Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja | Page 3

haavehesi hullut est??.
LUNA MENDAX.
Kuu kylm? autiolla taivahalla!?Ah, nainen lempim?ni, noinko liet??Kun paistat, silmist?si paistaa halla,?valaiset sent??n elon aavan tiet,?joit' astun, mietin mieli? ankealla;?et anna onnea, mut pelon viet,?ja korpikuuset polun kahtapuolta?ne kummeksii, kun kuljen ilman huolta.
Sa saavuit kutsumatta: nousit kuni?lait luonnon nousee eteen uhmaajan,?et tullut niinkuin kauan-kaivattuni,?vaan niinkuin tulee tieto Jumalan,?et niinkuin kaunis haave, armas uni,?vaan niinkuin varmuus tutkimattoman,?kuin selvi?, jot' ep?ile ei kukaan,?vain kaikki j?rjestyy sen j?rjen mukaan.
Et mit??n vaatinut, vaan paljon annoit,?siks oon Sun suhtees aina velkainen,?et suonut kaikkeas, vaan kaiken kannoit,?mi liioin painoi mielt? murheisen,?et suulla vannonut, ja sent??n vannoit?ain olla ylin yst?v?in; ma en?l?het? voi, en loitota: mun t?ytyy?siks vartoa kuin selv? selvitt?ytyy.
Ja sent??n on kuin palais syksynpuistot,?puutarhat kummat tuoksuis tulvanaan,?ja vieris virrat oudot, virransuistot,?kaupungit nostais kaukotornejaan,?kun syttyy syd?mess?in j?lleen muistot?nuo armaat kaksin-olon autuaan,?ja on mun kera nainen musta, muudan,?mi paista ei kuin syksyn kylm? kuudan.
Ei, h?n on armas, nuori, hell?, uhkee,?kuin punapilvi l?mmin leimuaa,?h?n sulkee silm?ns?, ja ruusut puhkee,?ne aukaisee, ja pilvet aukeaa,?h?n rakastaa kuin luonto toinen, muhkee,?kuin taivas etel?n, kuin aamun maa,?ja p??ns? p??ll? rakkautensa rusko?on niinkuin el?m?n ja onnen usko.
Kuu kylm? autiolla taivahalla!?En tied?, ehk? n?hnyt unta lien,?vain yksin vaeltanut maailmalla,?kuin k?yn nyt kujaa t?m?n korpitien?ma haaveksien miell? hallaisalla;?mut sent??n hautahain tuon tunnon vien:?ei ollut olentos kuin syksyn kuudan,?vaan olit kuin tuo musta kukka muudan.
CARMEN RUSTICUM.
Ma kuljin kerran er?maassa, kuulin?sen korpihonkain kielt? korkeaa,?ne kuinka lauloi tuimin pohjatuulin?t??n kansan virtt? vavahduttavaa,?tuon ensin ??niksi vain mets?n luulin,?mut kuulin sitten: kaikui kaikki maa,?sen kivet, kannot, viidat virtt? samaa,?t??n kansan kielt?, kansain unohtamaa.
Tuo s?vel syd?meeni tunki tumma,?kuin ois se ollut sielt? kotoisin,?tuo multa mielen kiehtoi laulu kumma,?kuin k?ynyt oisin kuoroon kappelin,?soi soitto, tuoksui pyh?sauhu summa,?ma outoon hiljaisuuteen himmenin,?ja hartahasti niinkuin lasna liitin?ma k?det ynn? Kaikkivaltaa kiitin.
Ma kuulin niinkuin kehtolaulun armaan?ajoilta, joita aavista ma en,?ma elin niinkuin esikauden harmaan?inehmo kanssa luonnon ihmeiden,?mun vaistoni lie olleet poissa varmaan,?ma elin maailmoissa muistojen?et?isten, kummallisten, lapsellisten,?kuin sinipiikain silkkihapsellisten.
Ja kas, ne astui kaikkialta esiin?ilmasta, puista maan t??n haltiat,?ne nousi aalloille, ne vaipui vesiin,?kivelt? kivelle ne kiikkuivat,?ne kutsui kauas kaunihimpiin kesiin,?kun kypsyi toiset toivot, unelmat,?kun toinen, ammoin kuollut, ihmiskunta?uneksi t??ll? onnellisten unta.
Ne lauloi: ?Mik' on meid?n herttualla??H?n er?maita yksin ratsastaa.?H?n j?tt?? karkelot, vaikk' ulkoisalla?tuul' ulvoo, huokaa synkk? mets?, maa.?Y?n, myrskyn halki, rakeen rankan alla,?h?n samoo eik? rinnan rauhaa saa.?H?n Liivin linnojaanko miettii, vaiko?jo h?net raivottaret saaliiks saiko?
Ei, naista nuorta miettii h?n,?mi taivu ei miehen tahtoon, joskin miehel??n,?mi mielell??n ei sulhon syliin vaivu,?on niinkuin kukka alla hangen, j??n,?ei liikaa uneksi, ei haavein haivu,?vaan oman pit?? pystyn, korskan p??n,?ja siten hengen viepi herttualta,?tuo linnan valtiatar neitivalta.
Ei tiennyt h?n, ett' yht? ylv??n naisi?kuin on h?n itse: nyt h?n havahtui.?Jos mielt? murheisen tuo lohduttaisi,?mit' t?ss? maassa kerran tapahtui,?joelta Tuonen tarun toisen saisi?h?n kuulla, miss? kumma joutsen ui,?ja kunne kerran keskeen virran j?isen?upotti lempi liedon Lemmink?isen.
H?n lempi Kyllikki?, saaren kukkaa,?t?? vannoi, ettei kiit?is kisoihin,?mut vaati vannomaan my?s sulho-rukkaa,?t?? ett? hylk?is taistot hyv?tkin,?ja kisat kiehtoi yh? kirjosukkaa,?ja miekkaan paloi mieli sankarin;?kalassa Kauko viipyi, Kylli hiljaa?kuin kuudan hiipi pitkin pellon viljaa.
H?n kisaan kulki. Suuttui sulho nuori,?h?n murti suuta, mustaa haventaan,?h?n miekan vy?tti, sotatielle suori?ja tuli vihdoin tummaan Tuonelaan;?ois siell? viel?i, ellei ?iti-muori?ois hoivaellut h?nen haavojaan;?tuost' uros uljastui, mies miestyi sorja,?mut ollut en?? ei h?n naisen orja.?
Mun mielein tenhos tarun taika kuuma,?ma vannoin maahan, kansaan kuuluvain,?jonk' oli oksapuilla moinen huuma,?ahoilla leikki lemmen haltiain;?siit' asti ollut mun on mielituuma?Turusta tehd? linna valtiain,?min hovikiel' ois Lemmink?isen kieli?ja hovimiel' ois Suomen honkain mieli.
AD MANES.
Kun myrsky k?y, kun valtakunnat kaatuu,?maan muodot taipuu tahtoon Jumalan,?kun moni armas haave maaksi maatuu,?tie verta tiukkuu uuden maailman,?kun syd?n j?hmettyy, kun tunto paatuu?edess? kauhun aina kasvavan,?niin kaunis kulkea kuin kuutamolla?on silloin kuollehien kalmistolla.
Ne nukkuu hiljaa, miehet mielen, voiman,?ja vaimot, kotiliett? vaalineet,?urohot aatran, hengen aateloiman,?tai taiston j?yh?n miekkaa mitelleet,?ty?n j?ttil?iset, tuollapuolen soiman?ja kiitoksen, on turhat kyyneleet:?kuin menee merten taakse iltat?hti,?koint?hten? taas noustakseen, he l?hti.
On heit? mennyt monen monta tuonne?ylint? yst?v?? ja tuttavaa,?min muistuu mieleen joka kasvonjuonne,?min piirteet tuntee kaikki kansa, maa,?niin monta, jonka kunto, kirkas luonne?viel' elonp?ivi?mme kirkastaa,?my?s niit?, jotka kuolo vaati varhain,?mut joista riemu nyt on t?htitarhain.
Nuo taatot harmaat, jotka hauta nieli,?nuo maammot armaat, tulleet Tuonelaan,?jos kuulis, ett? kumpuin n?iden mieli?ois kerran noussut kukkaan, kunniaan,?ett' elpyin, viljeltyn? viidan kieli?sois Lapinmaasta saakka Laatokkaan,?he tuntis, itkein tuvat tulvillensa,?jo katkeavan kuolon-kahlettensa.
Mit' on t??? Taikaa vaiko unta? S?en?taivaasta sinkoo keskeen kuolon y?n,?ma kuoron kuulen, valon oudon n?en,?mi tulee tuoltapuolen t?htivy?n,?se nousee, laji laaja nurmen-v?en,?se saapuu, sankar-suku tyynen ty?n,?ja niinkuin Manan koski paasipaltain?se virtt? veisaa korkeampain valtain:
?Oi, pyh? vapaus synnyinmaan, mi loisti?t??n kansan parhaimpien syd?miin,?kuin varma tie, mi pelon, vaaran poisti,?kuin totuus, joka juuttui jumaliin,?kuin el?m?, min vaatimusta toisti?he viel? kuolinvuoteellansa niin,?se ett? s?ilyy syd?miss? nuorten,?kuin hehkuu uhriliekit helkavuorten!
Eik' en?? sammu koskaan Suomenmaasta?se tuli, tulkoon mik? tuulisp??,?kuin kuohukoonkin pohjamutain saasta,?kuin heilukootkin hetken huiput n??;?on paikka, miss' ei p?iv?n kielet haasta,?pyh?kk?, kunne soi ei myrskyn s??,?tuo templi muiston, kerran toivon kehto,?ja voiton, maineen, laulun laaker'-lehto.?
Ja min?, laulut lehtoin toisten taitain,?tuon tunnen niinkuin oma kutsuis maa,?soi helke hillebardein, rautapaitain,?ritarit rient??, liput leimuaa,?ne yli rynt?? elon, kuolon aitain,?ne pois