikka rakkauteeni raukean,?mull' oli tunto lemmen leimutessa,?ett' ovat lainaa lahjat Salliman;?siks yht? tyynn? onnen kukkiessa?kuin kuihtuessa