Joululahjat | Page 5

nuorta herraa.
Kun v?h?n matkaa olivat kulkeneet, sanoi Kerttu hymyillen: "Ehk?p? min? saisin kantaa Helmi neiden takkia; minulla kentiesi on v?h?n enemm?n voimia."
"Ei, ei suinkaan, mit?p? te paremmin jaksaisitte."
"Kyll? maar, eih?n minun ole ollut vara el?? niin hienosti kuin teid?n."
Helmi oli aivan h?peiss??n, mutta nuoret herrat riensiv?t ottamaan h?nen takkinsa ja Helmi unohti pian tukalan asemansa siit? ilosta, ett? herrat kilpailivat h?nen takkinsa kantamisesta.
Kun Luusooriin tulivat, alkoivat he krokettia ly?d? ja sit? tehty?ns? v?h?n aikaa, rupesivat kahvia juomaan, ja sitten leikkiv?t taas siksi, ett? oli aika l?hte? kotia. Hauskaa heill? oli ollut, eik? kukaan en?? muistanut, ett? Kerttu oli vain "matamin tytt?", sill? h?n oli niin siev? ja herttainen, niin vieh?tt?v?, ett? sek? herrat ett? naiset h?neen mieltyiv?t.
Muut herrat paitsi Elias, meniv?t saattamaan Helmi? ja Nannia heid?n kotiinsa. Elias, joka seuraavana p?iv?n? oli muuttava Porista, l?ksi kotia suorastaan, mutta Kertun h?n kuitenkin saattoi h?nen ?itins? luo, jotta samalla saattaisi j??hyv?iset sanoa.
Tultuansa Teinin lesken luo, ei t?m? ollutkaan etukammarissa. Kerttu k?ski Eliasta istumaan ja meni ?iti?ns? keitti?st? etsim??n. "Min? tulen oitis, pesen vain k?teni ensin ja pist?n puhtaan vy?liinan eteeni", sanoi ?iti, joka oli perunoita kuorimassa. "Panen teevett?kin tulelle ensin, ehk? se kyll? hyv?lt? maistuisi".
"Ei h?n joudu viipym??n."
"Soo, soo, no, kyll? min? pian tulen."
Kerttu meni j?lleen Eliaalle seuraa pit?m??n. Elias istui p?yd?n ??ress? ja katseli ruusua, joka siin? kukki, sek? sanoi, kun Kerttu tuli: "Kuules, anna minulle muistoksi tuo puolipuhjennut ruusu. Min? tulen joskus vaihettamaan sit? t?ydesti puhjenneeseen, jos saan."
Kerttu otti sanaakaan sanomatta kukan ja antoi sen Eliaalle.
Kun ?iti tuli sis?lle, oli ruusu Eliaan napinl?vess?. ?iti kiitti Kertun puolesta kaikesta siit? hyv?st? mit? Elias oli osottanut Kertulle ja sitten sanottiin j??hyv?iset.
Seuraavana p?iv?n? l?ksi tireht??ri perheineen pois ja kauppias P. tuli h?nen sijaansa.
Teinin leski oli taas tavallisissa toimissaan ja Kerttu ompeli liinavaatteita Erkille, mutta neula, jolla h?n tavallisesti ahkeraan ty?t? teki, lep?si nyt v?list? h?nen k?siss??n ja h?n istui miettiv?isen?. Vihdoin aukaisi h?n akkunan. Kes?tuulonen suhahteli sirenipuitten latvoissa -- se suhahteli niin kummanlaisesti Kertun mielest?. Kuiskailiko se: "hyv?sti, i?ksi hyv?sti!" -- vai kuiskasiko se: "hyv?sti, me tapaamme toisemme j?lleen!" -- t?st?p? ei Kerttu saanut selkoa.
-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --

III.
Nelj? vuotta on kulunut siit?, kuin ensi kerran tulimme Teinin lesken tuttavuuteen. Samalla paikalla, samassa huoneessa kuin silloinkin h?nen tytt?rens? nytkin istuu ompelemassa, ja kiire h?nell? n?kyy olevan. Joulu l?hestyy ja h?n ompelee joululahjoja. Erkki on pappina H?meess?. H?n on jo kolmatta vuotta ollut naimisissa ja Erkin pikku Mannelle Kerttu ompeli vaatteita, niin somia ja sievi?, ett? iso-?iti oikein halasi n?hd? sit? pient? olentoa, joka niihin oli pukeutuva.
Erkilt? oli tullut kirje, jossa pyydettiin ett? ?iti ja sisar tulisivat joulua viett?m??n h?nen kotiinsa. Teinin leski luki tavan takaa tuota kirjett??n, siin? oli h?nen mielest??n aina jotakin uutta. Nytkin h?n taas sanoi Kertulle: "Kuules, tytt?seni, mihink? laskit Erkin kirjeen, en muista oikein, mit? h?n kappalaisentilastaan kertoi".
Kerttu nousi heti ja toi piirongin-laatikosta kirjeen. ?iti asetti silm?lasit nen?lleen sek? luki:
"?iti rakas!
Tulkaa nyt jouluksi Kertun kanssa katsomaan meit? -- katsomaan oman poikanne kotia, ja tuota pient? pojanpoikaanne, jota juuri opetamme sanomaan "Mummo". Pikku Mannen huulet ovat jo monesti aivan pitk?ll?, kun h?n niin syd?mmest??n koettaa oppia kalliin ?itimme nime? mainitsemaan, mutta ei se viel? h?nelt? k?y, vaan kun ?iti muutaman p?iv?n t??ll? on ja v?list? h?nt? polvillaan pit??, niin h?n varmaankin oppii Mummoa huutamaan.
Annini on kovin iloinen siit?, ett? nyt vihdoin saamme pysy? alallamme, kun meill? on oma kappalaisentila, enk? min?k??n ole v?hemm?n tyytyv?inen. Kuinka iloiseksi ?iti tuleekaan, kun n?ette, ett? Jumala on siunannut k?yh?n poikanne niin, ett? h?nell? nyt on talo, karjaa ja kaikkea tarpeeksi. Vaimoni on sellainen toimelias pastorin rouva, ett? kaikki em?nn?tkin h?nest? pit?v?t -- --."
"Voi, voi, tuota Erkki? -- kaikkia h?n nyt puhuu huvitellaksensa minua. Sellainen h?n juuri on kuin ennenkin. Mit?p? se poika mummon nime? osaisi sanoa, kun ei viel? ole edes n?hnytk??n. Lieneek? tuo Annin n?k?inen vai Erkink?. -- Kyll?p? olisi hauska n?hd?! Hm, kauniit ovat molemmat, tulkoon sitte is??ns? taikka ?itiins?."
"?iti, kauppias P. n?kyy tulevan t?nne. H?n varmaankin tulee vuokraansa maksamaan."
"Niin tulee, laske pois tuo kirje."
Kauppias astui sis?lle. "Hyv?? p?iv?? -- aina Kerttu neiti on yht? ahkera."
"H?nell? on v?h?n kiirett? ollut, ai'omme l?hte? jouluksi poikani luo. Saimme h?nelt? kirjeen, ja h?n niin hartaasti pyyt?? meit? tulemaan."
"Jaa niin, mit? minun tuli sanoa, niin, neiti ompelee siis joululahjoja?"
"Niin teen, siksip? on v?h?n kiirett? ollut."
"Pelk??n, ett? liiaksi rasitatte itse?nne."
"En ik??n, kyll? sitten taas joulun aikana joudun lep??m??n."
"Ei h?n liiaksi rasittuneelta n?yt? ja terve h?n, Jumalan kiitos, on ollutkin. Ei siit? nuori pahene, vaikka v?list? v?h?n kiirett?kin on."
"Jaa niin, tuota noin, min? tulin vuokraani maksamaan. T?ss? on, ehk? neiti on hyv? ja tarkastaa, onko oikein laskettu."
"Kyll? maar siin? on oikea m??r?; kukapa paremmin saattaisi laskea kuin kauppamies."
Leski meni panemaan kahvipannunsa tulelle ja Kerttu tarjosi paperossia. Siin? nyt oli kauppiaan kovin hauska istua, tuossa kodikkaassa, l?mpim?ss? huoneessa, n?itten herttaisten naisten parissa. H?n oli sen aina huomannut, joka kerta,