Jouluvieraita | Page 7

Emil Nervander
joskin h?nen onnistuisi saada ty?ns? valmiiksi ennen aikaisen iltapime?n tuloa, v?h?n tai ei ollenkaan toivoa ehti? iltajunalla takaisin kaupunkiin. Mutta joulun, viel?p? oikein iloisen ja hauskan joulun saisi pikku Elsa sent??n t?n? iltana viett??. Sen oli ?iti h?nen l?htiess??n luvannut, ja mit? h?n kerran lupasi, sen h?n my?s piti. Senh?n is? tiesi vallan hyvin.
Vihdoin oli saavuttu asemalle, mist? h?nen oli hevoskyydill? jatkettava matkaansa maanteitse. Muutaman tiiman kuluttua oli h?n matkansa perill? mets?mailla. Myrsky oli nyt jo kokonaan herennyt temmelt?m?st?. Syv?, juhlallinen hiljaisuus vallitsi ??nett?m?ss? seudussa, jossa kyyn?r?n korkuiset kinokset sinivalkoisina kimaltelivat siin?kin niukassa valossa, mink? talviaurinko jaksoi levitt?? maille, mantereille vuoden lyhimp?n? p?iv?n?. Kauan ei kest?nyt, ennenkuin h?n jo oli t?ydess? ty?ss?. Ty?vehkeinens? h?n kapusi milloin yhteen, milloin toiseen s?hk?lenn?tinpylv??seen kirist?m??n lankoja ja liitt?m??n toisiinsa katkenneita p?it?.
Sit? tekoa tehden et??ntyi h?n vaivaloisesti ty?skennellen yh? syvemm?s mets?maille. Lyhyt p?iv? l?heni loppuansa. Mutta aina vaan ilmaantui h?nelle uutta ty?t?. T?m? ik??nkuin kiihoitti h?nt? ponnistamaan kaksin verroin voimiansa. H?nen liikkeens? tulivat ripe?mmiksi, h?nen k?yntins? yh? nopeammaksi, h?nen kourasemisensa yh? voimakkaammaksi ja lujemmaksi. Tajuttomasti t?ytti h?nen sielunsa tieto siit?, ett? h?n kunnialla saattoi olla kelvollinen ja hyv? ty?ntekij? yleis?n palveluksessa. H?n ei en?? ponnistellut voimiansa siin? mieless?, ett? p??sisi ottamaan osaa jouluiloihin kotonansa. Ei. Vaan sit? varten h?n ponnisteli, ett? saisi s?hk?johdon taas kuntoon laitetuksi, saisi nuo mit?tt?m?t langat, joista kumminkin usein el?m?, terveys, onni, kunnia ja hyvinvointi riippuu, saisi ne tekem??n teht?v?ns?. Kuumeentapaisella innolla h?n ty?skenteli. Siin?h?n sit? oli joululahjaa kaikille -- siin?, mit? tuo yksinkertainen ty?mies kaukana syd?nmaassa kiireell? valmisteli.
Aurinko oli mennyt mailleen milt'ei suoraan etel?n taivaalle. H?m?r? tunkeusi esiin alussa melkein huomaamatta ensin et??ll? pet?jik?ss?, sitte hitain, vitkallisin, mutta yht? kaikki varmoin askelin se eteni avonaiselle maantielle aivan kuin olisi se halunnut olla viel? ilmaisematta pime?n y?n tuloa, tuon pitk?n y?n, joka pyrkii kokonaan vallitsemaan luontoa. Mutta kauan se ei sent??n voinut aikomuksiansa salata. Kaikkihan jo mailla mantereilla tiesiv?t, ett? heid?n oli pakosta antautuminen pime?n syleilyyn, ja voitonvarmalla voimalla levitti sankka h?m?r? vaippansa kolkon talvimaiseman yli. Ei hiiskaustakaan kuulunut siit?, ett? t?m? ilta juuri oli kodin rakkain, iloisin ilta, ei hiiskausta ett? esiin tunkeva pimeys tulisi mustaan verhoonsa sulkemaan tuhansia ja taas tuhansia viritettyj?, kimmeltelevi? joulukynttil?it? ja tuhansia yht? loistavia, iloisia lasten silmi?.
Jo oli yst?v?mme kaukaisessa syd?nmaassa enn?tt?nyt harjanteen korkeimmalle kohdalle, miss? mets?n kera loppui h?nen ty?ns?. Alapuolella harjua sijaitseva seutu oli n?et ollut suojassa myrskyn tuhot?ilt?. Viimeisen kerran t?n? iltana h?n pystytti ylh??ll? harjun laella tikapuunsa s?hk?lenn?tinpylv?st? vastaan kiinnitt??kseen katkenneet langat toisiinsa.
Vasta nyt kun h?nen ty?ns? oli loppuun suoritettu, h?n jouti tikapuiltaan siin? miss? seisoi silm??m??n laajahkoa seutua, joka h?nen silmiens? eteen avautui, esiytyen illan sankassa h?myss? valtavan autiona ja rajattomana ep?varmoine, metsien, kukkuloiden ja lakeuksien muodostamine ??riviivoineen. Muutaman kivenheiton p??h?n h?n saattoi silmill?ns? seurata s?hk?lenn?tinlankojen suoraa suuntaa, noiden lankojen, jotka ulottuivat kauas kaupungista kaupunkiin ja paikasta toiseen avarassa Suomenmaassa yhdist?en satoja tuhansia koteja kesken??n.
H?nen siin? seistess??n k?si viel? noiden lankojen nojassa, jotka h?nelle t?n??n olivat niin paljo ty?t? aiheuttaneet, johtui h?nen mieleens?, kuinka h?n useita vuosia sitten opiskellessaan s?hk?tt?m??n oli er??n? jouluaattoiltana avustanut yst?v??ns?, s?hk?lenn?tinvirkamiest?, ja kuinka he silloin olivat innolla toimineet vastaanottaessaan ja l?hett?ess??n monen monia, vilpitt?mi?, syd?mellisi? joulurauhan ja jouluilon toivotuksia. Olivathan nekin tervehdykset noita, kotvan kuluttua kokonaan pime?n peittoon h?lvenevi? lankoja my?ten kiit?neet kodista kotiin. Niille ei yksik??n v?limatka ollut ollut liian pitk?, ei mik??n syd?nmaan seutu liian kolkko. Ne olivat pakkasesta ja pime?st? huolimatta tulla huristaneet toivotuille perille hymyilevin? ja herttaisina joulukuusen valopiiriin. Ja samalla tapaa kuin silloin, ne nytkin, kun h?n oli saanut ty?ns? p??t?kseen, t?n? jouluaatto-iltana kiit?isiv?t p??m??r??ns?, risteillen kesken??n lumivaippaan verhotussa synnyinmaassa.
H?n muisti sen juuri siksi samaiseksi s?hk?lenn?tinkonttorissa viett?m?ksens? jouluaattoillaksi, jolloin h?n oli lujasti p??tt?nyt, ett?, maksoi mit? maksoi, h?n hankkisi itselleen ja tyt?lle, jota h?n rakasti, oman kodin -- ja t?h?n samaiseen kotiin h?n ei nyt voinut l?hett?? ainoatakaan yst?v?llist? sanaa jylh?st? mets?st?.
Vaipuneena ajattelemaan omaisiansa tuo suurten runoilijaimme runolliselta synnyinseudulta kotoisin oleva ty?mies alkoi konemaisesti kolkuttaa s?hk?tt?mistahdissa johtolankaa. Ja jos vaan tottunut korva olisi ollut kuulemassa, olisi se varmaan selitt?nyt naputuksen seuraavin sanoin: "?iti kulta, Elsa kulta, oi kuin teit? molempia kovin rakastan!"
Mutta vaikkakin vain syd?nmaan syv? ??nett?myys kuuli n?m? h?ipyv?t ??net, niin ne sittenkin saapuivat toivotuille perille niinkuin jokaisen hartaan ja todellisen tunteen laita on el?m?ss?; eli niinkuin saapuu perille jokainen syd?mellinen menestyksen toivotus niille, joita hell?sti rakastaa.
Ja kun ?iti pieness? kodissa kertoi ilosta loistavalle Elsalle, ett? is? oli h?nelle lahjoittanut tuon kauniin nuken, ja kun lapsi soperrellen kiitti "kiltti? is??", silloin olivat nuo heikot h?ipyv?t sanat syd?nmaasta rakkauden tenhovoimalla saapuneet toivotuille perille ja is? oli saanut olla ottamassa osaa kodin jouluriemuun.

Koti!
Sattumalta jouduin er??n? sysimustana marraskuun iltana pieneen kestikievaritaloon, joka sijaitsi kappaleen matkaa yleisest? maantiest?, miss? t?m? syyssateesta likom?rk?n? mutkitteli H?meen syd?nmaiden l?pi. Talo oli menett?nyt merkityksens? matkailijamajana sen j?lkeen kun rautatie oli pantu l?pi seudun kulkemaan; sen ainoana teht?v?n? oli, tarinain n?kym?tt?m?n, hyv?n haltijattaren tavoin, hankkia kyytihevosia jollekin matkustavaiselle, joka l?hell? olevalta asemalta niit? tilautti.
Min?kin olin samana p?iv?n? kulkenut
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 26
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.