Joululahjat | Page 3

poikani, t?m? on joululahja sellainen, ettei suinkaan mik??n ?iti parempaa ole saanut. Vaan sinun t?ytyy oitis menn? provastille asiasta ilmoittamaan."
"Sen olen jo tehnyt, ?iti kulta. Min? jo muutamia p?ivi? takaperin ilmoitin sen h?nelle; mutta t?ytyy minun kuitenkin menn? kysym??n, suostuiko h?n pyynt??ni."
"Mutta pit?isih?n sen oleman sanomalehdess?kin. Se ?sken juuri tuotiin, vaan min? en sit? silloin joutunut katsomaan, kun ?iti huusi leipi? kypsent?m??n."
Sanomalehti otettiin esiin. "Kas, onhan siin? oikein tuossa alussa: Joulup?iv?n? saarnaa suomal. puolip. saarnan kello 1/2 10 ylioppilas Erkki Teini. Oikein se on siin? sinun nimesi! Mit?h?n nyt sanovat meid?n vuokralaiset ja kaupunkilaiset? -- Oi sent??n, ett? minun silm?ni sinun n?kev?t saarnastuolissa! En sellaista iloa luullut n?kev?ni." ?iti rupesi ilosta itkem??n.
"?iti hyv?, olen sit? jo kauan tuuminut, mutta en tahtonut mit??n puhua, ennenkuin nyt vasta, sill? min? pelk?sin, ett? jokin este olisi saattanut tulla, joka olisi toivomme tehnyt tyhj?ksi".
"Kyll? se olikin paras, sill? nyth?n t?m? on oikea joululahja meille", sanoi Kerttu.
"Niin, paras joululahja, mink? olisin saattanut saada. Ei sellaista joululahjaa moni ?iti saakkaan."
Tunnit kuluivat joutuisaan ja Teinin lesken kammarissa sytytettiin lamput ja kynttil?t. Pienoinen joulukuusikin paloi etukammarissa. Joululahjoja heill? ei ollut useita, mutta v?h?n kuitenkin. Erkille oli ?iti kutonut l?mpim?t sukat ja Kerttu oli ommellut paitoja ja kauluksia, jotka h?n sitten itse oli silitt?nyt kiilt?viksi. Erkki oli ostanut kirjan ?idilleen sek? Kertulle. Siin? joululahjat kaikki. Niist? n?kyi kuitenkin, ett? he kukin rakkaudella olivat muistaneet toisiansa.
Kerttu aikoi nyt menn? p?yt?? kattamaan, mutta samassa jotakin t?m?hti ovea vastaan sen ulkopuolella. Erkki juoksi katsomaan; siell? ei ket??n n?kynyt, mutta paketti, jonka p??llekirjoitus oli Kertulle, l?ytyi oven takana. Kerttu sen aukaisi ja siin? oli Runebergin "Hanna" korukansiin sidottuna.
"Katsoppas vain, muualta tullut lahja", sanoi Erkki. "Kenelt? sisarkultani t?m?n on saanut?"
"Jollen sinulta, niin en tosiaankaan tied?", sanoi Kerttu, mutta h?nen punastuvat poskensa kuitenkin ilmaisivat, ett? h?n aavisti, kenelt? lahja tuli. Iloisena ja tyytyv?isen? l?ksi h?n nyt kattamaan illallis-p?yt?? ja hetken per?st? tuli h?n k?skem??n ?iti?ns? ja velje??n ruoalle.
Illallisen j?lkeen ?iti lastensa kanssa veisasi jouluvirren ja sitte Erkki viel? luki iltarukouksen, jonka j?lkeen he meniv?t levolle.
Joulu-aamuna ?iti l?ksi lapsinensa kirkolle. Erkki meni sakaristoon, mutta ?iti ja tyt?r kirkkoon, joka oli v?ke? t?ynn?. Kun leski l?hestyi sit? penkki?, jossa h?n tavallisesti oli istunut, tekiv?t penkiss? istujat kohta n?yr?sti tilaa ja leski ajatteli: "t?m? on poikani t?hden -- mit?p? he minulle, k?yh?lle leskelle, muuten tilaa tekisiv?t".
He istuivat penkkiin, siunasivat, ja ?iti rukoili hartaasti, ett? Jumala antaisi voimaa ja taitoa Erkille, jotta h?n saattaisi niin julistaa Herran sanaa, ett? se ihmisi? ohjaisi oikealle tielle. Kun h?n n?in oli huokauksensa korkeuteen l?hett?nyt, katsoi h?n ymp?rilleen. Kirkko oli valoisa ja ihmisi? oli tullut l?helt? ja kaukaa. K?vellen ja ajaen olivat he rient?neet joulujuhlaa viett?m??n, kuten aina ennenkin, mutta lesken mielest? kaikki nyt olivat tulleet h?nen poikansa t?hden, kuullaksensa, kun h?nen poikansa saarnasi. Kukapa ei sit? olisi tehnyt, rient?nyt vaikka mimmoisen pyryn l?vitse. -- H?n ajatteli, ett? muut olisivat tehneet kuten h?nkin. Kaikki ihmiset nyt katsoivatkin juuri h?neen ja Kerttuun, net varmaan ajattelivat, ett? he olivat onnellisimpia ihmisi? maan p??ll?. Kentiesi eiv?t aivan v??r?ss? olleetkaan. N?in ?idin ajatukset py?riv?t lemmikkins? ymp?rill?, kunnes poika astui saarnastuoliin. Silloin h?n pani k?tens? ristiin ja kuunteli levollisena saarnaa. H?n oli poikansa puolesta rukoillut ja oli varma siit?, ett? Jumala tuon rukouksen oli kuullut.
Tyytyv?isen? l?ksi h?n taas Jumalan palveluksen loputtua kotiansa, sill? yksinkertaista ja selv?? sanaa oli Erkki saarnannut, eik? sellaista, kuin moni harhaoppinen t?h?n aikaan.
P?iv?ll? tuli Elias Teinin perheen luo ja onnitteli Erkki?, joka jo noin pitk?lle oli ehtinyt. "Koska min? n?ihin asti enn?t?n sinun j?lki?si seurata?" sanoi h?n.
"Ei siihen tarvita paljoakaan aikaa, kyll? sin? saarnaan p??set", vastasi Erkki.
"Mutta min? en tahdo, ennenkuin sitte vasta, jahka jo pian papiksi tulen. Niinh?n sin?kin teit ja Kerttu sanoo aina, ett? kaikki on parasta, mit? sin? teet."
"Vai niin, sitte h?n varmaankin arvoni laskee liian korkealle."
"Niin -- nyt taas. Olet sin? hyvin kummallinen. Enh?n min? sill? tapaa ole sanonut koskaan."
"Noh, sopikaa pois. Kerttu, tuleppas n?ytt?m??n tuota kaunista joululahjaasi, josta emme tied?, mist? se on tullut."
"Pukki sen toi", niin minulle aina ennen vakuutettiin, kun lapsena lahjoja sain, ja siihen selitykseen ai'on viel?kin tyyty?", sanoi Kerttu, tuodessaan kirjansa esille.
Elias katsoi sit?, kysyen: "Pid?tk? tuosta kirjasta?"
"Pid?n. Olen lukenut sen jo kertaaseen, mutta ai'on viel? toiseen kertaan sit? lukea." Kerttu kyll? aavisti, kenen antama kirja oli.
Joululomalla Elias usein k?vi Teinin perheess?, sill? h?n viihtyi erinomaisen hyvin. Joskus sai, h?n Mandi sisarensakin mukaansa, mutta vain harvoin, sill? Mandi, joka oli varakkaan tireht??rin tyt?r ja ylellisyyteen taipuvainen, ei viihtynyt n?itten ahkerien ja vaatimattomien ihmisten parissa.
Joutuisasti lyhyen joululoman p?iv?t riensiv?t loppuun ja nuorukaiset l?ksiv?t pois, Elias lukioon, tullaksensa kev??ll? ylioppilaaksi ja Erkki Helsinkiin, pyrki?kseen papiksi Juhannukseksi.

II.
Kev?ttuuloset suhahtelivat kaupungin lehtok?yt?vien siimehikk?iss? puissa. Nuori vehreys levitti herttaista kev?ttuoksua laajalle. Juhannuslehdossa k?veli herroja ja naisia hienoissa puvuissa. He olivat nauttimassa kev?tp?iv?n raitista ilmaa, vaan toisia ihmisi? hy?ri ja py?ri niin, etteiv?t huomanneetkaan sit? suloa, mit? luonto tarjosi, sill? siihen heill? ei ollut aikaa. N?m?t olivat ne, jotka kaupungissa muuttoa tekiv?t