Jouluilta | Page 5

yksin, silm?si synkistyy, joka nyt niin seesn? jo hohtaa, vaivatkin runoty?n ois menneet hukkahan aivan. Turviin lapsesi j??n, jos valveutuu, heti huollan; tuudita en, sun tyyliis, suukon saa sylivauva kohta ja heng?ht?in puvun uuden l?mmit?n illaks. Siistin?, hienona n?in, ei h?n sua kaivata tied?, hentoa hellin vain, kuin kasteenhelme? kukka.?
Lausui n?in. Sulosuin toki vastasi lempe? sisko: ?Toistepa, oi! T?n? iltana ty?s on kaikkia hoitaa, kaikkeen joutua, kaikkia muistaa. Mulle jo, armas, kyllin soit, mit? vailla ma viel' oon, suo t?m? t?ss?.?
Haasti ja lapseen uinuvahan vain viittasi, jatkain: ?T?? on siskosi lohtu ja viihdyke; suottapa toista etsisi ?iti. Jo henk?ys tuon saa mieleni rikkaaks kaipuussaan; vain katse, ja kirkastuu syd?n ?inen!?
Vaan yli pienoisen, rusoposkin siin? mi uinui, painoi nyt kiharaisen p??n kuustoistias impi, katseli hetken vait sek? vihdoin kuiski ja lausui: ??itisi lohtu, sa uinu ja j?? vain ?itisi turviin, mutta jos itkevi taas h?n, valvene, vieno, ja koska kielesi haastele ei, puhu silmin tenhoavaisin: 'Maammoni, pitk? ja raskas tie mun viel? on eess?; itkuja kyll? m? saan, vaan mist?p? riemua, rauhaa, ?idinsilm? jos ei tule mieleen. Suo hymy armas, koituva on hymy tuo surup?ivin? lapsesi hoivaks'!?
Haasti ja sormenp?in rusoposkia uinujan armaan hiljaa koski ja pois kuin kukkastuoksu jo h?ipyi.

KOLMAS LAULU.
Mets?in puut H?n verhovi, H?n jyv?n ankean linnun l?yt?? suo: H?n vastakin on mua auttava viel?.
Pirtiss' istui vain sotavanhus, juttuja juontain, piippua poltti ja kansallen sotakummia kertoi, kunnes loittoni h?n tarinoiden Turkkihin asti. ?Turkin?, virkkavi vain, savupilve? ty?nt?en kattoon, ?tunnen kuin takataskuni, vaikk'en taisteluteilt?. Leiriss', aina kun iltaisin pakinoitihin ennen, urhot, kaukana taistelleet, teki selkoa maasta, muistaen kauhukseen sen kansan hurjia t?it?. Seid Ali, Mustafa bei ja Kapudan pasha ja Achmed, -- ??ni?kin, mihin ihmiskiel' ei ?kki? taivu, -- mainittiin sek? my?s, miten uhmien uskoton el??. Turkasihin, kuin vaskeen, ei pure luoti ja miekka; ly?ty jo maahan, karkaa p?in k?dess' s?ippyr?s?il?, partaa puistavi vain, kuin leijona riehuen j?lleen. Taistoss' armoa pyydet? ei, ei anneta my?sk??n; onnipa sen, kuka kaatuu: ei toki polteta miest?! Juhlia viett?iss??n jumalilleen siell? he, n?hk??, joukon vankeja tuo, pikiverhoon k??rien kunkin; sytt?v?t ilveekseen nyt liekkiin nuo muka soihduiks. Unta ma n?in monet y?t: tuliroihuna rintaman eess? loimuavan n?in kapteenin sek? poikani rakkaan; valvoen aattelin ?in: suru etsii kaikkia meit?.?
Haasteli n?in. Mut kuunnellut liki usta jo hetken huomaamatta ja vait oli lempe? Augusta neiti. Taisteli rinnass' immen murhe ja nauru. Kun astui ?ij?n luo, h?nen nuhteessaan soi leppe? harmi: ?Vaiti jo, Pistoli, hyi, suunpieksij?, jouluna n?ink? kammoja kertoo mies, vain julmia juoruja sy?tt?in? ?lk??h?n, kun toiste se taas vie meille jo tienne, porraspuilla ma terveht?? ilomielin en aio. Enp?s! k?yn ver?j?lle ja, torjuin luota jo kaukaa, huitoen huudan vain: Pois t??lt?, te turmiolintu! Turkkiin pois! palot ihmisten suo l?mp?? siell?; t??ll' ei ruokaa saa; ei keitet?; pois, ohi menk??!?
Naurahtain toki vain sotavanhus vastasi tuohon: ?Neiti, te ?lk?? nyt; ei vaaraa! my?s toki heill? tunteet Turkiss' on, vaikk' ois petomaisia hurjat. Peikot julmemmat sodan aikana t??ll' oli meill?, tappeli mustat bashkiirit sek? kalmukit inhat, verta he imuin joi, koni-luuskain raatoja s?i he. Ryyppyj? kun rumat otti ja tyhjiin pulloa lypsi, nosti he vain sen pohjaa, p?? ei taipunut taap?in; h?ijyj? n??t ei estellyt nen?n nirppu, mi siin?, kurkkien otsaan p?in, j?i pullon kainalokohtaan. Silm?t kiiluivat sysimustina p??ss?, ja s?ihkyin hiilet nuo kipunoivat, suu kuin lekkuva uuni hohkui ammollaan; k?vi luontoon rintaman eess?, kun n?m?, ratsua kiid?tt?in, tuli kiljuen kohti.
?Maaliskuun oli ilta ja maass' sota syttynyt ?sken, eess' oli rauhasa y?, kun p?ivemm?ll? jo l?imme kaikoksiin verip?in kasakoiden partiojoukot. Taistelukentt?? kohti ma hiivin ry?st?h?n yksin, saadaksein kukaties rahariunan kaatunehilta, tai hopeaisen vy?n, tai muuta, mi kelvata voisi. Paikkahan ehdin, miss' oli kiihkein tappelu k?ynyt. Ruumiit maass' oli vierekk?in; v?sym?tt? m? etsin, vaan ne jo tyhjiks ry?stelleet oli kulkurit tienoon. Harmissain j?tin etsimiset ja ma mets?h?n astuin, oikaistakseni leiriin p?in, kun pensahikossa taas n?in kaatunehen, sek? j?lleen toivoni elpyi. Kuljin p?in; kasakanko ma n??n? Ei, hirvi?n inhan, ly?dyn kalmukin n?in. Sula-hangen m?tt?hik?ss?, vieress??n hepo kuollut, julmana, liikkumatonna mies oli pitk?ll??n, verinaamaa k??nt?en ilmaan.
?Luontoa melkein karmi, ja pois ma jo v?isty? aioin, vaan puku h?ll' oli oiva, ja my?s sinir?ijy se loisti, pullon maksava kai, jos m?itkin tuttavahintaan. Muiden saaliiks en toki j?tt?? moista ma voinut, vaan min?, rient?in luo, ruman niskaan kiinni jo tartuin. Kuolleeks luulin tuon, mut miehen p??t? kun nostin, tuskat sai h?net taineistaan, ja ne aukeni, silm?t. Tuijottain h?n parkasi, voihki ja haasteli vuoroin. Tuskat, voihkinat ymm?rsin, vaikk'en, mit? solkkas; mun k?vi s??liks tuo, joka siin' oli hylkyn? kaikkein kuolinhetken? nyt, vaikk' ihmislapsena syntyi. R?ijy? h?lt? m? siis en voinut, saattanut ottaa, vaan kun turkin n?in satulassa, sen irti m? p??stin, puin h?nen ylleen sen, ruho-raukkaa verhota koittain.
?K??reisiin verihaavat p??n kun viel' olin saanut, ruumiin siirt?nyt ontostaan, likip?lvehen nostain, istui h?n, mua silmiin katsoi, parkuen ??neen, kuin mit? viel' ois kaivannut. En viipy? voinut, vaaroja toi, jos kauemmin saloss' y?t? m? valvoin; pulloni, viinaa t?ynn?, m? siks vain