Juha | Page 8

ett? on yst?vi? t?m?nkin tien varressa... Se on sorea nainen, aivan unia itsest??n n?ytti...
Yht?kki? kuului, niinkuin silloin, kun vikla lentoon l?htien ??neens? remahtaa, kuului laulahdus, tarhalta alkaen ja sielt? pihan yli tupaan tuoden ja taas tarhalle ja sielt? takaisin--oli Shemeikka kuullut heid?n, naisien laulavan, vaan ei milloinkaan niin syv?st? rinnasta, ei niin selv?sti ja helposti kurkusta kumpuavan. Oli, kuin olisi ollut laulajassa iloa ja riemua niin, ettei itseens? en?? mahtunut. Heid?n laulustaan aina kuulee, mit? eiv?t muuten anna tiet??. Vaan eip? ole monesti sattunut mik? eilen: ei edes huudahtanut, vaikka ly?v?ns? pelk?sin... Antoi heti paikalla itsens? morsiameksi pukea. Vapisi, vaikka koetti olla. Olisi se pian saatavissa, kun vain viitsisi. Vaan johan sinun sukuasi, Shemeikka, yhden miehen osaksi juoksentelee vierasten talojen tanhuvilla, mik?p? omillasikin. Ei aavisteta, is?t, kenen poikia polvillaan keikutellaan. Olisiko h?nellekin, hyv?lle miehelle, t?ss? se ilo toimitettava? Se se on kaikista hupaisinta ja hulluinta, kun vuoden p??st? taloon tulee ja siell? lenn?tet??n oma poika partaa repim??n.
H?n nauroi puoleksi auenneella, ??nett?m?ll? suulla, ja veri kihahti. H?n sys?si jalallaan auki oven ja n?ki Marjan maitopytty? kantaen notkuttelevan tupaan. Sill? on ryhti kuin parhaalla pajarin tytt?rell?, on sill?!
Marja siivil?i maitoa p?yd?n p??ss?, kun Shemeikka tuli tupaan. K?si kaarena korkealla, kun kauhalla maitoa siivil??n hulahutti. Kohisi maito, sitten lirisi, kohisi taas ja taas lirisi, k?den kaaren noustessa ja laskiessa.
--Huomenta, em?nt?.
--Ka, huomenta, vieras.
Ei v?ist?nyt Marja katsetta. Vastasi siihen pitk?sti, niinkuin uhalla. Oli sunnuntaiasussa, harteilla Shemeikan silkki ja rinnassa solki.
--Viel?k? is?nt? nukkuu? kysyio Shemeikka.
--Vai nukkuu! Meni jo ennen auringon nousua lahnan kutuun. K?ski sanoa pitk?nnukkujalle, ett? kun nousee, ei saa p??st?? pois ennenkuin h?n tulee ... vaikka iltaan viipyisi.
Shemeikka j?i seisomaan, seuraillen Marjaa silmill??n, huulilla hymy. Kun Marja oli maidon siivil?inyt, nouti h?n pienen tuopin, t?ytti sen ja pyysi vieraan ottamaan. Shemeikka vain hymyili. Marja kysyi, hym?ht?en h?nkin, pitik? vieras k?yh?n talon tarjousta halpana, koska ei kelvannut?
--Et taaskaan, em?nt?, tunne Karjalan tapoja. Meill? ei vieras milloinkaan ota itse, em?nt? h?nen k?teens? kiid?tt?? kaiken, mit? tarjoo. Tuulisp??n? jo ovensuuhun vastaan lenn?tet??n.
--Saahan t?m?n lenn?tt??!--ja Marja tempasi p?yd?lt? haarikan ja vei sen Shemeikalle. Shemeikka nosti sen huulilleen.
--Antaja meill? odottaa, kunnes vieras on maljansa pohjaan tyhjent?nyt.
--Kaikkiko t?ytyy tehd? niinkuin siell?? nauroi Marja.
--Kaikki, sanoi Shemeikka totisesti ja mulautti silmi??n tuopin laidan yli.
--Eik? olisi parempi niin, ett? maassa maan tavalla?
--Ei, sanoi Shemeikka totisesti yht? ja teenn?isen juhlallisesti ja ojensi Marjalle tuopin.--Marja nauroi katketakseen sen kujeille, viedess??n tuoppia takaisin p?yd?lle.
--On nyt urhon turpa maidossa kuin vasikan!
Shemeikka ei pyyhkinyt partaansa, lipaisi sit? vain v?h?n kielell??n ja virkkoi yh? samaan tapaan:
--Se oli toinen kaunis Karjalan tapa. On viel? kolmaskin, kaikista kaunein. On vierahan parta pyyhitt?v? sen, joka sen tahrii.
Nopealla, v?l?ht?v?ll? liikkeell? ojensi Marja h?nelle esiliinansa vy?lt??n, mutta yht? nopealla tempasi Shemeikka h?nt? niskan takaa, samalla kun toisella k?dell? kohotti leukaa ja painoi pitk?n suudelman h?nen huulilleen. Marja tunsi voimakkaan voivuttavan rinnan ja n?ki tummat, kiehahtavat silm?t; Shemeikka tunsi pehmoisen poven ja n?ki raukenevan, ummistuvan katseen.
--Ei saa, sanoi Marja laimeasti ja jos ei olisi p??ssyt pois, olisi siihen lyyk?ht?nyt--ja jalka oli paetessa raskas kuin sen, joka unissaan pakenee.
Shemeikka meni hitaasti ja tyynesti ulos ja istahti rappusille. Marja kulki ohi.
--Ei saa vieras toista kertaa semmoista tehd?.
--Ka, mink? t?hden ei?
--Jos joku olisi n?hnyt?
--Senk? t?hden ei?
--Eik? muutenkaan. On luvattava. En uskalla tuoda ruokaa p?yt??n.
Se pyysi sit? niinkuin ei olisi itse omin voimin kyennyt, melkein rukoilevin silmin ja ilmein.
--Luvataan sitten. Saaneeko katsoakaan?
--Katsoa saa.
--Onpa hyv?, ettei tarvitse ummessa silmin.
Marja hym?hti h?millisen hell?sti... Pilkkasiko se?
Sy?ty??n loikoili Shemeikka pihamaalla, l?mpim?ss? paisteessa, sel?ll??n, k?det niskan alla. Marja v?ijyi tuvan ikkunassa, kasvot kalpeina ja j?ykkin? lasia vasten, povi kohoillen, silm? hivellen kaarevaa rintaa ja jalkojen j?ntev?? jousta, kun toinen jalka toisen p??ll? lep?si.
P??skyt liiteliv?t ylh??ll? ilmassa Shemeikan p??n p??ll?, l?mmin tuuli leyhytteli rintaa ja kaulaa.
Ei tule puheille, v?lttelee. Joko liiaksi arkiutin? Olisiko pit?nyt varovammin viihdytell?? Mik? mahtaisi oikein pit?? olla t?m?n lintusen houkuttelulaulu? Itse?nik? kiitt?isin ja kehuisin: t?mm?inen solakka poika, kauppias kuulu, mets?nk?vij? mainio sinua haluaa! Vai h?nt? itse??nk? kehuisin, korvaansa kuiskuttaisin: ylen ihana olet, en ole ikin? vertaistasi n?hnyt; n?eth?n, etten mit?n? voinut, kun sinut n?in, t?ytyi halata, t?ytyi suudella. Yksi sulaa suruisesta soitosta, toinen iloiseen lauluun hullaantuu. Mutta mit? laulanetkin, yhteen menoon laula naisen uuvuttelulaulu niinkuin lapsen, ettei her?t? ehdi. Kun kiehtomassa olet, el? vaikene, ettei lumous laukea, kun olet s?keen sanonut, heti tied? jo toinen, mill? jatkat.
Ilmaantui aittansa kynnykselle em?nt?, istahti ompelemaan, ei p??t??n k??nt?nyt, ei silm??ns? nostanut. Shemeikka h?nt? siihen katseli, ja jo tiesi, mink? houkuttelulauluistaan h?n t?lle linnulle laulaa.
H?n nousi, meni ja istahti kahareisin kynnykselle, toinen jalka aitassa, toinen ulkona--ja sanoi yht?kki? yll?tt?en:
--Haastaisit minulle huolesi, em?nt? nuori.
Marjan ??ni v?h?n vavahti:
--Huoleniko? Mitk? huoleni?
--Kaikki ne, mitk? sinulla on.
--Mist? sin? tied?t, mit? minulla on ja mit? minulla ei ole vai eik? ole ollenkaan?
Shemeikka piti v?h?n laulunsa lomaa, sitten kosketti uudelleen soitinta, jonka jo tunsi hyvin hel?ht?neen.
--Ei ole rattoisa el?m?si t??ll? er?maassa.
Marja ei vastannut, ompeli.
--Miehesi vanha ja j?r?, piikatytt?si hiljainen ja mit?t?n, ei vierasta k?y talvikausiin, kes?ll? jos joku tulee, niin meneekin.
--Kun ei