Johdanto Suomen kirjallishistoriaan | Page 5

Totta kaikkein, sill? kaikkein korvalla on t?ss? sama oikeus. Mutta mik? siit? seuraisi? Yht? monta kirjoituslaatua kun murretta. Onnetoin sekasotku, joka hengellisesti murhaisi koko kansan!
[1] Ks. P. Wieselgrenin Ruotsin kaunokirjallisuutta, (Sveriges sk?na litteratur); 5 osa, s. 24, jossa t?m?n akatemiallisen ohjeen v??ryys my?ski n?ytet??n.
[2] Ks. Axel Gabriel Silfverstolpen: (F?rs?k till en enkel, grundriktig och derigenom of?r?nderlig Bokstafverings-Teori for Svenska spr?ket) = Yksinkertaisen, perioikian ja sen kautta muuttumattoman kirjan-tavausopin koetus ruotsin kielelle. Tukholmi 1811. T?ss? kirjaisessa tarkastetaan ruotsin kielen ??ni? ja puustavia rinnatusten. Ne eiv?t vastaa toisiansa. Uusia puustavia on tekeminen, joten niit? saadaan ruotsille 37: 19 ??nikett? ja 18 keraketta. Samalla tavalla saataisiin suomelle v?hint?in 29 puustavia. Silfverstolpen seuraajia maassamme ovat ne, jotka tahtovat merkit? pitk?t ??net suomessa eripuustavilla, ja ne, jotka merkitsev?t hengelini? eli t?ysi-??nien valimia sanoissa puustavilla, niinkuin esm. itse_k_ki, minulle_n_ki, joissa _k:n_ edell? k?yv? k ja n ovat tyhj?n vuoksi siihen pantu. -- Niin on tehty nyky??n parannetussa Uudessa Testamentissa. -- Frans von Knorring, Finstr?min kirkkoherra Ahvenanmaalla, kirjoitti 1844 1:n vihon kielitutkinnoita (spr?kforskningar), jossa erinomaisen hienolla ja tummalla tavalla selitet??n ruotsinkielen ??ni?. T?mm?iset tutkinnot eiv?t hy?dyt? tiedett? eiv?tk? paljon selitett?v?? ainettakaan. -- T?n? aikana on R. v. Kramer Ruotsissa mainitun ohjeen innollinen puolustaja; (ks. Ruotsin san. (Sv. T:gen) 69 n:roa v. 1838).
Mainitun ohjeen ollessa siis arvottoman, lavenee vapaus t?ss? kysymyksess?. Mutta miss? on sen m??r? ja kuka sen p??tt??? Sep? n?ytt?? vaikialta vastata. Erhetyst? ei ole pelk??mist?, sanoessa sen olevan vapaudessa itsess?ns?, joka ei salli t?ss? enemmin kuin muussakaan ulkopainoa ja sortoa. Sen omat rajat ovat t?ss? yhdell? puolen suomen kielen yleisess? luonteessa ja kasvannossa, toisella nimien ja nimitysten sortamattomassa selkeydess?. N?m?t ovat t?ss? p??-asiallisina ja paraimpina osviittoina. Erityisi? ohjeita niiden likemm?st? k?yt?nn?st? laatiessa on suurin varovaisuus ja taitavaisuus varsinki puustavien muutoksen suhteen vaarinotettava. Siit? on ymm?rrett?v? t?m?n kysymyksen olevan oppineitten suomen tuntijain ratkaistava, ensin tiedollisesti ja sitte k?yt?llisesti eli rinnatusten kumpaisellaki tavalla, koska tieto ja k?ytt? aina k?yv?t el?m?ss? k?sikk?in. Kieltoa ei kuitenkaan ole muidenkaan sanomasta ajatuksiansa, vaikka ne tavallisesti ampuvat syrj??n, niinkuin taitamattomain nuolet ainaki, ja ilmoittavat enemmin omia luuloja kuin asiaan perustetuita mietteit?.
Jos kielen historiaan katsotaan, niin kaikki siihen juurtuneet, kansan tuntemat sanat, nimet ja nimitykset vieraasta alkuper?st? ovat muuttuneet suomalaisiksi, jommoisina ne my?s ovat otetut kirjoituskieleen, paitse mit? jotkut ovat ruvenneet niit?ki muukalaisiksi purkamaan[1]. Kun siis kansalla on ollut lupa kielens? ahjossa muodostaa vieraita raaka-aineita (jos sana on sovelias), niin eik? sama oikeus olisi kansan oppineillakin? Vai pit?isik? entisyyden lanka t?ss? ?kki? katkaista, ja sekoittamatoin muukalaisuus kieleen istuttaa? Semmoiset hypp?ykset eiv?t ole kansain sivistyksess? tavalliset, eiv?tk? hy?dylliset. Joka maahansa ei tahdo kasvattaa kahta lahkoa -- sivistym?t?int? ja sivistynytt? -- se pit?? suurimman huolen kielen omituisesta edistyksest?.
[1] *Sanomilla Turusta* on t?m?n suhteen paljo omalla tunnollansa. Niiss?, jos muissaki kirjoituksissa, on suuri muukalaisuuden himo nimien kirjoittamisessa vallinnut. Semmoisetki kieleen juurtuneet sanat kun esm. *kahveli*, *kahvi*, *pajunetti* j. m. m. ovat Turun turmellun puhekielen mukaan v??nnetyt *kaffeliksi*, *kaffeksi*, *bajonetiksi* j. n. e.
Sivistyksen tultua kielenki puolesta suomalaiseksi, muuttuu Suomessa melkein kaikki toiselle kannalle. Sit? kansa odottaa niinkuin maallisen onnensa ja toivonsa ihaninta auringon koittoa, saattaaksensa nousta muiden sivistyneiden kansain riviin, omituisesti ja vapaasti t?ytt?m??n kutsumustansa maailmanhistoriassa. K??nn?s on teht?v?, josta "ura uusi urkenevi"[1], ja se on nykyisen miespolven alotettava. Kunnollisten koulukirjain toimittaminen on aikamme t?rkeimpi? ja tarpeellisimpia t?it?. Niiden kautta pannaan itu suomenkieliselle tieteelle, josta nesteinen kaste nousee kansallisen kirjallisuuden kasvannolle maassamme. Sent?hden on ei ainoasti oppisanain, joista jo olen sanonut ajatukseni, vaan my?s nimien ja nimitysten kirjoittamisessa tarkka p??t?s otettava.
[1] Ks. Kalevalan 50 runon loppus?keit?, uud. painossa.
Taitavain tarkastettaviksi esitell??n t?ss? seuraavat ohjeet:
_1) Kaikki, mik? ei ole enemmin toisen kuin toisenkaan kansan, eli joka on yhteist? tahi monen, kirjoitetaan ihan suomen kielen vaatimuksia my?ten._
Siis esm. -- taivaan kappalten, t?htien ja ilman sattumusten; suurempien merien, jokien, lahtien ja vuorien; el?inten, kasvuin, hedelmien, kivien ja mitallien; virkojen, ammattien, kuntien, arvoin ja k?lttien; tavarain ja kaluin; tieteisin, taiteisin, teollisuuteen, maaviljelykseen, rakennuksiin, kauppaan, hallitukseen, sotaan, meren kulkuun j. n. e. kuuluvat nimet ja nimitykset. Uusia tehd??n my?s tilaisuutta ja tarvista my?ten.
_2) Kaikki, mik? on kunki maan ja kansan oma omaisuus, kirjoitetaan kunki maan kielen mukaan._
Siis esm. maiden, paikkain, kaupunkien, kylien, kansain ja henkien; pienempien merien, jokien, lahtien ja saarten, ja j?rvien; omituisten virkojen, arvoin j. n. e. nimet ja nimitykset. -- Jotka ovat suomen kieleen juurtuneet, pidet??n muuttumatta. Jotka jotaki merkitsev?t voidaan suomentaa. Niiss? kieliss?, jotka suvaitsevat monta keraketta per?tysten, tehd??n varallisia puustavimuutoksia, niin ettei nimien selkoa sorreta. Lyhyit? ??nikkeit? voidaan venytt?? pitkiksi; c:n siaan kirjoittaa k:ta.
_3) Omien miesten ja naisten muukalaiset sukunimet kirjoitetaan niinkuin he itse ovat ne kirjoittaneet eli kirjoittavat. Mutta ristim?nimet suomen kielen juhlallisen muodon mukaan._
Luultavasti muuttuvat sukunimetki Suomessa aikaa voittaen suomalaisiksi. Kun vieras kuori on kolottu, puhkeaa suomalaisuus kaikessa t?ydellisesti n?kyviin. Nyt se on peiton alla, niin ettei Suomen kansaa muut paljon suomalaiseksi tunne. Varmaan tulee se aika, jona sit? ei pidet? koulupoikalaistekona[1], ett? sivistyneiss? seuroissa puhutaan suomeksi esm. *Henrik Kaapriel*-, *Juhana Wilhem*-, *Juhana Lutvik*-, j. n.