Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja | Page 2

mulle tuiretulle?tuo ikituskaa pelk?ll' olollaan,?syvyydet sielus, joit' en kest?, sied?,?y?puoles tumma, jost' et itse tied?!
Olemme vieraat toisillemme, vennot,?niin ett? usein Sua pelk??n, oi,?kun kuulen ??nes, tunnen sormes hennot,?n??n armautes, min Aphrodite loi,?tai silm?is syv?n taivaan t?htilennot,?nuo ukonvaajat, jotka vasamoi?minulle rangaistusta uhkaavinta?tai elon arpaa, jonk' on kuolo hinta.
Ah, Catharina, vastakohdat liemme,?Sua ymm?rt?m??n sent??n pyrkinen,?niin vaatii yhtynehet valtatiemme,?mut vahvemmin t?? tuska syd?men:?jos jatkuu n?in, me hautahamme viemme?tuon tunnon raskaan, synk?n, syyllisen,?ett' oudon kanssa oli meill? olo,?meilt' ett? s?rkyi siihen syd?n polo.
Ylemm? siis jos p??se en, Sa astu?alemma, ett? Sinuun ylt?isin,?Sa linnun-laulupuu, ma virran lastu,?Sa Pohjant?hti, maan mamatalin!?Sun eik? koskaan sitten silm?s kastu,?et tunne koskaan ihmistuntehin,?ma vaikka eess?s menehtyisin huoleen--?et, katsot kaltaistes vain t?htein puoleen.
Ah, Catharina, katso taivaanrantaa,?maa siell? siint??, p?iv? koittaa uus,?_mun_ maani, minne laiva meit? kantaa,?Sun maasi my?s ja meid?n vastaisuus;?se meille murheen vaiko onnen antaa,?vain tiet?? H?n ja taivaan avaruus,?min eess? nyt ma alla aamunt?hden?Sun kanssas kaitsemaan sen valtaa l?hden.
Nyt yll?n Sinuun. Maassa tuoss' on taikaa,?sen puut ja l?hteet loitsulauluin soi,?sen heimon hengen onkaloista kaikaa?ij?isyys-??net, jotka ilkamoi?kovuutta kohtalon; my?s itse aikaa,?ne varmaan suuri sielun vaiva loi:?siell' on mun murheen, laulun, hengen maani,?mi utuisinta vastaa unelmaani!
Sanani ?skeiset siis anteeks anna?kuin ois et koskaan niit? kuullutkaan,?taas suurna seiso taivaan morsianna?kuin herttuattarena hengen maan,?min Sulle suon, min otsalehti kanna?p?in pystyin, niinkuin kruunut kannetaan,?mut muistain, ett? on se kruunu murheen,?tuo valtamerkki sielun vahvan, urheen.
ARTE & MARTE.
Sun arvoises jos Turun linna oisi,?se kuultais kultaa nyt ja purppuraa,?sen p??ll? P?iv?t?rten soitto soisi,?sun juhlis kauneuttas kaikki maa,?kuin jumaluutta, jonka juureen toisi?mit' ij?isint??n koskaan aavistaa?t?? korpi kolkko ja sen kansa karu,?min kannel kyynel?i ja huokaa taru.
Ja arvoises jos oisi Suomen herrat,?he valtakuntas rajat laajentais,?he kantais kansan verot kymmenkerrat?ja ritariston rivit taajentais,?n?in asejoukot, id?n, l?nnen verrat,?he herttuansa johtoon asettais,?ja Sinun v?reiss?si v?lk?ht?en?he voittais Ven?j?n kuin Ruotsin v?en.
Ja jos ma itse oisin arvoisesi,?ma Sulle toiset laulut laulaisin,?niin siniset kuin kukat silkkiesi,?niin punaiset kuin p??rlys puuntavin,?niin t?hti-t?ydet kuin y? huntujesi,?niin raudan-raskaat kuin on raskahin?Sun huokaukses kotimaasi puoleen,?min kaipuu Sun ja mun jo saattaa huoleen.
Ei ole arvoisesi t??ll? kukaan,?en min? eik? Suomen herratkaan,?t?? maa on tehty toisten mittain mukaan,?me er?maita t??ll? hallitaan,?eik' koskaan t??ll? ole hallittukaan,?me ollaan ensi ruhtinaita maan,?meit' ennen sudet, karhut vallanp??ll??vain peninkulmin kuninkoitsi t??ll?.
Meist' alkaa valtasuku Suomen uuden,?me perustamme, mit? perii muut,?ja vaikk' on verho eess? vastaisuuden,?n?? mulle virkkaneet on viikot, kuut:?me ihmist?mme korven ihanuuden,?me teemme puistikoiksi korven puut,?my?s pian t??ll? huojuu py?kit, tammet,?on taidelammikkoina mets?lammet.
Ja tuonne lehtoon kilpakent?n luomme,?miss' urhot jalot taittaa peitsi??n?vuoks impiens? ihanain, ja tuomme?n?in muiden maiden tavat maahan j??n,?my?s trubaduureille me suojan suomme,?jotk' omaa kielt? rahvaan raa'an t??n?voi taivutella siroin taiderunoin,?n?in sankart?ille seppeleit? punoin.
Mut suotta solmia on voiton v?it?,?kun miest? ei, ken niill? vy?tett?is,?t??ll' ensin teht?v? on sankart?it?,?jos mieli, ett? harput hel?j?is,?siks tuumin pitkin p?iv??, pitkin ?it?,?ikuisin mist? meille maine j?is,?ens iskun Moskovako ansaitseisi,?vai Tukholmaanko meri meid?t veisi.
Ah, Catharina, runon, kalvan impi,?Sa m??r??, kunne meid?t kuljetat,?kump' on Sun mielest?si kaunihimpi:?haemme haaveet, joita halajat.?Ei Sulle riit? Suomen korpi, rimpi,?ei Ven??n veet, ei Ruotsin rantamat,?vain maailman jos jalkais juureen toisin,?ma ehk? arvoisesi olla voisin.
ULTIMA THULE.
Mun mihin maahan olet vienyt, julma,?min kansan keskeen synk?n, karkean??Sen aina kiiluu karsas silm?kulma,?kun riemuin mets?lle ma ratsastan.?Ma n??n, on outo sille onnen huima,?se tuntee tuskan, kaunan katkeran?ja vihan, roudan saakka sielunjuuriin--?ei lempe?, mi lietsoo t?ihin suuriin.
Ihailla itse??n he ehk? taitaa,?ei muuta: heill' on syd?mess? j??.?He p?iv?? pelk??, itsens' ahtaiks aitaa,?ett' ei vois jalous heit? l?mmitt??.?Kas, k??pi?t on sukukuntaa saitaa,?itara heill' on into, syd?n, p??.?He kuolis auringossa! Riemuns' ainoo?on riemu vahingon, mi toista vainoo.
T?? kerikansa! Yht? outo sille?on ilo, onni, kuin on ihmisyys,?tuo kuolematon, jonka kuoleville?soi Taivaan Rakkauden ??rettyys.?Mit? he tahtoo? Miks he el??? Mille??J??meren tuuli heilt? tunteet hyys.?Ken koskaan hehku, sammu ei, on hyhm??,?ja siksi ikuista, kun on se--tyhm??!
N?? raakalaiset! Joudun raivoon, joskaan?niin pit?is ei Jagellon tytt?ren,?mut kun ma aattelen, he ettei koskaan?tajua tulta hengen korkeuden,?ma s??lin, ett? t?h?n roisto-roskaan?sun t?ytyi valtiaaksi vaivaisten,?jotk' eiv?t tied? ees, ken olet sin?,?keit' oomme me ja kuka olen min?!
T?? Turjan heimo! Niin ei varmaa mik??n,?kuin ettei koskaan kuuna p?iv?n??n?se t??ll? n??, vaikk' el?is ij?st' ik??n?vertaista n?iden kahden kruunup??n,?ja vaikka ei se iki el?isik??n,?siks el?? se, ett' tulee n?kem??n,?kuin k?y sen heimon, joka herttuansa?vain tarun lukee aikakirjoistansa.
N?? pohjanper?l?iset! Jos he tiet?is,?mink' armon teemme heit? halliten,?he eiv?t halpuuttansa en?? siet?is,?vaan hankkisivat valta-istuimen,?me jolle lauluin, harpuin, huiluin viet?is,?min vartioisi miekka vapauden,?ja n?ht?is, kuinka kesken j??t?, lunta?on pohjolassa uusi valtakunta.
Juhana, tied?n moista miettiv?si,?mun siit? salli sua varoittaa.?Sa muista: t?ytyy olla p?? ja k?si,?jos tavoitella tahtoo valtikkaa;?p?? oomme me, ja uskot mielell?si,?ett' on sun k?tes suuri Suomenmaa,?siks aiot kapinaan sa kansan nostaa?ja siten vehkeet Eerik-veljes kostaa.
Ah, Juhana! He sua rakastavat,?niin luulet, luotat, ett? pety et,?mut heill? rakastaa on toiset tavat?kuin meill?: sutten, jotk' on n?lk?iset.?Jos voitat, laativat he juhlalavat,?jos et, niin mestauslavat, kirvehet,?ja sun he kielt?? veljes tuiman tullen,?suo purppuraksi punapaidan sullen.
Ei, Juhana! Ei meille j??nyt muuta?kuin lemmen laaja valtakunta t??.?Jos kuulla tahdot linnun-laulupuuta,?kuin mua kutsut, j?t? tuumat n??!?Siks syleilk??mme, antakaamme suuta,?ja ohi olkoon t?m? myrskys??:?ma koen kolkkoutta maasi kest??,?jos lupaat