Jouluvieraita | Page 8

junalla ja saapunut kysymyksess? olevalle asemalle, jossa minun oli m??r? kohdata er?st? toveria. Postissa oli kuitenkin kirjeemme hukkunut, ja kun juna minuutin viivytty??n riensi eteenp?in, ja min? huomasin olevani yksin kohtauspaikalla, ei minulla en?? ollut muuta neuvoa kuin etsi? y?sijaa, mist? sellainen oli saatavissa.
Pieni, vilkas yhdentoistavuoden ik?inen poikanulikka, joka junan menty? oli alottanut miehek?st? tappelua er??n l?heisest? herraskartanosta olevan postinkantajan kanssa, otti huomattavalla mieltymyksell? opastaakseen minut kestikievaritaloon. H?n esitti itsens? talon ylim??r?iseksi sanansaattajaksi kulkiessamme pitkin kaitaista polkua, joka kierteli nuoren ja tihe?n m?nnik?n l?pi, miss? pime?n tultua pikemmin tunnusteli kuin n?ki puita. Mutta vikkel?n? kuin n??t? lippasi poika eteenp?in kivien ja m?t?sten yli, ollen jotenkin ylpe? luottamustoimestaan, eik? vaatinut paljon kehotusta yll?pit??kseen vilkasta keskustelua niiden vajaan kymmenen minuutin kuluessa, mitk? matka kesti.
Aatoksi h?nt? nimitettiin, vaikka h?n oli kastettu Aatolfiksi; is? ja ?iti olivat molemmat kuolleet, ja kestikievarin is?nt? oli h?net huutolaisena ostanut. Aatto oli juuri taistelussa asemalla olevan toverin kanssa ollut p??sem?isill??n voitolle, kun h?n minun t?hteni oli keskeytt?nyt tappelun. H?n oli ainoa vieras talossa, sill? is?nn?n ja em?nn?n apuna olivat yksinomaan pojat ja tytt?ret. Talon koira, joka seurasi mukana ja tuhansilla iloisilla keikauksilla ja syd?mellisill? katseilla tervehti minua, niin pian kuin min? kiipesin yli aidan, oli nimelt??n Turva ja osasi kyll? haukkua outoja ihmisi?, jotka tulivat taloon.
Ja tuolla pellon takana, jonka ojan vartta kuljimme, oli talo, ja sen yhdest? ainoasta akkunasta v?lkkyi valoa meit? vastaan. Kes?isin oli t??ll? kyll? lis?rakennuksessa kolme huonetta matkustavaisille, mutta ne olivat ainoastaan kes?huoneita. Kyll? em?nt? kuitenkin saattoi hankkia minulle huoneen y?ksi, niin uskalsi Aatto minulle vakuuttaa, yksitoistavuotiaan poikasen kaikella luottavaisuudella ja vakavuudella.
Totta puhuen, en ollut juuri hyv?ll? tuulella sen johdosta, ett? olin toverini suhteen pettynyt enk? saanut h?nen kanssaan jatkaa matkaani, mutta mik?li olin ehtinyt pojan lapsellisesta juttelusta l?mmet?, p??si t?m? kaikki haihtumaan, kun, taloon saapuessani, minut opastettiin huoneeseen, josta tukala kuumuus lehahti minua vastaan, avatessani oven. Kynttil? sytytettiin ja min? n?in pienen matalan huoneen, jonka tilan t?ytti suurimmaksi osaksi komerolla varustettu, leve? ja matala uuni, siten muistuttaen tuota sadun k??pi?t?, jolla on silm? keskell? otsaa, ruskeanpunainen kaappi, samanv?rinen leve? s?nky, jonka v?risiksi my?skin ovi ja pienen akkunan kehys sek? p?yt? ja tuolit olivat maalatut.
Se, joka sytytti kynttil?n, oli em?nt?, vanha nainen, joka tyynin ja yst?v?llisin, melkein ?idillisin silm?yksin katseli minua ja arveli, ett? h?n ei voinut muistaa n?hneens? minua ennen talossa. Min? en vastustanut h?nt? ja pyysin illallista, sellaista, mit? heti oli saatavissa.
Muuta kalaa ei talossa ollut kuin silakoita, ja potaatit olivat jo ehtineet j??hty?, mutta lihaa saataisiin, jos vaan malttaisin odottaa, niin kauan kun sit? keitettiin. Selitin tyytyv?ni siihen, mit? talossa sill? hetkell? oli tarjottavana, jonka j?lkeen eukko, yst?v?llisesti ny?kytt?en p??t?ns? alkoi askaroida kaapissa, jonka alempi osasto oli varustettu laskulevyll? ja parilla kolmella ulosvedett?v?ll? laatikolla. H?n liikkui silloin hyvin hiljaa ja varovaisesti, raottaen hiukan kaapin ovea ja samaten laatikoita, ihan kuin minun vanhalla t?dill?ni ennen aikaan oli tapana, kun h?nen piironginlaatikostaan piti ottaa esille hansikaspari taikka tanu; koettaen niin paljo kuin mahdollista v?ltt?? meid?n liian uteliaita silmi?mme, sill? me tunsimme kunnioituksen sekaista mieltymyst? noihin kirjaviin soikuhuiveihin, kirjailtuihin v?ihin, kuvakirjauksin kudottuihin harsonauhoihin sek? muihin vanhanaikuisiin harvinaisuuksiin, joita h?nen k?tk?iss??n oli.
Samalla tavalla haki vanha em?nt?ni kaapeista ja laatikoista varovaisesti veitsen ja kahvelin, pari asettia, lautasen, pienen vadin, lasin ja kaatimen, jotka v?hitellen ilmestyiv?t tuolille kaapin viereen. Min? kuulin kuinka kaapin oven takana pullo t?ytettiin toisesta ja n?in sen j?lkeen uraiseksi valetun ryyppylasin pujahtavan n?kyviin, ja sit? seurasi puoli tuoppia vet?v? viinapullo. Pullon kyljess? olivat luettavina lupaavat sanat "Hienon hienoa kirsikkamarjaviinaa qualité superienne". Kaiken t?m?n s?lytti em?nt?ni tarjoimelle ja katosi, j?tt?en minut yksin l?mpim??n kamariin, jossa konemaisesti aloin tutkia seinille ripustettuja aikatauluja ja taksoja -- ei edes voinut keksi? p?iv?kirjaakaan, joka aina tarjoutuu matkustavaisten ensim?iseksi lohdutuksen l?hteeksi yksin?isyydess?.
Sen j?lkeen huvittelin sill?, ett? k?dell? tunnustelin matalan huoneen orsia sek? itse kattoakin, joiden yli sanomalehtipapereja oli liister?ity, jota vastoin harmajankeltaiset tapetit peittiv?t seini?. Kun sitten satuin katsomaan karkeiden, puhtaiden ja vasta silitettyjen valkeiden kalinkokaihtimien taakse, jotka melkein ulottuivat akkunan kaikkien pienten, rihvelitaulun laajuisten ruutujen yli, mielistyin suuresti huomatessani, ett? akkunat viel? olivat yksinkertaiset ja ett? ne saatettiin -- toinen puolisko ainakin -- avata. Virkist?v? viileys p??si n?in huoneeseen, josta sain kiitt?? raitista syysilmaa, joka nyt mets?st? virtasi sis?lle ja t?ytti pienen kammioni.
Lumivalkoiset kaihtimet ohjasivat katseeni s?nkyyn. Karttuunipeite oli vallan uusi ja siihen oli kudottu hietaleivosten muotoisia t?htikoristuksia. Tyynyt ja patjat, joita oli melkoinen joukko, n?yttiv?t my?skin olevan melkein k?ytt?m?tt?m?t, lakana ja tyynynp??llinen olivat jotakin paksua, valkeata pumpulikangasta, kaikki puhdasta ja siisti?. Niin, kaiketi t??ll?kin yksi y? kuluisi.
Samassa siististi puettu, reipas, nuorenlainen nainen tuli sis?lle, kantaen illallista tarjottimella, jolla toistamiseen havaitsin kaapista otetut posliiniesineet. Tuvassa oli nyt suuri leipomap?iv?, ja Iida, joka oli vanhempi tyt?r, otti nyt palvellakseen minua. H?n ja h?nen vanhempi kolmikymmenvuotias veljens? Vihtori eiv?t olleet kansakoulua k?yneet. Heid?n koului?ss? ollessansa rakennettiin parast'aikaa rautatiet?, ja ty?miehi? oli majoittunut talon t?yteen, jonka vuoksi vanhempien lasten apua tarvittiin kotona, ty?t? kun siihen aikaan oli niin paljon. Nuoremmat lapset,