ole parempaa n?hnyt, ei osaa kaivatakaan.
--L?hde kanssani Karjalaan hupailemaan!
Marja katsahti s?ps?ht?en yl?s, mutta sitten taas alas.
--Ja mit? min? siell??
Silloin tuli kiihke?, tiukka, ahdistava kysymys:
--Ja mit? sin? t??ll?--t?ss? surkeassa maassa--semmoinen kuin sin??
--Ja mik? t?ll? maalla vikana? Ja lieneek?p? muuallakaan parempi?
--He huonosti t??ll? naisensa hoitavat. Ei meill? niinkuin t??ll? niskaansa ty?n teolla k?yristet?, ei meill? silmi?ns? riihen kitkussa soaista, ei meill? kaskessa kasvojansa noeta, ei meill? selk??ns? k?sikiviss? katkota. Talon nuorikot t??ll? kuin orja-akat meill?, k?yryniskat, tihrusilm?t, riippurinnat, pystymahat, kuin takkuiset, kes?iset koirat--et sin?, em?nt?, ihme ja kumma, viel? semmoinen, mutta pian sinustakin semmoisen tekev?t. Pian puna poskiltasi putoo, pian kiilto silmist?si katoo.
--Ent?p? katookin--kenellep? siit? lie vahinkoa?
--Kyll? sen tied?t kenelle.
--Olisiko siell?k??n parempi?
--Siell?k?? Miehet hankkii, miehet liikkuu, vierailta mailta viljan valmiina tuovat--naista ilonaan pit?v?t, ei orjanaan.
--Mit? sitten naiset tekev?t?
--Ka, kankaita kutovat, koreitaan kirjaelevat ja orjia opastavat. Kes?ll?, milloin huvikseen haluavat, kalaa pyyt?v?t, marjoja poimivat, makeita keitt?v?t. Niinp? aina nuorina pysyv?t, niin kauan kuin ik? antaa, punakkoina, pulleina, pehmein?. On keve?t jalkansa karkelossa, ovat hele?t ??nens?, kun illatsuissa laulaen karsinassa istuvat. Hellin? ja herttaisina pysyv?t--t??ll? kaikki j?r?j? ja ??nett?mi?. Ka niin Karjalan mies omaansa hoitaa!
--Hyv?p? n?kyy olevan heill? siell? el?m?, sanoi Marja, ompelustaan k??nt?en.
--Kullassa kuhajavat, silkiss? sihajavat. Emme talvikausia heid?n vuoteillaan viru. Rinta rakkautta t?ynn? joka kev?t palaamme, kes?n lyhyen kerrallansa karkelemme, heit? polvellamme istutamme.
Shemeikka ihan korvaan puhuu, yh? kiihtyy h?nen laulunsa niinkuin metsolla soitimessa. V?h?n aina l?henee, Marja sit? mukaa siirtyy, huuli omassa tekem?ss??n hymyss?, silm? ompeluksessa kiinni, sormi kiivaasti neulaa k?ytt?en.
--Tulisit, em?nt?, kerran Karjalaa katsomaan, koska Karjalasta olet kotoisin! Ollaanhan naapureja, toisten vaaroilta tulet toisten vaaroille tuikkaa. P?iv? koskia lasketaan, toinen tyyni? vesi? soudetaan, v?liin v?h?n kankaita astutaan, ja kolmas taas koskisia vesi? viilletet??n-- niin jo sielt? suvannon alta minun kalamajani kuumottaa, ja siit? viel? v?h?n, niin jo ollaan kotikyl?ss?. Kyl? siell? suuri korven koskemattoman keskess?. Talo siell? minulla vanha ja rikas. K?sill??n sinua kantaisivat, heimonsa l?yt?lasta, ilosta iloon kuljettaisivat, juhlasta juhlaan, karkelosta karkeloon kiid?tt?isiv?t. Vanha ?iti minulla, ylen on hyv? ja herttainen, se sinua kuin sukulaistaan--silkkihin, samettiin pukisi. Tule Karjalaan, em?nt?!
Olisiko tuo totta vai pilaa? ??ni totta, mutta pilaa mahdotonta, mit? puhui.
--Tule k?ym??n, tule katsomaan! Tule heti! Minun kerallani!
--Sinun kerallasi?
--Mit? sin? t??ll? teet, kaunis, sorea em?nt?! Vanhenet, r?nstyt, tulet samanlaiseksi kuin kaikki muut. T??ll? v?h?n viel? el?t, ei huulesi hymyhyn kuonnu. Silm?si samenee, tukkasi kuihtuu, poskesi painuu kurttuun kuin paleltunut marja. Niskasi k?yrist?v?t, vartesi v??rist?v?t, liialla raatamisella sorjat jalkasi vinoon v??nt?v?t ... sinun sorjat jalkasi...
--El? puhu semmoisia.
Mutta Shemeikka jatkoi:
--Ja ket? varten? Tuota--ryppyotsaista, unisilm?ist?, j?r?huulista liuhupartaa, pitk?selk?ist?, l?nkis??rt?...
--El? puhu minulle en?? mit??n!--Marja melkein parkaisi, kuin h?t?? huutaen.
--Joka y?kaudet siell? r?hkii ja p?hkii--rykii ja r?helt??--
--Voi, voi--el?!
--Ett? ilkesikin tarjota itsens? semmoiselle kuin sin?! Ett? saatatkin semmoisen vuoteessa virua?
--En min? h?nen vuoteessaan viru! huusi Marja yht?kki? kuin vimmassa, silm? ep?toivoisen vihaa v?l?ht?en, ja hyp?hti yl?s, h?pesi sit? samassa ja istahti alemmalle portaalle.
--Etk?? Etk? todellakaan?
--Ja mit? se kehenk??n kuuluu, miss? min? virun, vaikka viruisin sikopahnassa?
H?n olisi purskahtanut itkuun, jos ei olisi noussut ja mennyt. Mit? se minusta kaikkia kysyy? Ja mit? h?n minulle semmoisia haastaa? Ja mit? h?n kaikkea halventaa? Mink? Juha sille mahtaa, ett? on semmoinen kuin on? Ja mit? se kehenk??n kuuluu, kenelle min? menin?--Miksei Juha tule jo kalasta?--Ja mit? min? h?nen puheitaan kuuntelen? Ja h?nen koreitaan kannan?
H?n aikoi riist?? ne, heitt?? ne menem??n, kun n?ki Juhan tulevan j?rvell?. H?n py?r?hti sinne, riensi rantaan, kiinnitti juoksuaan.
Mutta tottahan se oli puhunut--totta oli puhunut. Semmoinen oli Juha poloinen, juuri semmoinen: pitk?selk?, tihrusilm?, l?nkis??ri, m?r?ss? sarkatakissaan kuin takkuinen koira. Mutta kuta surkeamman n?k?inen oli, sit? enemm?n Marja tahtoi h?nt? hyvitt??, sit? enemm?n n?ytt?? iloitsevansa h?nen saaliistaan. Verkot olivat k?yten??n kutulahnoja, leveit?, lihavia, k?sn?p?it? k?mil?it?. H?n tempasi verkon, vei sen virepuulle.
--El?h?n, Marja, el?h?n, varoitteli Juha. El?h?n ryvettele silkkej?si--saadaan n?m? Kaisankin kanssa.
Mutta Marja riisui silkkihuivinsa ja pani sen luotaan, k??r?isi ymp?rilleen Juhan takin, jonka t?m? juuri oli riisunut ylt??n, tahtoi tekeyty? samanlaiseksi takkuiseksi ja harmaaksi kuin Juha, tahtoi n?ytt?? Shemeikalle, joka asteli vihellellen pihalla ... elk??n luulko!
--Siin?p? vasta saalis, melkein niinkuin ne meid?n muinaiset saaliit, Juha! innosteli h?n verkkoa nostaessaan. Tulehan auttamaan, ettei repe?.
--Ei se repe?, ei se repe?! ... kas niin, hekotteli Juha, kannattaen verkkoa keskelt? sill'aikaa, kun Marja sit? virepuille levitti.
--Miss? sinulla oli verkot?
--Siell?h?n ne oli Hein?lahden luhdalla.
--Siell?h?n me silloinkin, muistatko?
--Muistanpa toki, muistanpa hyvinkin.
--Montako korvollista min? silloin, ensimm?isen? kes?n?, suolasinkaan?
--Taisitpa suolata, taisitpa suolata ... ensimm?iset suoluusi... mo-montako lienetk??n...
Se muisti ne ajat, se tahtoi niit? muistella ... se sanoi sen ihan kuin sanoakseen!
Shemeikka seisoi aitaa vasten nojaten, katseli Marjan eleit? ja hym?hti itsekseen ja vihelteli hiljaa... Et minua pet?.
--Tuli n?kyy Huutoniemest?! huusi Kaisa pihasta rient?en.
--Siell? on joku j?rven takana, joka pyyt?? venett? ... mahtaisiko olla ?iti?
--Anoppi?--Sen se on tuli. Se sen aina sytytt?? suuren kuin juhannuskokon.
Siihen meni Juhan ilo. Marjan kasvot olivat j?ykistyneet ja suu v??nn?ht?nyt katkeraan kaareen.
--Odottakoon, ei t?st? nyt joudeta, oli Juha sanovinaan v?linpit?m?tt?m?sti.
--Parasta kun haet heti, haettavahan se on kuitenkin ... muuten ehk? minua syytt??.
--Olkoon siell?.
Mutta hetken p??st? h?n kuitenkin l?hti, sytytetty??n ensin tulen rannalle
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.