Joululahjat | Page 4

kes?kuun ensi p?iv?n?. Pitkin kaupungin katuja kulki pitk?t jonot muuttokuormia ja ihmisi?, jotka kantoivat, mitk? tuolia, peili?, kasvia y. m.
Teininkin lesken taloon n?m? hommat ulottuivat, sill? Eliaan is? oli saanut tireht??rin viran Helsingiss? ja oli my?skin muuttopuuhissa. Toisia muutti h?nen sijaansa. Er?s keski-ik?inen, naimaton kauppias oli katsonut lesken huonerivin itselleen sopivaksi ja kauppaliikkeelleen etuisaksi sek? oli siis vuokrannut huoneet.
Elias oli p??ssyt ylioppilaaksi ja saanut valkoisen lakin. H?n oli n?in? viimeisin? p?ivin? tavan takaa k?ynyt lesken luona. Asioita karttui kovin runsaasti, mutta Kertulla tavallisesti oli niin kiire, ettei h?n Eliaan kanssa joutunut pitki? puheita pit?m??n. Nyt Elias taas tuli Teinin lesken luo, vaan kun Kerttu oli ulkona, kaupungissa asioilla, kysyi h?n maltittomasti:
"No milloinka h?n kotia tulee? Tuleeko jo pian?"
"Ei suinkaan h?n kauan viivy. Olisiko teill? mit??n asiaa h?nelle?
"Olisi kyll?."
"Enk? min? saata asiaanne toimittaa?"
"Noh, ette juuri nyt. -- Kyll? minun tarvitsee h?nt? tavata."
"Nuori herra istuu sitten, kyll? h?n pian tulee." Leski l?hti toimiinsa ja Elias k?veli huoneessa edes takaisin, katsoi kelloansa tavan takaa sek? hyr?ili jotakin nuottia. P?yd?ll? kukoisti kaunis punainen ruusu ja Elias katseli sit?kin ajan vietteeksi -- h?n k??nteli kukkaruukkua ja tarkasteli sit? joka puolelta, ik??n kuin h?n olisi etsinyt siit? jotakin erinomaista, tahi luullut sen joksikin muuttuvan, mutta semmoisenaan se kukkaruukku vain pysyi. Siin? maltittomana istuessaan kuuli h?n vihdoin Kertun tulevan ja riensi ovea aukaisemaan,
"Kah, sin?k? t??ll? olet! Etp? usko, kuinka kaunista siell? ulkona on; en koko p?iv?n? tahtoisi sis?lle tulla, jos vain olisi ulkona sopivaa ty?t?."
"Kyll? min? toimitan sinulle hauskaa ty?t?, siksip? juuri olen t??ll? sinua odottamassa. Mandi ja min? olemme muutamien muitten kanssa p??tt?neet menn? krokettipalloja ly?m??n ja tahtoisimme sinua mukaan. Juoksupojan olen jo edelt?p?in l?hett?nyt sinne palloja viem??n."
"Kiitoksia paljon, olisi se kovin hupaista, mutta en tied? varmaan, saatanko tulla, sill? minun on kovin kiire; on ommeltavana liinavaatteita, joittenka t?ytyy v?ltt?m?tt?m?sti tulla valmiiksi siksi kun Erkki Turusta pappina kotia palaa. H?n l?htee sitten oitis apulaiseksi jonnekkin ja vaatteet pannaan h?nen mukaansa. Ei tied? viel?, kuinka kauas h?n m??r?t??n."
"Kuules, min? l?hden huomenna, enk? sitten en??n tule sinua pyyt?m??n. Erkki on sent??n onnellinen -- sin? istut ennen ompelemassa h?nelle, kuin tulet viimeisen? iltana, kuin minun n?et, meid?n kanssamme huvittelemaan."
"Sin? olet ihan v??r?ss?. En min? hetke?k??n tuumi, kumpaa halukkaammin teen, vaan mit? minun on tekeminen."
"Tietysti teet sit?, mit? sinua haluttaa."
"Joka vain haluansa tyydytt??, kyltyy pian huveihinkin."
"Koska sin? noin tuumivaksi olet tullut?"
"En ole tiet??kseni ollut kevytmielinen koskaan, enk? usko, ett? sin?k??n sit? tahdot sanoa. Olet pahalla tuulella, mutta sit? et saa olla. Ehk? tulen mukaan -- saatanhan ommella viel? ahkerammin sitten taas, ovathan aamut valoisat ja illat pitk?t."
Kerttu meni ?idilleen ilmoittamaan, ett? Elias tahtoi h?nt? huviretkelle. "Mihink? nyt sitte menette?" kysyi ?iti.
"En tullut kysyneeksi, kun ajattelin, ett'en kentiesi joutuisi, kun niit? Erkin paitoja viel? on monta valmistamatta."
"Jahka min? kysyn, minnekk? l?htev?t." ?iti ja Kerttu meniv?t Eliaan luo ja ?iti kysyi, minne ment?isiin.
"Luusoorin m?elle l?hdet??n. Siell? saamme v?h?n virvoituksiakin. ?lk?? nyt antako kielt?v?? vastausta, ken tiet??, koska min? olen tilaisuudessa pyyt?m??n Kerttua huvimatkalle."
"Mene sin? vain, Kerttu. Te, Elias, olette aina ollut hyv? meid?n tyt?lle, joka kuitenkin on ylen v?h?n saanut nauttia niit? iloja, mit? toisille nuorille on tarjona. Mutta kuten ennenkin, varoitan teit?, ett'ette kauaa viivy. Olen aina voinut luottaa teihin."
"Ja saatte sen tehd? vastakin."
"Kiitoksia, ?iti!" sanoi Kerttu. "Nyt saamme hauskan retken, kun ilmakin on noin ihana."
"Tuletko oitis? Meill? on jo tytt?j? odottamassa."
"Tulen, puen vain ylleni."
"Min? menen siis sanomaan, ett? tulet. Hyv?sti!"
"Sin? nyt taas viivyit siell? matamin luona", sanoi Mandi, joka kumppaneineen seisoi pihalla. "Ai'oin juuri tulla sinua hakemaan. Mit? siell? nyt taas kursailtiin -- eik? Kerttu tullutkaan?"
"Kyll? h?n oitis tulee."
"Ehk? saat h?nest? sv?gerskan" -- sanoi er?s nirppanen?inen tytt?.
"Kas, miten Helmi on ivallinen. Elias vain sen vuoksi tahtoo h?nt? mukaan, ett? h?nen tulee Kerttua s??li, sill? tyt?n t?ytyy aamusta iltaan ahkerasti olla ty?ss?."
"Onko h?n tuon matamin tytt?, jonka luona te asutte?" kysyi er?s Nanni niminen tytt?.
"On", vastasi Mandi, "ja h?n on leikkinyt meid?n kanssamme pienest? tyt?st?. Nyt, kun huomenna muutamme pois, tahdomme, ett? h?nkin t?m?n viimeisen kerran, kun huvittelemaan menemme, tulee mukaamme."
"H?n on siis vain tuollainen matamin tytt?", sanoi Helmi ja rupesi hyr?ilem??n:
"Ostat hatun, ostat kapan, r??kin?ksi muodostut. -- Uh, kuinka on kuuma t?n??n! Olisin halusta j?tt?nyt sadetakkini kotia, mutta mamma vaati minua ottamaan sen mukaani illan vuoksi. H?n arveli, ett? ilma k?visi kosteaksi. Ehk?p? tuo Terttu eli Kerttu, tahi miksik? h?nt? nimitit, ottaisi kantaaksensa t?m?n, kun antaisin h?nelle pienen juomarahan."
"Mit? tuumitkaan!" huudahti Mandi.
Elias katsoi harmista s?ihkyvill? silmill? Helmiin ja lausui: "Te olisitte todellakin hyvin kohtelias sille tyt?lle, jolle me olemme koettaneet hankkia lepop?iv?n. Kantaa teid?n takkianne, se ei saa tapahtua! Ennen --".
H?n ei saanut jatkaa, sill? samassa Kerttu jo tuli. H?n oli niin siev?n, iloisen ja raittiin n?k?inen, ett? sek? Helmi ett? Nanni ihmeekseen h?nt? katselivat. Pieni veitikkamainen hymy h?nen huulillaan lis?si my?skin h?nen kauneuttaan. Kerttu oli kuullut loppu-osan noitten nuorten keskustelusta ja sep? hiukkasen h?nt? nyt huvitti.
Mandi esitti kumppaneillensa Kertun ja sitten l?ksiv?t matkalle. Tiell? lis??ntyi heid?n seuraansa viel? kolme