Jouluilta | Page 3

ja huolta ja harmia t?ynn?, outo ja vieras vain oli perheess??n is?-kulta. Hapsia harmait' tahtonut ois silitell? nyt impi, suukoin pilvi? h?ivytt??, jotk' kaihtivat otsaa, jos vain tohtinut ois h?n h?irit? taattoa tuimaa. Nyt vain hiipivi luo klaverinsa ja kieli? hiljaa empien koskettaa, taas ??nten haipua antain. Vaan jopa soinnut helkkyin soi, yh? vaihtelevammin iskev? tahti se ly?, ja jo nuoruuslaulua taaton s?ist?in laulavi raikkain suin kuustoistias impi.
Kun sanat innokkaat, nuo muistoon viel' yh? j??neet taistelun-aikaiset, taas korviin lauluna kaikui, pohjaan joi lasin ukko ja keinuen tahtia polki. Harmi se h?ipyi pois, lumo sointuin tenhosi mielt?; nuoruus-aikojen aatokset her?s, suopea tunne rinnan t?ytti, ja vihdoin soi tuon mahtava ??ni, s?ist?en bassollaan, sek? lauluun tytt?ren yhtyi. Vaan kun vaikeni laulu, ja sormin leikkivin impi hiljaa h?lvenem??n loi vienoja sointuja viel?, nousi jo vanhus tuolistaan. Mut lempe? tytt?, hoitaen haaveissaan sulosoittoa, ei sit? huomaa, ennenkuin is?, k?yden luo, k?den ??neti laski hius kiharoille jo pienon p??n. Ilon yll?tys immen valtasi siin', yl?s silm?n loi h?n, katsoen taattoon. Silm?ss' urhon herkk?n? n?it helokyynelen uivan, syntyiss??n heti ehk?istyn; sylihins? jo hell??n sulkevi lapsens' armaan h?n sek? lauhana lausuu: ?Lohdun tuoja, s? l?hde ja viekota ?iti? riemuun, niinkuin viekotit ilvein mun, mene siskosi luokse, raukan viihdykkeeks sana keksi, m? en sit? l?yd?, vaikka ma j?rke? jankkaisin jurop?in koko illan.?
Haasti ja laski jo tytt?ryen; suli lempehen impi, ?kki? varpailleen kohos, suuteli h?nt? ja kaikkos.

TOINEN LAULU.
Astu unten huvihaakseen: *siskon surut karkoittaakseen, lauloi tytt? laulun kainon vain!*
Arkiohuoneessaan, yl?kerran kammioss' surren, puoliso kapteenin kera lapsens' uinuvan istui. Kyynelsilmin kehtoa h?n vain souteli verkkaan, lapsenpiika kun, askartain muka, tuoleja hiljaa siirteli paikoilleen tai lieden hehkua hoiti. Kaikk' oli vait, y?p?yd?ll' lekkui himme? lamppu, raskas, synkk? ja tympe? vain nyt siell' oli joulu.
??neen puhkesi huoahtain toki tytt? jo vihdoin: ?Oi?, h?n lausui, ?onnipa on, kun ei mua raukkaa poika se pyyt?nyt oo, kun rintani vaisuna viel? vain omat tuskani nuo, omat onnen-toivehet tuntee. Istuen yksin voin ik?viss?ni itke? joskus, p?iv?ni pitk?ks k?y, soma ois oma yst?v? saada: -- mieluummin toki kaipuun veet, kuin raastava huoli! Milt?p? tuntuis mun, jos mulla se ois sotateill? sulho, ja seikka se itsellein uness' sattunut oisi, mink? m? ?skett?in sain uinahtaissani n?hd?. Y? oli p??ttyvin??n; mut viel' yli kartanon usvat synkki? varjoja loi, oli syyskes?, puiss' oli lehv?t, vaan surun ?iset kyynelveet joka lehte? painoi; kaikk' oli itkua vain, koko luontoa murhe se kaihti. Vaan etel?ss? m? pilven n?in: veri tummana tullen, taivaan??ren t?ytti jo tuo sek? p?in yh? painui; puistoss' ?kki? n?in nyt kapteenittaren yksin. S?ikkyen huusin: 'Tulkaa pois, rajuilma se uhkaa, kiirein suojahan, oi!' Vait paikallenne te j?itte. Pilvi jo puhkesi, purkautui, -- vaan en n?e vett?! -- ruusuja vihmoi vain, punaruusuja; kuin verivihmein loisti ne vaan, ja te v?rjyin j?itte jo kukkien verhoon. Niinp? m? arvelen itseksein: etel?st?p? varmaan nyt veriviestej? saa, -- oat tunteva on moni rinta!?
Rouva se murheissaan p??n kutrisen nosti ja tytt??n katseen loi sek? tuskain syyt tukahutti ja lausui: ?L?hte? hetkeks voit luo muiden riemuhun illan, leikki? pirtiss' on, veriviestej? ei tule sinne. Onnekas, oi, pian itsest?s n?et ehk? jo unta myrskyineen ja sa k?tk??n vain pyrit, itkien y?ss?s.?
Lausui n?in; huvituksihin illan riensi jo riemuin tytt?, ja yksin j?i kera lapsen lohduton ?iti.
Kauan herkk?n? vait oli h?n: yh? toivoton aatos kiiteli harhaillen, suli riemuun entisen onnen, tai kuvitelmia tuskain toi; v?lihetkin? vain h?n lastaan valvenevaa, suin haikein laulaen, viihti.
?Uinuos, armas?, lauloi h?n, ?kukan umpuna uinu, unten mailla sa n??, miten ?itis tuutivi lastaan! Ah, pian itse on noin h?n tuskia tuntematonna, vaan et niin sulo unta sa saa, kun tuutivi vieras. Auvo sa ?idin, painuissain yli viehke?n otsas rauhaisan, mun seestyvi silm? ja haipuvi kyynel; vaikka se kierisi kasvoilles, sulosuin, univalvein vain hymy?isit, kuin jos poskeas sormeni hempis. Rauhaan, purppurapilvi, s? j??: elon aamuna viel? uinua saat; pian harhailut kera p?iv?si alkaa. Kohtalo kiid?tt?? sua myrskyn my?t?, ja silloin tummuvi kirkkautes, helo h?ipyvi, kyynelet tulvii. Kullan pilveni, oi, elos aamuna tyynn? s? uinu!?
Lauleli n?in, mut vain eri ottein. Vaihtuvin aioin vaikeni laulu, ja taas nyt kehdon liepe? liike kuului vain sek? naksutus uuraan heilurikellon.
Vihdoin uksi se ulvahtaa. Tuli lempe? sisko, herkk?n?, huolissaan, surevalle jo lohtua tuomaan. Saapui h?n hymysuin, mut syrj??n j?i, muka suuttuin, kun h?my synkk? se vain sek? mykkyys kohtasi h?nt?. Hell??n nuhteli h?n nyt siskoa ankeamielt?: ?Kultani, y?ss?k? n?in kuin haudan haamu sa istut, yksin?s aaveillen, huh! pois heti kirkuen juoksen! Haasta jo, nouse jo, oi, tule, h?ivyt? kanssani, kulta, huoltesi kaihot pois, unen ilveet vain sua vaivaa.?
Kynttil?haaruihin sai tulta jo tytt?, ja loistain huone jo hohti, ja j?lleen h?n hymysuisena lausui: ?N?in valo vallitkoon, niin seestyy mielesi, murhe hiipivi pois, sun poskesi taas on kukkia saava. Hyi, vai kohdata noin, kuin kuihtunut eukko, sa aiot miest?si, tullessaan p?? Turkin naisia t?ynn?! Naurahdat? Hui hai, ota itsees vain! It?mailla ei el? villit; hehkua tunteen siell? ja hurmaa, silm?in s?ihky? on, maan p??ll? on auvoja taivaan. Kirjoja