Jouluilta | Page 2

tule meille, pois meni, pois kera kapteenin sotateille se Turkkiin. Matkaan kun teki l?ht?? h?n, ja he kamssuja kiirein senkin seitsemin etsi ja toi sek? kuomuhun ahtoi, silloin siskoni onni se my?s sek? ?itini riemu, taattoni leppoisuus tuli kuormaan my?t? ja hukkui. Itse kun viittasi vait, ikip?iviks l?htien ehk?, ??neti hauskuus reen taa nousi ja l?ks sit? tiet?.?
Ukko se aatteli vain, miten anteja suo eri m??rin kohtalo meille, ja kuin tois t?lliin onnea h?lle tuo, jota rikkaat hyljeksii, ja h?n ilmi jo lausui: ?Viihty? rinnan kuink' elo uhkea voi sek? kaipuu, kuink' ei inhemo riemuiten hyv?n arvoa huomaa? Mist?p? teill' on puutoskaan? Ik?miehen? liikkuu perheess??n is? reippain p?in, yh? toimia johtain. ?iti se j?rjest?? talon askaret arvoa t?ynn?, helppoja huolia huojentaa omat tytt?ret armaat. Kilvan palvelijat k?y ty?h?n. Jos mit? mielit, ihmiset toimekkaat heti kiirein toivosi t?ytt??. Vankka ja vauras kartano on; sit? kulkija tiell? katselemaan j?? ihmeiss??n. Yli aittojen, aumain siunaus runsauden kuni p?iv?npaiste se virtaa. Totta jo riitt?? tuo: ei paljoa vaadita onneen! Tulkaa katsomahan toki m?kki? Pistoli-vaarin! Kykkivi itsekseen sotavanhus. Vilkuvi yksin lieteen, hoitavi hiilostaan, on vaiti ja miettii. Kenk??n siell' ei jaa ukon niukkoja anteja; kenk??n laittele ei h?nen atriataan, ei patjoja p?yhi; kolkoks oltava k?y, ei ihmiskieli se ??nny. Kuuntelemaan jos j??, lumimyrskyss' soi humu hongan, Luojan luomia jos h?n joskus mielisi n?hd?, hukka se, yksikseen kuni h?n, liki m?kki? kiert??. Jos l?pi ruudun tarkastaa, milt' ulkona n?ytt??, huomaa vain h?myvy?n, kunis yhtyy maa sek? taivas, miettivi, tiet?in: ei koko maailmass', ilmojen alla ihminen ainoakaan syd?mess??n muistele h?nt?, aattele riemukseen, ett' el?? Pistoli vanhus! Siltip? t?lliss??n yh? vaan h?n piippua polttaa, p?iv?n tyynen? alkaa, vait sen loppua vartoo.?
Yst?v?-lohduin vastasi vain kuustoistias impi: ?Murheet pois! Pian ehk? ja arvaamatta jo poika saapuvi taaton luo sotateilt?, ja loppuvi kaipuu. H?n tuvan ahtaan laajentaa sek? uusivi silloin, sarkoja jatkaa, tuo kotitoimiin nuorikon armaan, viihtyvi, onnea luo el?m??nne ja varttuvi vauraaks. Rakkailleen is?vaari ja lapsenlapsien riemuks, istuen kunniapaikallaan, sotamuistoja kertoo; poikapa piskuinen, joka marssii pyssyn? sauva, polvellenne jo k?y sek? neuvoja kuulevi, kuinka verty? tiet?? mies, kun kutsuu syntym?maamme.?
Suoristautuvan n?it h?myss' ?ij?n. Taistelumuistot mielen t?ytti, ja unhottain er?maat sek? puutteet, juhliin reimana saa sotaveikkona kartanoherran.
Kun liki kuistia seisahtui jalo juoksija vihdoin, tyynn? jo viettohan aaton l?ks v?en-pirttihin ukko; lempe? tytt? se taas ilomielin rient?vi saliin.
Riemupa nyt kodin armaan ei ota impe? vastaan, huoli ja hiljaisuus vain, joulun vierahat oudot, vienoa kohtaa. Turhaan loi valo kynttil?kruunuin hohtoa juhlaisaa salin uljaan loistoa n?ytt?in; ilmeni selvemmin vain murhe, mi mieli? kalvoi. Synkk?n?, keinua soudattain, majur arvosa istui, huulilleen lasin nyrpeiss??n vei, lauhkenematta, kun ik?-puoliso, tuskauneena ja huolia t?ynn?, teekupin unhottain, siin' eess??n j??hty? soi sen. Istuen itsekseen sek? vanhempain n?kyvist?, vait, k?si otsallaan nyt kapteenin sulo rouva hoivakseen vain lohtua kaipuun katkeran etsi. Silm??n vaiteliaan k?vi varkain kyynele, toinen poskea polttelevaa helohelmen? uursi ja h?ipyi.
Tuon n?ki, touhuin tullessaan, heti lempe? tytt?, aavistain, ett' taas h?nen armaitaan oli myrsky raastaen h?irinnyt; vain hetkeks n?ytti se laanneen. Haastaa tohtinut ei. Vait ny?k?ten, arkana riisuin, p??si jo vaatteistaan, ja jo paljastui siro p??hyt. Kutreja j?rjest?in luo siskon hiipivi hiljaa.
Vanhapa rouva se huoahtain noin virkkavi vihdoin: ?Augusta, kuule ja n??, mit? uutislehti se tiet??, posti min ?sken toi. Jos haudass' ois polo ?itis! Ly?ty jo ruhtinas on, jota lankosi seurasi; saartoon, vangiks joukko se j?i, vain harvat v?lttiv?t turmaa.?
?Vaimo, sa hourit?, harmissaan majur arvosa haastoi, ?eih?n vankeja mainita lain, ei saartoa my?sk??n; kylke? vastaan hy?k?ttiin, j?i rintama vaaraan, hukkui miest?, mut tien avas urho, ja kunnia s?ilyi. Viihty? juhlan suo, ?l? joulun riemua riist?; vuoden tarjona siltikin on surup?ivi? kyllin.?
Katkerin ??nin, huoahtain ik?-puoliso vastas: ?Soisit, voisit siis ilakoivina n?hd? s? meid?t, leikki? n?hd? ja liehuntaa, kun ehk? nyt Aadolf kamppailee kera kuolon, maaksi jo maatuvi, taikka Turkin vankina saa veririnnoin joulua viett??!?
Oihkien kapteenin sulo rouva se kimposi pystyyn, k?tki jo kasvons' itkeyneet avohelmahan ?idin, lohtua saadakseen; majur-ukkopa ?kki? maljan p?yt??n laukasi, nousten vait. Jalo silm? se loisti, ?iss??n oikasi varttaan h?n, lumip?isen? seisten. Vaimoon k??ntyen, ylv?in p?in nyt verhoa vaatteen riist?vi rinnaltaan, poven uhkean arpia n?ytt?in: ?Talven kolmenkymmenisen sija tuoss' oli sulla; tokkopa haavat n??, verivammat kiinni jo k?yneet, rauhasi vei, sua kiusasi, kun syd?mell?ni uinuit? Halvemmaksiko, vai, ik?v?ity? tytt?res arvaa, miekka ja luoti jos on silonahkaan naarmuja tehnyt, kylmemm?ksik? j??v? se lie syli arpisen urhon? Vaikene siis; vaikk' kaatuis h?n, mit? voivotus auttaa? Kyyneltulvia kalliimpaa sek? parkua naisten hurmeen tilkkakin on, min sankari kuolema eess??n taiston hetken? suo kotimaansa ja kunnian uhriks.? Haasti ja istuutui sek? julmana keinua alkoi. Puoliso, karttaakseen ukon nurjaa hetke?, hiljaa keitti?h?n meni toimiin, kun tyt?r ankea huoltaan kaihoin itkem?h?n l?ks ??neti kammiohonsa.
Taaton seurahan yksin j?i kuustoistias impi. Lapseen vienoiseen suru vanhuksen k?vi vihloin; syrj?ss' istuen, kyyneltyin tyt?r ukkoa katsoi, miettien mieless??n kodin entis-onnea, jolloin riemu ja hilpeys soi: is? otsall' leppe? rauha siin' oli armaan sees, kuni illan v?ikkyv? hohde. Kaikk' oli toisin nyt! ?k?p?isen?, pelkona muiden, harteillaan i?n taakka