Juha | Page 6

vieras, vuorostasi.
--Tulenko pehmittelem??nkin?
--Suorihan siin? omia sorkkiasi. Mit? min? taas p??sink??n puhumasta?
--Jotta osaa em?nt? olla kiukkuinenkin.
--Ka niin, vaan v?h?tp? siit?. On v?h?n herkk? verilt??n, milloin ylen murheellinen, milloin naureskelee, lauleskelee, p?iv?t p??st??n visertelee. On kuin mets?n el?v? eloisa, ei p?ivin lep??, ei y?kausiin unta saa, vaan toisin ajoin ei vuoteesta nouse, ja jos nousee, liikkuu kuin n?kij?.
Nyt Juha kylpi, oli v?h?n aikaa vaiti, mutta jatkoi taas:
--T?m? sauna on meid?n yhdess? tekem?mme. T?ss? oli minulla kaski silloin, sen laitaan t?m?n salvoin. Min? t??ll? kes?kaudet kaskia viljelin ja kalaa pyysin. Kotitalosta ei minulle joudatettu muuta apumiest? kuin tuo Marja. ?Ota matkaasi tuo mieron venakko, siell?p?h?n on l?hemp?n? kotimaataan?, sanoivat. Yhdess? me kerran kes?ss? t?nne kotikyl?st? suuret sel?t soudettiin. En puhunut silloin viel? mit??n, vaikka jo panikin mieless?ni, ett? tuosta sen viel? oman itselleni kasvatan. Min? veistelin, Marja sammalta nyhti ja saumoihin latoi. Tupaakin yhdess? tehtiin monena kes?n?. Se jos tahtoo, osaa kirvest?kin k?ytt??. Vaikka oli silloin jo aikaihminen, en h?nt? sormellani koskenut. Oltiin niinkuin veli ja sisar vihille asti ja viel? v?h?n j?lkeenkin.--Heit?s, veli pyh?, sankollinen selk??ni. Soh, hyv?, hyv?...
--Onko teill? lapsia? kysyi Shemeikka sen tehty??n.
Oli kuin olisi Juha jostakin her?nnyt. Mit? h?n t?ss? oikein? Kuka se oli tuo, jolle h?n oli puhunut Marjasta? Mit? lieneek??n puhunut?
--Ei ole, vastasi h?n lyhyesti eik? sen siit??n jatkanut.
Mutta Marjaa suututti ja h?vetti. Semmoinen narri ja h?per?! Tarvitsiko h?nen saattaa itsens? ja minut vieraan naurettavaksi. Jos itsest??n haastoikin, tarvitsiko h?nen minusta?
Kun kuuli miesten valelevan itse??n, pujahti h?n ulos kodan sein?m?lle. Tuskin oli ehtinyt ulos, kun Shemeikka tuli ja alkoi h?nt? huomaamatta hiljalleen astella pihaan, ruskea iho illan viileydess? h?yryten--pitk?, solakka, sopusuhtainen--eik? Marja saanut h?nest? silmi??n ennenkuin Juha ty?ntyi ovesta kumarana, pitk?selk?isen?, lyhyts??risen?, j?lleen rient?ess??n tavallista enemm?n ontuen. Juha saavutti nuoren miehen ennenkuin olivat pihassa. Astuivat rinnan, hirvi toinen, toinen juhta... Ja heit? katsellessaan p??si Marjalta saunaan riisuutuessaan hillit?n, r?ike? nauru; ei tiennyt itsek??n, mik? nauratti, mutta h?nt? nauratti viel? saunassakin, kun pieksi itse??n vastalla, niin ett? ihoa kirveli.
Kun h?n tuli ulos ja nousi pihaan, istui Juha alasti tuvan rappusilla, paita syliss?. H?n myh?hteli siit? Marjaa vastaan.
--Joko sin?kin kylvit, mahdoit huutaa, niin tulin l?yly? ly?m??n.
Jos olisi Marja tehnyt niinkuin mielens?, olisi ly?nyt.
--Panisit paidan yllesi, etk? tuossa alasti roikottelisi! s?h?hti h?n ohi astuen.
--Kah, annahan kun viillytteleime.
Mutta porstuassa Marja k??ntyi ja virkkoi yst?v?llisemmin:
--Kyll? t??ll? on jo ruokakin sinulle ja vieraalle.
Kun Marja tuli tupaan, istui Shemeikka siell?, hopeapullo ja pieni hopeapikari p?yd?n nurkalla, avattu laukku edess??n lattialla. H?n oli pukeutunut puhtoisiinsa, valkoisiin alusvaatteisiinsa, paita kuin silkki?, kirjaeltu kaulalta ja olkap?ilt? punaisella ja hele?n sinisell?, hempe? kuin naisen paita.
--Eik? em?nt?kin halua maistaa vieraan tarjousta? kysyi h?n.
--Mit? se on? Viinaako?
Juha astui juuri silloin sis??n hurstisessa paidassa, karvaisin, paljain s??rin.
--Ei ole viinaa, sanoi h?n,--lienee h?ness? sit?kin, mutta on h?ness? jotakin muutakin ihmeellist? makua, mit?h?n lie. Kyll? sen kest?? naisenkin suu.
--En min? tarjoisikaan semmoista, jota ei suu kest?isi.
Ja Shemeikka ojensi Marjalle pienen hopeapikarin, katsoi koko ajan h?neen, kun h?n hitaasti sill? huuliansa kostutti, katsoi h?neen, kun h?n uudesta kehoituksesta uudelleen maistoi, katsoi viel?, kun otti takaisin pikarin ja tyhjensi sen, mink? Marja oli j?tt?nyt--ja Marja katsoi h?neen, huulet pikarissa, silm?t Shemeikassa, he molemmat ik??nkuin toinen toistaan tunnustellen.
--Hyv??p? oli, suuret kiitokset, sanoi Marja.
Mutta Shemeikka ei sittenk??n lakannut katsomasta Marjaa.
--Totta on, mit? is?nt? sanoi.
--Mit? se sanoi? kysyi Marja.
--Ei suotta omaansa kehunut. Vaan jos olisi h?n minun tuo, mik? on sinun, silkkihin h?net sitoisin. Katsomme h?nelle korean kaulaan, is?nt??
--Katsotaan, katsotaan, innostui Juha, hyvill??n, kun ei nyt n?ytt?nyt vastaan panevan, vaikkei muuten mik??n lahja kelvannut.
Shemeikka jo upotti k?tens? laukkuun, ja kun nosti, hulmusi hyppysiss? silkkiliina, kellanpunainen, kukkaniekka, kahahti, lev?hti ja lenn?hti Marjan silmille.
--Onpa se, onpa se! ihasteli Juha.
--Mit? tuo maksanee? vavahti Marjan ??ni, huivia levitelless?.
--El? hintoja kysele, sanoi Juha.
--Kyll? niist? sovitaan, sanoi Shemeikka.
--Ett?k? ostaisit minulle--t?m?n?
Juhalta kysyi, Shemeikkaan katsoi.
--Se sen sinulle hell?st? syd?mest??n antaa, vakuutti Shemeikka.
--P??h?nk? t?m? pannaan vai kaulaan?
--Kaulahan, sanoi Shemeikka,--nousi, otti Marjalta huivin, sen h?nen hartioilleen heitti, suori sel?lt?, rinnalta silitti, k?ski pit?m??n pielist?, ett? pysyisi, ja py?r?ytti ymp?ri ja ty?nsi menem??n Juhan eteen.
--Nyt se on omasi niinkuin ollakin pit??!
--Onpa se, onpa...
Ja Juha hyr?hti ja naurahti, py?r?hteli, tepasteli, pid?ttelihe, mutta kohta taas uudelleen hyr?hti. Ja Shemeikka hyr?hteli mukana matkien, Marjan kanssa silm?t silmiss? sit? nauraen.
--Se viel? solkea puuttuu.
--Anna solkikin, anna solkikin, jos on! kehoitti Juha.
--Onhan minulla jo solki, sanoi Marja.
--Vaskinenko--vai? kysyi Shemeikka.
--Jospahan minulla kultaisia.
--Vaski palttinan pit?j?, kulta silkkisen sitoja.
--Kultako? p?ivitteli Marja.
Juha n?ki, ett? sen teki sit? mieli. Teki kerran jotakin Marjankin mieli! Vaikka maksaisi hevosen hinnan, saakoon, mit? haluaa.
--N?yt? solkiasi, n?yt?!
Taas sukeltaa Shemeikan k?si laukkuun, nostaa sielt? mytyn, silkkikankaaseen k??rityn, monilla nauhoilla solmitun, aukoilee, p??stelee pitkin, taitavin, solakoin sormin, siteet suuhunsa ker?ten--kehittyy k?siin rasia t?ynn? yh? hienompaan silkkiin k??rittyj? kapineita, monenn?k?isi?, monenkokoisia, ne p?yd?lle latelee, taas takaisin panee--hel?ht?v?t hopeaa, kulahtavat kultaa--yhden viimein j?tt??, auki k??rii, peukalon ja etusormen v?liss? riiputtelee rintasolkea kullankarvallista, helmi? v?lkk?v??, ketjut siit? kahden puolen riippuen--jota kaikkea Marja henke??n pid?tellen katselee.
--T?ss' on, t?m? sopinee.
--El?, el?!--en min? semmoista!
--Ota vain--ota vain!
--Mit? hirveit? maksaneekaan?
--Maksoi, mit? maksoi sanoi Juha.
--Et