Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja

A free download from www.dertz.in
The Project Gutenberg eBook, Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja, by Eino Leino
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja
Author: Eino Leino
Release Date: February 26, 2004 [eBook #11294]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK JUHANA HERTTUAN JA CATHARINA JAGELLONICAN LAULUJA***
Produced by Distributed Proofreaders Europe, http://dp.rastko.net Project by Riikka Talonpoika and Tapio Riikonen
JUHANA HERTTUAN JA CATHARINA JAGELLONICAN LAULUJA
Kirj.
EINO LEINO
1919.
SIS?LLYS:
Invocatio?Ursus Finlandicus?Confessio cordis?Arte & Marte?Ultima Thule?Luna mendax?Carmen rusticum?Ad Manes?Nil nisi Mors?Chorus mysticus?Vox intima?Carmen boreale?De profundis?Consolatio?Rime?Serenata?Ballata?Barcarola?Notturno?Rondo?Capriccio?Canzone?Sonetto?Pastorale?Alba?Letra?Catena?Angelus
INVOCATIO.
Taas karjuu Kaos ikivanha. Kauhu?titaanit valtaa, yltyy alku-y?,?syvyydet kuohuu, korkeudess' on pauhu,?Prometheun taas maksaa kotka sy?,?maanpiirin saartaa luomismyrskyn sauhu;?nyt pient' on ihminen ja ihmisty?,?mut sent??n syd?miss? kansain, maiden?kuin ennen kukkii ahot autuaiden.
Kuin muinen siell? kuolottuuden kaipuu?k?y rinnan kanssa hetken hurmion,?ja valtakunnat nousee, toiset vaipuu,?mut taide seisoo, voittaa Tartaron,?se taide, joka taivaan tulkiks taipuu?ja valtain korkeampain viesti on,?mi suulla suurempien, haastain, uutta?luo joka hetki hetken ikuisuutta.
Kas, kirkkahat kuin aikain aamunkoissa?totuuden pylv??t pyh?t heijastau,?ja tuoreina kuin Tauriin ruusut, noissa?ikuiset kauneus-innot seijastau,?kuin muinen, taiteen esikartanoissa?jalouden juhlaan kansat kaunistau:?miss' ihmissilm? lempeydest? kastuu,?Iphigeneia alttarille astuu.
Ja niinkuin ennen aikaan Atreun lasten,?Oresteen huuto tunkee taivaisiin,?ly? raivottaret Spartan valtiasten?kuin muinen ihmisheimon herkimpiin,?soi laulut kirottuin, ei autuasten,?kuin p??t??n puistais Tantalos taas niin,?ett' y?st? kuiluin kuuluu ??ni kumma?kuin ihmisyyden syiden tunto tumma.
Ja niinkuin ennen ihmisrintaa raastaa?raakuuden valta, vaikka voimaton,?kun h?lle hele?mm?t henget haastaa,?soi kielet kaunihimman kantelon,?h?n suurtuu, kasvaa keskell' y?t?, saastaa,?h?n tulee ylv??n itsetuntohon:?barbaari pelk??, koska j?rkkyy Kaos,?ei Agamemnon eik? Menelaos.
Siks soios soitto armahampain aikain,?uponnut kello ihmis-unelmain,?syd?nten syvyyksist? ilmi kaikain?ihanteet hengen, runon ruhtinain;?ei sinis kuollut mahti taiteen taikain,?ei kunto maasta kuolemattomain,?kuin kautta taivaan vauhtiansa virmaa?Phoibos Apollon tuliorhit kirmaa.
Helise lyyra, helk? harppu parhaan,?mit ihmisheimo tiet?? p??ll? maan,?min tutki, tuomitsi tai iski harhaan,?se t??ll? toisin vaaoin tuomitaan;?opasta kaikki siihen onnen tarhaan,?miss' ihmiskuntaan kukin kuulutaan,?ja miss? vaalii mieli miehen, naisen?vapautta kauneuden kansalaisen.
URSUS FINLANDICUS.
Miks katsot t?hti? vain ?isen taivaan??Pian aamu koittaa, t?hdet kalpenee.?Oot astunut nyt Suomen karhun laivaan--?miks, Catharina, rintas huokaisee??Kadutko, ett? vaivuit iloon, vaivaan?sa miehen, jota murhe murtelee,?mut joka hymyy, laulut liedot laulain,?kun on h?n orja onnen, lemmen paulain.
Tuo luuttu t?nne, hovipoika! Malja?my?s k?teen, ett? virsi viri??!?Kuin sinkoo kipin?it? sepon palja,?niin neron v?lkkehi? neste t??.?Kaikk' karkeloimaan! Soikoon nauru, nalja!?Meill' eess? viittoo elon m??r?np??,?ja tuolla tietk??t porvaritkin Turun:?nyt saapuu riemun saatto eik? surun.
--?H??retkelt??n nyt palaa herttuamme,?tuo rakas, hyv?, vaikka vallaton.?Me h?lle hurraamme ja huiskutamme--?Jagellon neiti h?ll? my?t? on.?Me huiskutamme ja me kuiskutamme?hyveit? kuuluisia morsion:?h?n kuink' on kaunis ja h?n kuink' on soma?ja sent??n alhainen, kuin meid?n oma.?
Miks, Catharina, minuun katsot? Etk??ihastu s?veliini iloisiin,?vai niiden ennustusta ep?iletk????l' ep?ile! Se kaikk' on k?yp? niin.?Minulle suutut? Suotta! Syd?metk??jo synkenneet, vaikk' ?sken lemmittiin??Oh, mahdotonta!--Kuinka? Maljan riist?t?mun k?dest?in ja multa riemun kiist?t!
Siis ota luuttukin! Kah, miks et ota??Ne kaksi kuuluneet on yhtehen?niin kauan kuin on soinut lemmen sota?tai riita k?ynyt ritar-kalpojen,?niit' ilman tyhj? ois maailma, jota?en k?rsi, sied?, niinkuin sied? en...?Ei, ei! En suutukaan, vaan kiit?n Sua,?kun muistutit Sa mullan lasta mua.
Tuon tempun mulle jos ois tehnyt toinen--?ei, sit' ei tohtinut ois kukaan muu!?Sen t?ytyi olla nainen nuori, moinen?kuin Sin?, sielussa min heijastuu?kaikk' kaunis, hell?, herkk?, haaveiloinen,?pyh?inen, kukkiva kuin pihlapuu,?mut sent??n kiinte? kuin kirkas rauta,?jonk' eess? eiv?t leikinly?nnit auta.
Ah, Catharina, Suomen karhu olen,?kuin on t?? laiva, joka meit? vie,?oon korven mies, ma polut korven polen,?ja rysk?in siit? silloin aukee tie;?mut tielt?in kalliin n?in jos rintasolen?ma l?yd?n, lahja Laupiaan se lie,?sen hiljaa painan syd?mellein silloin?ja itken, rukoellen aamuin, illoin:
?Madonna suuri! ?ll?s minuun suutu,?vaikk' olet valtiatar taivahan,?ma vaikk' en koskaan t?st? muuksi muutu,?j??n lapseks aina toisen maailman:?Sun juures eiv?t t?h?n maahan juutu,?mun eiv?t juuret maihin Jumalan,?joist' olet tullut t?nne, t?hti ylpein,?mi koskaan kirpos seeste-merta kylpein.?
Sinulle tahdon toisen laulun laulaa,?enemm?n ehk? mieles mukaisen,?en kiitt?? lemmen pyh?n pyyteen paulaa,?en jumaluutta maisten muotojen,?en silm?ripsi?s, en joutsenkaulaa,?en ?ist? kauneutta katsehen,?vaan tahdon luutuin, lauluin tuoda julki,?min syd?n kauan sisimp??ns? sulki.
CONFESSIO CORDIS.
Et tied?, laiva, mit? kallehinta?nyt kannat, eik? tied? t?hti-y?,?y?n tuuli ei, ei meren aavan pinta,?ei aallot, jotka laivan laitaan ly?,?sen tiet?? yksin t?m? ihmisrinta,?ij?inen jota itku lemmen sy?,?ja jok' on k?rsinyt niin paljon, ett??ei armastaan voi n?hd? kyynelett?.
Ah, Catharina, y?ss? t?ss? tahdon?Sinulle seikat kaikki selvitt??:?lien vaikka kaltainen ma merten vahdon,?Sua lemmin niinkuin maata vehre??,?tai lien ma kaltaisempi aallon Ahdon,?jok' ajaa vellamoista vieriv??,?min milloin olkap?? tai jalka vilkkuu,?taas yll? aallon yhdeks?nnen ilkkuu.
Sinussa, Catharina kaunotukka,?ajelen utuisinta unelmaa,?min tunsi koskaan trubaduuri rukka:?ei suotu t?hti? mun rakastaa,?vain itke?, kuin itkee rannan kukka?kes?isen iltapilven purppuraa,?tai niinkuin huokaa mets? honkapuinen,?kun hopeoi sen kuudan toukokuinen.
Tai niinkuin valkeassa y?ss? Suomen?y?rastas yksin laulaa kullalleen,?niin laulan Sulle, kunnes koittaa huomen,?ma haaveen haikeutta syd?meen,?Sun vaikk' ei kyynel vieri alta luomen,?ei mulla taikaa Ahdin kanteleen;?heit' olen kurjempi: heit' armas kuulee,?mun ymp?ri y?n tuulet yksin tuulee.
Sa sanot: kuulut kokonaan Sa mulle--?Ah, Catharina, mit' on kokonaan,?kun j??v?t aattees salaisimmat Sulle,?miel'alas, joit' en arvaa milloinkaan,?kaikk' outo tuo, mi