Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja | Page 7

taikalinnat?lie Eleusiin.
Oli hetket huvat?kuin tuulten tuvat,?k?vi mielikuvat?kuin vy?ryt veen,?kaikk' kahleet laukes,?maan kammot raukes,?rajat y?h?n aukes?ja rakkauteen.
Oli huokaus huolen,?ma luulin, kuolen,?j??n tuollepuolen?ma Tuonen vuon,?mut sent??n palaan:?niin luokses halaan,?jos sen ma salaan?tai julki tuon!
CAPRICCIO.
Y?n pitk?n vaikka viihdyin vierell?s,?en ollut, onneton, sun mieless?s,?sa muita tuumit, mietit mietteit?s,?et mua, suuri, tuhma sulhokulta!?Kai muistit muinaisia? Lempe?s?t?t' uskotonta taikka uutta tulta,?min kipin?t jo kiehtoo syd?nt?s,?n?in riist?in kaksin-olon onnen multa??Vain varmaa on: et ikip?ivin?s?saa rauhaa rakkauteni haaveilulta!
Ken on h?n? Tied?n muita lempinees?mua ennen, enk? tied? empinees,?jos etees sattui silm?, otsa sees,?punainen poski, maire marjahuuli.??l' ep??! Uskoton, et my?nn? ees??Sun lujaks ehk? luonteheksi luuli?naisraukka, joka luotti rakkautees,?niin huimaan, haihtuvaan kuin pohjatuuli!?Kah, kerro! Kenen my?nn?t pett?nees??Jo syd?n t?? sun salaisuutes kuuli.
Mua pet?t! Mutta jos sa my?nn?t sen,?niin, kautta rakkautemme Irattoisen,?sinusta tekee henkipattoisen?jokainen leikamoiva lemmenhovi:?soi sulle ??n' ei sulokuiskehen,?ei armas aukee salpa, sala-ovi,?k?yt mierolaisna maassa miekkoisten,?sun kiroo joka kauniin naisen povi,?n?in kesken parhaiden oot pannainen,?ja muiden kanssa ei sun el?? sovi.
CANZONE.
Soi, laulu, kerro maasta Gruusian,?min miehet uljaat on ja naiset norjat,?mut kaikki Sukkamielen suuren orjat?ja ylpe?t kuin t?hdet taivahan.?--?Ah, armas, liian kauan sun?j?i silm?s p?iv?nlaskuhun,?ei noussut p?iv??n nousevaan!??N?in Gruusiassa lauletaan.
Soi, laulu, kerro ruhtinattaresta,?min silm?t lemmen, leikin tulta ly?,?mut joka synkkenee kuin synkin y?,?kun kuulee kuiskittavan vertaisesta.?--?Ah, armas, liian kauan sun?j?i silm?s p?iv?nlaskuhun,?ei kohti k?ynyt korkeaan!??N?in Gruusiassa lauletaan.
My?s oli ruhtinas, mut runon vain,?h?n kuumin verin vallatarta lempi,?mut kerran erhettyi, ei tuhoisempi?lie ollut lemmen erhe n?ill? main.?--?Ah, armas, liian kauan sun?j?i silm?s p?iv?nlaskuhun,?siksi kuljit, koito, kuolemaan!??N?in Gruusiassa lauletaan.
Istuivat illan suussa kukkulalla,?katsoivat kaksin p?iv?? painuvaa,?mi p??rly-p??rmehell?, purppuralla?punaili tarun, taiston Gruusiaa.?--?Ah, armas, liian kauan sun?j?i silm?s p?iv?nlaskuhun,?sa luontoako lemmit vaan???N?in Gruusiassa lauletaan.
Puristuu nyrkkiin k?si hieno, hento,?rypistyy otsa, silm? tulta ly?,?v?l?ht?? tikari kuin t?hdenlento,?ja runon ruhtinaan jo saartaa y?.?--?Ah, armas, liian kauan sun?j?i silm?s p?iv?nlaskuhun,?siks hyvin jouti sammumaan!??N?in Gruusiassa lauletaan.
SONETTO.
Ehk' enemm?n sua kiehtois lempi t??,?jos oisi mulla naljat naisten muiden,?jos l?mmetess?s j??htyisin kuin j??,?jos huikennellen s??n? huhtikuiden?ma voisin viiht??, kiiht??, kimmelt??--?ma vieron tapaa tuota virnasuiden;?ma otan syleilys kuin l?mmin s???ja aurinkos kuin kukat heelm?puiden.
Ma hyv?? sulle tahdon ainoastaan,?sua varten kaikki kukat, heelm?t kannan,?en vartoa voi sinun antaa ees:?vaan niinkuin takaa kes?n taivaanrannan?k?y aamu iltaa puolitiehen vastaan,?niin punastun--ja sy?ksyn syd?mees.
PASTORALE.
Hele? painui p?iv? laskulleen,?sen s?teet s?ilyi,?sen kullat niinkuin keltahunnut h?ilyi,?ne kaiken taivaan kaarsi keltaiseen,?my?s mets?n, maan ja veen?ja niitun kukkineen?ja puistolammen, joka tyynn? p?ilyi.
Sen partahalla paimentytt?nen?tuo keltatukka,?tuo kautokenk?, punapaula-sukka,?ritarin eess? seisoi vaieten,?mi vaati vastauksen?runoista rakkauden,?jotk' oli juuri huoannut h?n rukka.
Veen kaivoon kes?n kauneus heijastui?niin helakasti?kuin aikois el?? elon syksyyn asti;?maailma toinen siell? seijastui:?kuin t??ll?, ulpu ui,?puun-oksat ojentui,?aurinko paistoi iki-armahasti.
Niin erhettyikin keltasirkku tuo,?lens lehtipuusta?p?in kuvap?ivytt?, p?in kuvakuusta,?yritti unten yst?v?ns? luo,?erotti totuus nuo,?ei toisillensa suo,?siks soi nyt laulu keltasirkun suusta:
?On pakko pantu, s??tty lause lain,?ken tahtoo kuulla:?pyh?ll? pysy lemmen laulupuulla?ja tyynn? tyydy onneen unelmain;?n??t kylm?n kylvyn vain?saa keltasirkku ain,?jos tosiks alkaa haaveitansa luulla.?
Ritari kuuli mielin murheisin?ja virkkoi julki:??Tuo laulu multa ovet onnen sulki.??Mut kun h?n k??ntyi puoleen kumppanin,?h?n yksin olikin,?pois hitain askelin?jo puistontiet? paimentytt? kulki.
ALBA.
Her?tk??! Hehkuu koitto auringon!?P?in linnaa rient?? ratsu puolison.?Her?tk?? hurmastanne!?Pois houreet houkkion!?Tuon viestin turmastanne:?h?n asestettu on!?H?n teid?t surmaa, nauttii surmastanne.?Her?tk?? hulluudesta haaveilon?tai kohta k?ytte hurmekuolohon!
--?Jos lemmen t??n me eit?mme,?niin parhaimpamme peit?mme,?elomme helmen heit?mme--?p?in pystyin k?ymme teit?mme!?Ei, suloineen ja suukkoineen?t?? lempi kuuluu korkeuteen,?koinhetkeen toiseen, kolmanteen,?ehk' aamuun iankaikkiseen!?
Ei hullutusta moista kuullakaan!?On turmionne turma kansan, maan.?Voi, herjaa, h?pe??nne,?jos vaimo valtiaan--?sep' oisi kauhun k??nne!--?n?in t??ll? tavataan.?Pian kalman karkeloihin h?ipyis h??nne.?Oh, onnettuutta, n?in jos parhaat maan?vain aattelevat omaa onneaan!
?Vaikk' kaatuis valtakunnat, maat,?me oomme yht? autuaat!?Sen viestin t??lt? vied? saat:?n?in lempii lemmen ruhtinaat.?Ja ratsumiesi, muista sie:?ei aina auvoon lempi vie;?se meille kuolon polku lie,?mut milloinkaan ei harhatie!?
LETRA.
Tahtoisin kiitt?? Sua kerran niin,?tuo kiitos ett? tunkis syd?miin,?sieluihin ihmisien ij?isiin,?ne tehden toisillensa hellemmiksi;?Sua siit? kiitt?? tahtois syd?n t??,?kun sit? suuri p?iv? l?mmitt??,?kun murtunut sen murehelt' on j??,?sen liikkeet k?yneet inhimillisiksi.
Ja siit? Sua kiitt?? tahtoisin,?kun kohtasin ma naisen, toverin,?mi minuun katsoi silmin syytt?vin,?mut sent??n anteeks-antavaisin, lempein.?En muista en??, mit? tunsinkaan,?vain ett? itkin kauan katkeraan?ma kukkeutta, kuihtumusta maan,?jonk' olet itse olomuoto hempein.
Ah, virpi vieno, t?hk? t?hden muun,?kuin tohdit, kumma, t?nne vierailuun?Sa alle ankeen, polon p?iv?n, kuun,?miss' ei Sua ymm?rr?, ei kuule kukaan??Yks ehk? ymm?rt?j?s ollut ois,?mut h?nen t?ytyy kohta menn? pois,?h?n ehk? viel?i ymm?rt?? Sun vois,?ellei h?n oisi mennyt muiden mukaan.
H?n tuhlas kaunehensa kalleimman,?min h?lle antoi armo taivahan,?tuon itseytens? lahjan ihanan,?mi suodaan kurjimmalle, k?yhimm?lle;?siks h?net nyt on Herra hylj?nnyt,?siks on h?n maailmassa orpo nyt,?siks h?nt? vaivaa p?iv?t p??tetyt,?ja ilta varhainen jo vaipuu h?lle.
Sua sent??n siit? kiitt?? tahtoisin,?kun sai h?n n?hd? hyv?n enkelin,?mi h?nt? katsoi silmin t?htisin?t??lt' ennen eroomista hautaan mustaan;?ja kaikki kaunis, johon uskoi h?n?viel' ensi koittehessa el?m?n,?tuon silloin saarsi kaiken-kielt?j?n?ja vaati h?nen varmaa rangaistustaan.
Ja tapahtukoon, mik? oikein on!?Sain silloin kuolemani tuomion,?kun n?in, ett' yks on lapsi auringon,?min kaltainen ma olla oisin voinut.?Ma menen sinne, kuhun kuulunen,?alhaalle, y?h?n yksin?isehen,?mut unhota ees mailla Tuonen en,?ett' ??ni Taivaan korvahain on soinut.
Ah, armas laps, on kuolla vaikeaa,?n?in n?hd? eess??n Luojan ryytimaa,?sen kukkaa kaunehinta rakastaa?ja sent??n menn? pois kuin merten tuuli;?mut mua jos Sa joskus muistanet,?mun varmaan erheit?ni muista et,?vain harppuniekan orvot haavehet:?ken niit? kuuli, ij?isint?in kuuli.
Anelen anteeks ajallistani;?et rakastanut rajallistani,?mi