Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja | Page 4

kuin rautamyrsky ratsastaa,?ne nousee, mennen merta, maata pitkin,?Tavastit, Kurjet, Hornit, Flemingitkin.
Ah, Catharina! En?? en ma kest?,?lupauksen rikon, jonka Sulle tein.?Mua ?ll?s ep??, en?? ?ll?s est?!?Riveihin sy?ksyn Suomen ritarein,?ly? liekki outo Suomen syd?mest?,?se valtaa, tenhoo, sytt?? syd?mein,?k?yn kalpaan eest? maan ja eest? Sinun!?Nyt arpa ly?d??n Eerikin ja minun.
NIL NISI MORS.
Y? on niin pitk?, kolkko vangin koppi,?mun hyv?t henget kaikk' on hylj?nneet.?Siis tuta t?ytyik? mun t??kin soppi,?n?? n?hd? kammon jylh?t jyrk?nteet,?ett' oppisin, mit' orjanmieli oppi,?ett' tunnon tuskan kuumat kyyneleet?mun kastais katuvaisen poskip?it?,?jok' ?sken viel? vietin omien h?it??
Ei koskaan, koskaan! Surustain ma suurrun?kuin tarun j?tti, jonk' ol' ?iti Maa.?Jos murheen multaan ly?ty lien, ma juurrun?sen helmaan, juon sen voimaa voittoisaa.?T??n alle ankaran jos kuorman kuurrun,?ansaitse armoa en korkeaa,?ma ett? synnyin kruunup??ksi, ett??en el?? voi ma elon y1peydett?.
Isomman itse??n he kammitsoivat,?siks kelt??n, koskaan pyyd? anteeks en!?He vied? vallan merkit multa voivat,?mut henkeni on herttuallinen;?he minut paikkaan t?h?n pahaan toivat,?ma pid?n aarteheni ainoon sen,?min perin taatoltani uljahalta,?min mulle antoi Taivaan kaikkivalta.
Ma pystyp??n? k?yd? tahdon kautta?eloni tarun, kuoloon kruunatun.?Jo tied?n, mua vainotaan sen tautta--?ah, Eerik, Eerik, hyvin tunnen sun!?Mua valmis vartoo vainajain jo lautta,?mut vaikka Kharon kohta korjaa mun?ajaen airoin alhon tumman tiehen,?minusta saa h?n purren kokkamiehen.
Ja nainen nuori, vierell?in mi makaa,?my?s viime matkallani vierell?in?on seisova kuin Pallaan patsas vakaa?Manankin mahteja n?in vieh?tt?in,?sen muotonsa tuo marmor-tyyni takaa?ja poven p?iv?kummut kukkap?in;?ma niit? suutelen ja hiljaa kuulen,?h?n kuinka her?? humistessa huulen:
?Ei muu kuin kuolo erottaa voi meit?,?meill' yks on tuska lemmen, yksi tie,?me k?ymme yhdess' y?n ja p?iv?n teit??mik' eess? elon armolahja lie,?se suokoon kukkia tai kyyneleit?,?meit' autuaita sama arpa vie?ain autuudesta autuuteen, kuin kantaa?h??purtta y? p?in punapilven rantaa.
Ja tied?tk?, on pilvein tuolla puolla?mun valtakuntani, on onnen maa,?miss' osataan my?s armaan eest? kuolla,?ei yksin huoata ja armastaa,?sun suuteloihis kuolla tahdon tuolla,?jos t??ll' en heid?n vainoltaan ma saa,?tai tahdot ennemmin, sua ett? lemmin?vain syd?mess?in viel? ij?isemmin.
Ne houkat! Niinkuin Fatum itse kulkee?yl' ihmisriemun, ihmistuskankin,?niin kulkee Lemmen kaikkivalta, sulkee?syliins? kaikki suonin sykkivin,?ja mulle haastamaan he tulla julkee,?sun ett? helj?n, hyv?n hylk?isin,?min luona myrskyisen on olla lauha,?min luona rauhattoman mull' on rauha.?
Jagellon tyt?r, suljen suudelmiini?sulosi, sikskuin koittaa p?iv?n koi!?Ma Sinuun miellyin, Sinuun kierryin kiini,?en Sua ilman el??, kuolla voi.?Punainen huuliltasi purskuu viini,?ma kuulen, maasi satakielet soi,?ja suurta suudellen Jagellon lasta?ma olen vapaa joka vankilasta.
CHORUS MYSTICUS.
On tuskan tuttu jalo Vaasan suku,?tuo suuri hyveiss??n kuin paheissaan,?my?s laaja Sforzain rikosten on luku,?Jagellot julmat maissa mainitaan,?Jumalan armost' teill' on p??ll? puku,?min hurmevirrat vihki purppuraan,?siis kuulkaa, kaunokaista lasta kaksi,?se kuink' on huuhdottava valkeaksi.
Vain rakastakaa toisiannel Lempi?on lahja teille taivaan ylimm?n,?my?s suotu teille hekkuman on hempi?ja hellyys, t?hk? onnen t?yttyv?n,?maa ett? oisi teille et?isempi,?l?hempi taivas, kussa kutsuu H?n?luo milloin luotujaan kuin myrsky, milloin?kuin lounatuulen kuiske kuudan-illoin.
Vain rakastakaa toisianne! Vihan?tuo lempi tullessaan, se tuntekaa!?Syvyydet n?hk?? syd?men ja lihan,?maat, joita aatos yksin aavistaa,?jumalten kaltaisia olkaa ihan,?mit' teille onni suo, se ottakaa!?N?in hetken hurmioita kunnioittaen?te k?ytte eesp?in ij?isyytt? voittain.
Te ?lk?? luulko: ij?isyys on t??ll??tai siell?! Ij?isyytt? kaikki on.?Ei aikaa ole. Niinkuin myrskys??ll??on lehden lento, niin on inehmon,?mi pyyteen varsall' ajaa vauhkop??ll??tai orhill' onnetarten tuokion:?h?n paikan tiet??, mist? tielle l?hti,?ei, kunne kulun ohjaa kiertot?hti.
Kuin lempi muinen tarumailla Hellaan?Helena Parista, niin lempik??!?H?vitti kaupungin he kauneudellaan,?mut raunioille rakkaus, laulu j??.?Akhilleus, Briseis maita mainehellaan,?Aeneas, Dido lemmell' itkett??;?ihana sortui Ilion, mut nousten?sen y?st? soi taas suihke sotajousten.
Tai kirja kun Paolon nuoren pauloi?Francescan kaunokutrin kahleisiin,?Beatricen sulho suuri siit? lauloi,?sen kaiku ett? kantoi jumaliin:?h?n itse kultaa kuolotonta kauloi,?ihaili lemmen ij?isyytt? niin,?ett' astui kautta kuolon kauhun, vimman?h?n Tulitaivoon auvon korkeimman.
Tai taikamaljaa kun Isolde-impi?ja Tristan koito oli maistaneet,?upotti heid?t unten viep? rimpi,?erotti heid?t maat ja v?lj?t veet;?eik' kannel kaikunut lie kaunihimpi?kuin kerran kaikui kansan kanteleet,?min kesken nous kuin kukkak?ynn?s-pylv??t?Ginevran, Lancelotin laulut ylv??t.
Ja monta muuta, jotka hauta nieli,?joit' ilman maa t?? toki tyhj? ois,?ei taipuis taivahisin ihmismieli,?ei kaunehintaan kansat ihannois,?t??ll' yksin haastais rahvaan raaka kieli,?vain patarummut, sotatorvet sois,?ei koskaan lyyrat lempeyden, ei sulon,?vain ?hky-??net ty?n ja toimeentulon.
Siks rakastakaa toisianne! Suorin?tie on se taivohon, ei tasaisin.?Mut vaikka pilviin piirtyis vastavuorin,?se k?yk??, nouskaa liekin leimuvin?jumalten tupiin, tulkaa t?nne nuorin?j?senin, ruumiin, sieluin, unelmin?koint?hti-korkein, syvyys-t?ysin sylin,?teiss' ett? aukeis alhaisin ja ylin.
VOX INTIMA.
Ma tulen niinkuin er?maasta tuuli,?mut saavun kera keitaan tuoksujen;?kun myrskyt mylvii, mun on mykk? huuli,?mut p??ttyess? p?iv?n melskeisen,?ma ij?inen, min kuolleheks jo luuli?inehmon heimo, hiivin vaieten?kuin varjo korven taikka kuusten kuiske,?kun luona liikkuu keijun hunnun huiske.
Mua ?lk?? karkoittako! Kerron teille?ma itsest?nne ihanimmasta.?En mit??n pyyd?. Tehk??n kerjureille,?mit' aikoo mulle lahjaa antava.?Vain vaadin korvaa lasten kyyneleille?povenne maininkien pohjassa,?jotk' Eedenins? katoomista itkee,?kun kalma heilt? kukat helj?t kitkee.
Ne leikki siell? sievin p?iv?nperhoin,?ne kirmas yli niittuin kirjavain.?Y?n hunnut yksin heid?t huoli verhoin,?Koi-Luojan rusko heid?t riisui vain.?Suristen lailla kimalaisten kerhoin?he tanhus aattein, tuntein autuain;?Maa, suuri maammonsa, ol' heille hyv??ja Taivas taatto korkea ja syv?.
Se oli heid?n koko maailmansa,?ei ollut heille tuttu piiri muu.?He siihen uskoo, pyrkii uudestansa,?he haaveissansa siihen sijoittuu,?ja j?lleen taivas tarjoo armoansa,?maa kukkii, paistaa onnen p?iv?, kuu,?mut kaikki niinkuin halki kuolon h?rm?n?tai kautta s?rkyneiden unten s?rm?n.
Tuon tarun, tuodun p??lt? p?iv?nkukkain,?ma kuiskin kuolevaisten syd?miin,?kun vait on intohimot ihmisrukkain,?miel' altis ij?isyyden aatoksiin,?ja katso: laulu lasten kaunotukkain?se seestyy, lautuu, s?dehtii jo