Joululahjat | Page 2

-- sanoi Elias.
"Kuules Elias, mist? Kokem?enjoki alkunsa saa?" kysyi Mandi.
"Mist?k?? -- Oohoo sent??n, et tied? sen vertaa!"
"Tied?n kyll?, olemmehan lukeneet siit? koulussa, mutta min? en muista."
"Onko se tietoa, semmoinen. Mutta min? en sinulle sano, koska et tied?."
"Kulovedest? se alkunsa saa", ilmoitti Kerttu.
"Katsos vain, sin? tied?t."
"Niin, tottakai, kun Erkki on opettanut minulle maantietoa ja viel? sanonut, ett? minun etenkin pit?? tunteman Suomen maantietoa."
"Mutta mitenk? sin? sen muistit, kosk'ei Mandikaan muistanut, vaikka on niin ahkeraan koulua marssinut."
"Min?, n?es, luen ainoastaan v?h?n, niin t?ytyyh?n sen sitten p??ss? pysy?, mutta sisaresi lukee niin paljon, ett'ei mahdu muistiin."
"Hm -- Mik? siis on parempi, lukea v?h?n taikka paljon?"
"Mist? min? tied?n, kysy oppineilta."
"Minun mielest?ni on viisainta" --
"Ett? rienn?mme j??lle luistelemaan, jotta sitten enn?t?mme ajoissa kotia", sanoi Kerttu ja juoksi samassa j??lle, jossa h?n sitoi kiireesti luistimet jalkaansa ja kiiti sitten j??t? pitkin niin nopeaan, ett? Eliaan ja Mandin oli vaikea h?nt? saavuttaa; vaan sitten kuitenkin kaikki katosivat tuohon kirjavaan joukkoon, joka j??ll? oli luistelemassa.
Sill? v?lin, kuin n?m?t nuoret j??ll? olivat luistelemassa, istui Teinin leski hetkiseksi pieneen kammariinsa keinutuoliin lev?ht?m??n. H?n oli juuri saanut joululeivoksensa hyv??n alkuun ja nyt h?nell? oli v?h?inen lepohetki. H?nen ajatuksensa lensiv?t monta vuotta taaksep?in -- h?n muisteli montaa, montaa joulua, jolloin miehens? viel? eli, jolloin Erkki ensi kerran joulukuusen n?ki sek? miten lapsi sitten vuosi vuodelta enemm?n ymm?rsi iloita joulupuusta. Sitten ajatteli h?n tuota pitk?? vuosijonoa, jonka h?n oli yksin el?nyt lastensa kanssa, ja niit? monia huolia -- niin, huolet, ne nyt olivat kaikki ik??n kuin usvan peitt?min?. H?n n?ki vain kaksi kirkasta valopilkkua, jotka h?nen el?m??ns? sulostuttivat, ja ne olivat h?nen lapsensa. He olivat aina tuottaneet iloa ?idillens?. Josta enemm?n vaivaa n?emme, se meille rakkaammaksi, kalliimmaksi tulee, ja niinp? Erkkikin ?idilleen oli, jos mahdollista, viel? rakkaampi kuin Kerttu, sill? tytt?nen oli aina ?itins? silm?in alla, mutta Erkki oli maailmalla jo pienest?. ?iti oli monta y?t? valvonut, hartaasti rukoillen poikansa puolesta, rukoillut, ett? Jumala h?nt? suojaisi ja varjelisi kaikista vaaroista, ja varmaankin ?idin rukous oli kuultu, sill? oikeimpa kunnolliseksi t?m? poika oli kasvanut.
?idin n?in ajatellessa menneit? vuosia, oli aika jo kulunut h?nen huomaamattansa niin, ett? luisteliat palasivat.
Elias seurasi Kerttua sis??n, sanoen: "T?ss? h?n nyt on, viivyimmek? liian kauan?"
"Ette. En viel? odottanutkaan teit?; kumma, miten pian aika joutui. Katsokaas vain, johan taikinakin nousee partaittensa ylitse, hyv? ett? tulitte."
"Kiitos hyv?st? seurasta, Kerttu, ja hauskaa joulua teille kaikille! Huomenna tulen katsomaan, mink?laiseksi Erkki on muodostunut lukukauden ajalla."
Elias l?ksi ja leski tytt?rineen rupesi leipomaan. Kun saivat viimeiset nisuleiv?t leivotuiksi, sanoi ?iti: "Min? l?hden panemaan uuniin valkeata, leivo sin? tortut. Leiv?t ovat hyv?ss? nousemisessa, mutta kyll? se tarpeen onkin, sill? p?iv? on jo puolessa. Kun vain ehtisimme saada kaikki valmiiksi siksi, kuin Erkki tulee."
"Kyll? saamme, jahka olen tortut leiponut, rupean siivoamaan huoneita."
?iti meni panemaan uuniin valkeata ja Kerttu leipoi ja t?ytteli torttuja. Pian ne tulivat leivotuiksi. H?n kantoi pellit leivoksineen ky?kkiin, joka oli kylm?, sek? rupesi sitten asettelemaan etukammaria kuntoon. Edellisen? p?iv?n? h?n jo ?itins? kanssa oli molemmat huoneet siivonnut, mutta nyt oli leipomisen takia viel? v?h?n ep?j?rjestyst? syntynyt.
Kun Kerttu oli huoneet siivonnut, rupesi h?n naputtelemaan ?sken valmistuneita uutimia etukammarin nurkkaan, johon puusepp? oli asettanut niitten kannattimen. Sitten pyyhki h?n viel? tomun suuresta peilisatullista, joka oli piirongin p??ll?, ja asetti murattik?ynn?ksen siev?sti sen yl?puolelle sein??n. Sitten tarkasteli h?n huonetta, n?ytt?isik? se hauskalta, ja niin hauskalta se tosiaankin n?ytti, ett'ei Kerttu sit? palatsiin olisi vaihettanut. Varsinkin tuo nurkka, jota h?nen ahkeralla k?dell??n ommellut uutimet koristivat, n?ytti siev?lt?.
"Kerttu, tuo t?nne nisukakku-pellit, uuni on lakaistu jo", kuului ?iti huutavan ja tytt? riensi takakammariin sek? vei sielt? pulleiksi nousseet nisukakut pellineen ky?kkiin.
Kun nisuset olivat kyps?t ja kellert?vin? peitteens? alla ja tortut paraikaa uunissa, au'aistiin ky?kin ovi ?kki? ja Erkki astui sis??n.
"Erkki! Hyv?nen aika, kun emme ollenkaan kuulleet!"
"Tulin aivan hiljaa ja sitten tunsin niin tavattoman makean l?mpim?n leiv?n hajun, ett? sen mukaan heti tiesin tulla t?nne."
"Voi hyv?nen aika! Kerttu, vie Erkki kammariin; torttumme ovat uunissa, min? kohta saan ne kypsiksi ja tuon sinulle l?mpim?isi?. Voi oma poikani, kun nyt todellakin olet kotona!"
"?iti, me istumme t??ll? vain, niin kauan kuin tortut kypsyv?t."
"Ei suinkaan, sin? saat h?k??, et sin? t?llaisiin ole tottunut."
"Kyll? minun hyvin sopii olla t??ll?, koska ?itikin on. No, katsotaan torttuja nyt, etteiv?t pala."
"No niin, ole nyt sitten t??ll?, kyll? se on hauskaa."
"Min? katson uuniin, ?iti juttelee Erkin kanssa, kyll? min? osaan paistaa", sanoi Kerttu.
Tortut saatiin valmiiksi ja sitten laitettiin kahvia. Uunin hiiluksella pannu pian kiehui. Erkille maistui kahvi sek? ?idin ja siskon leivokset niin hyv?lt?, tuon pienen kodin kahvip?yd?n ??ress?, ett'ei h?n mielest??n sellaista kahvia eik? sellaisia leivoksia ollut sitten maistanut, kuin h?n kotoaan l?hti.
Siin? he nyt istuivat kahvip?yd?n ??ress? juttelemassa. Kerttu kertoi luistinretkest?ns? sek? uusista uutimista, jotka h?n jouluksi oli saanut valmiiksi ja Erkki puhui tutkinnoistaan, jotka h?n oli suorittanut sek? ett? h?n Juhannukseksi aikoi p??st? papiksi. "Ja huomenna ai'on ensi kerran saarnata t??ll? kirkossa", lis?si h?n viel?.
"Sin?k?! Ja min? saan siis todellakin kuulla sinun julistavan Jumalan sanaa seurakunnallemme! Oi rakas