Jouluvieraita | Page 5

Emil Nervander
h?nelle en??n se iloinen, mukava el?m?, jota h?n niin varmaan oli odottanut. Eih?n h?n edes tahtonut kuollakkaan, tuo nainen, joka esti h?nt? toisella taholla, viel? nuorena ollessaan, kalastamasta rakkauden pyydyksell? rikasta vaimoa.
H?nen niukka palkkansa tuskin riitti vaatimattomaan el?m??n, mutta k?vi aivan riitt?m?tt?m?ksi, kun h?n nyt, n?ytt??kseen miten v?linpit?m?t?n h?n oli vaimoaan kohtaan, joka ilta haki iloisten yst?vien seuraa kodin ulkopuolella. V?h?inen luotto oli pian lopussa ja yst?v?t rupesivat vieromaan h?nt? paljon enemm?n kuin h?n itserakkaudessaan saattoi aavistaakaan. Seuraa t?ytyi h?nen kumminkin saada. H?n haki sit? yhteiskunnan alemmista kerroksista ja muuttui vakituiseksi illanistujaksi kaupungin huonoimmissa ravintoloissa. Vaimon rakastava silm? huomasi miten mies p?iv? p?iv?lt? vajosi. H?n mietti y?t ja p?iv?t tuskaisessa syd?mess??n hellimpi? sanoja, jotka kenties pelastaisivat miehen perikadosta, mutta miehen kylm? katse, h?nen halveksiva napisemisensa kodin k?yhyydest?, ty?nsiv?t nuo kenties jo l?ydetytkin taikasanat takaisin siihen ??nett?m??n sopukkaan, jossa ne muuttuivat hartaaksi rukoukseksi rakastetun henkil?n onnen puolesta.
Jo kauvan sitte oli mies herennyt pit?m?st? huolta vaimonsa pikkutarpeista. Yhdentekev?? oli h?nest? n?kik? vaimonsa puutetta. Vaimo oli heti is?ns? kuoltua alkanut ensin salaa, sitten julkisesti hankkia koru- ynn? muilla ompeluksilla lis?tuloja kodin tarpeitten tyydytt?miseksi. Kun mies kiusaa tehd?kseen ei vastaanottanut vaimonsa pikkuansioita, joita vaimo niin suurella pelon ja samalla onnen tunteella miehelleen tarjosi, pani vaimo tavallisesti rahat jollekin p?yd?lle, josta ne hyvinkin pian h?visiv?t miehen taskuihin. S??nn?tt?m?ll? el?m?ll??n mies lopulta menetti virkansakin, jonka j?lkeen vaimon uutteruus ja miehen ajoittainen kirjoitusty? oli kaikki, mik? yll?piti edes t?t? rauhatonta kurjuutta uudessa "kodissa."
Kuinka toisellainen oli asema nuoressa naapuriperheess?, josta aikaisemmin hiukan mainitsimme. Ilo ja yksimielisyys, ty? ja rakkaus tekiv?t puolisojen pienet uhraukset toisilleen niin suloisiksi ja kepeiksi kantaa. Maallisia hyvyyksi? ei siell? tosin ollut paljon, mutta p?iv? p?iv?lt? alkoi rattoisa varallisuus kainosti punehtuen hiipi? pieneen kotiin, ja t?ksi jouluillaksi olivat sek? mies ett? vaimo uutterasti ponnistelleet voidakseen odottamattomilla lahjoilla tulkita toisilleen onneaan.
Mutta palatkaamme sen kovia kokeneen nuoren vaimon luo, jonka tuttavuutta me h?t?isesti teimme ja jonka j?timme jouluillan h?m?r?ss? lopettamaan ty?t?, josta h?n odotti melkoista lis?tuloa.
Mies oli p?iv?llisen sy?ty??n tapansa mukaan mennyt kaupungille heitetty??n ivallisen katseen vaimonsa uutteriin sormiin, jotka eiv?t viel? olleet ehtineet saada kallisarvoista ty?t? valmiiksi ja maksua perityksi.
Miehen poissa ollessa sai vaimo ty?n m??r?tyksi ajaksi valmiiksi ja tyytyv?isyytt? tuntien nousi h?n tuoliltaan, pani lumivalkoisen peleriinin koteloon, joka heti sen j?lkeen k?ytiin noutamassa ja maksettiin. Ty?palkastaan otti h?n p??lt? sen, mink? v?ltt?m?tt?m?sti seuraaviksi p?iviksi tarvitsi, sek? pani tapansa mukaan j??nn?ksen v?h?isest? summastaan p?yd?lle.
Melkein samaan aikaan, jolloin joulun sanotaan astuvan portaita yl?s malttamattomasti odottaviin koteihin, kuuluivat my?skin raskaat askeleet l?hestyv?n onnettoman vaimon hiljaista kotia. Ne olivat kotiin tulevan miehen askeleet. H?n n?ytti vastoin tapaansa olevan melkein hyv?ll? tuulella ja v?h?inen rakkauden ilme v?l?hti h?nen kauneilla kasvoillaan, n?hdess??n, ett? ty?, jota vaimonsa oli ommellut, oli jo noudettu.
Riisuttuaan kuluneen p??llystakkinsa, jota h?n koetti pit?? niin mukiinmenev?ss? kunnossa kuin suinkin, alentui h?n oikein puhuttelemaan vaimoaan.
Monta sanaa ei h?n sanonut, mutta ne olivat niin suloiset kuulla, sill? niiss? tuntui piilev?n kaiku vanhasta rakkaasta ??nenpainosta.
"Nyth?n on jouluaatto", sanoi h?n ja katsoi hymyillen vaimoonsa yl?huulen hiukan v?r?hdelless?, aivankuin h?n itse olisi ollut ep?varma onnistuiko h?n saamaan ??neens? muinaisen hell?n kaiun.
Sanomattoman hell?sti ja arasti katsoi vaimo mieheens? ja sanoi: "Niin on; etk? sin? voi uskoa, kuinka iloinen min? olen saatuani hyviss? ajoin ty?ni valmiiksi".
"Mink? ty?n?" kysyi mies teeskennellyn v?linpit?m?tt?m?sti.
"Sen kauniin silkkipeleriinin, jonka min? suureksi ilokseni sain teht?v?kseni". "Vai niin", sanoi mies. "Se on varmaankin joululahja jonkun rikkaan miehen vaimolle. Mit? sanoisit, jos min? sinulle lahjoittaisin semmoisen helyn? Se maksaa kai sangen paljon", lis?si h?n kysyv?sti.
"Sen kyll? uskon" vastasi vaimo, "koska min?kin ainoastaan tekopalkkaa sain niin paljon", ja h?n mainitsi saamansa pienen summan.
"Ah, sin?h?n olet oikein rikas ja voit viett?? jouluaattoa oikein herroiksi. Mutta koska nyt on joulu, ja kun sin? muistaakseni jonkun kerran ennen olet tarjonnut mulle rahoja, niin en min? nyt tahdo kielt?? sinulta sit? iloa. Onhan nyt jouluaatto vai miten? Sinun ei pid? panna pahaksesi", lis?si h?n tuttavallisesti hymyillen ja muka korjaten kaulustaan.
Puhtaudessaan liikuttavalla ilontunteella, jossa luuli pitk?llisen surun ja k?rsimyksen sulautuneen onnelliseksi unheeksi, vastasi vaimo ainoastaan: "Niin mielell?ni!" ja otti pienell? lemmenarmaalla k?t?sell??n rahat p?yd?lt? antaakseen ne miehelleen, mutta hillitsi itsens? samassa, avasi salaa kukkaronsa ja otti sielt? sen v?h?isen summan, jonka h?n oli varannut omiin tarpeisiinsa.
Koko pieni summa k?dess? astui h?n sitten miehens? luo ja ojenti sen kainona ja onnellisena h?nelle, melkeinp? pel?ten, ettei miehens? sit? ottaisi vastaan.
Mies otti rahat n??lt??n aivan tyynen? ja v?linpit?m?tt?m?n?, silitt?en kammalla tummia kiharoitaan, joita h?nen vaimonsa niin mielell??n viel? kerran olisi tahtonut lempe?ll? k?dell? hyv?ill?.
"Vai niin, kiitos sulle siit?", lausui h?n j?tt?en peilin ja ottaen laatikosta puhtaan nen?liinan. "Min? voin niit? tarvita t?n? iltana, muilla on kai t?ll? kertaa paljon rahaa."
Katsomattakaan vaimoonsa astui h?n sitten ovelle, otti hitaasti ja huolettomasti p??llystakin ylleen, ny?kk?si p??t??n jotenkin yst?v?llisesti, mutta v?syneesti ja meni ulos.
N?yr?n?, emme voi sanoa n?yryytettyn?, seisoi vaimo paikallaan, katsoi ovelle, joka oli sulkeutunut rakastetun j?lkeen, kuuli h?nen askeleensa loittonevan yh? kauemmaksi, kunnes kaikki taas oli hiljaista.
Oli kuin ei h?n edes huokauksellakaan olisi tahtonut
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 26
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.