Johdanto Suomen kirjallishistoriaan | Page 6

e. nimisest? kiitetyst? miehest? Suomenmaassa. Nimist? kunki kansan mainiot henget tutaan, kielest? kansat tuntevat toisensa.
[1] Ks. Litteraturbladia (Kirjallisuuslehte?), 9 n:roa v. 1857, s. 261.
Mit? kieleen yleisesti tieteellisiss? kirjoituksissa tulee, jos semmoisia suomalaisuuden v?liaikana[1] alkaisi runsaammalta karttua, ja jos niit? aivotaan kansan luettaviksi, niin niiss? on paras v?ltt?? outoja sanoja. Koulukirjoissa on eri laita. Ranskan Akatemia esm., olen jossakussa lukenut, ei ota uusia oppisanoja tekoihinsa, ennenkun ne ovat levinneet kansaan. Sill? tapaa voivat omat maamiehetki huviksensa ja sivistykseksens? johonki m??r??n lukea oppineittensa kirjoituksia. Siit? on my?s suuri voitto tieteille kuta enemm?n niill? on lukijoita ja yst?vi?. Niin sivistynytt? yleis?? ei ole kuitenkaan miss?k??n, ett? kaikki osaisivat rentonaan ymm?rt?? tieteellisi? tekoja. Suomessa ei ole sit? nyky??n odottamista; sill? monisatainen ei ole niiden joukko, jotka tiet?v?t, mik? tiede onkaan. Sit? suurempi on erinomattainki suomenkielisten kirjoittajain velvollisuus ahkeroida saada esitys- ja kirjoituslaatuansa niin selv?ksi ja yleisesti ymm?rrett?v?ksi kuin mahdollinen on. Se on jokaisen velvollisuus, kunhan vaan ei ylim??rin unohteta lausetta: "paljon puhutut asiat katoovat"[2].
[1] Suomalaisuuden v?liajaksi voipi sen nykyist? tilaa sanoa. Se loppuu silloin kuin suomen kieli p??see Suomessa valtakieleksi.
[2] Ks. W. E. Svedeliuksen historiallisesta opinnasta (Om historiska studier). Lund, 1857, s. 21. -- T?m? Ruotsin Yliopistojen nuorisoa varten tehty kirjainen on sangen hyv? osoitus historian lukemiseen Suomenkin oppivalle nuorisolle.
N?m?t ovat ne yleiset perustukset ja ohjeet, joita kielen suhteen aivotaan t?ss? n?in aljetussa kirjallishistoriallisessa kokeessa seurata.

2:ksi Tieteiden synty, tarkoitus ja kasvanto.
Edellisess? jaksossa ovat tieteet niin usein tulleet sivuuttamalla kysymykseen, ett? niist? olkoon t?ss? suotu v?h?n laviammasti puhua. Se ei poikkeuta aineesta, koska erityinen tiedehaara on edess?, joskoki t?h?n ei k?y paljon sovittaminen kiitett?v?n ruotsalaisen muisnastutkijan ja nerollisen historioitsijan Geijerin sanoja: "siit? on voitto asioille, ett? niit? katsotaan suuresti"[1]. Arvattava on kuitenkin, ettei niin syv?? ja laviaa ainetta, kuin tieteiden synty, tarkoitus ja kasvanto itsess??n on, voida t?ss? ottaa muuhun kun ylimalkaseen silm?ykseen.
[1] Ks. Erik Gustaf Geijerin koottuja kirjoituksia (Samlade skrifter), 1:n osa, III. Tukholmi 1851, s. 328.
Oppineitten hyv?ntahtosella luvalla otan vertauksen Suomen kansan kauvan jo kadonneista p?ivist?. Kalevalasta tiedet??n W?in?m?isen ja Joukkahaisen tiell? vastatusten tullessa yhtyneen kovaan riitaan, kumpiko heist? olisi "tiedolta parempi, muistannolta mahtavampi"[1], jommoisia sanasotia viel?ki tavataan Suomalaisten kesken, kun kaksi mahtavaa, mielest?ns? hyvinki tiet?v?? sattuu yhteen; "mies on" muka "miest? oppimaan, toinen toista voittamaan". T?mm?iset kiistat eiv?t verta vuodata, vaikka eiv?t kiitostakaan tuo Joukkahaisen vertaisille, jotka satunnalta tilan saatuansa r?ykki?sti n?ytt?v?t oppiansa ja juuri sill? tavoin julkasevat taitamattomuuttansa, niinkuin "laiha poika Lappalainenki" teki, josta sai ansaitun palkkansaki.
[1] Ks. Kalevalan uuden painoksen 3:ta ja vanhan painoksen 30:t? runoa.
N?ihin Suomen kansan muinas-uroihin voidaan verrata tieteit? ja niiden viljelij?it?: kutakin erityist? tiedemiest?, olkoon kuin oppinut hyv?ns?, tietonsa puolesta Joukkahaiseen, ja tieteit? itsi?ns? W?in?m?iseen, tiet?j??n ij?nikuiseen. Tieteet ovat nimitt?in vanhat, tiedemiehet kunakin aikana niiden suhteen nuoret. Ihminen on muka niinkuin j?rjellinen olento melkein jo aikain alusta ahkeroinut tutkia, mietti? ja k?sitt?? ei ainoastaan kaiken olon juurta ja l?hdett?, vaan my?s kaikkea, mit? luomisessa l?ytyy, n?kyv?ist? ja n?kym?t?int?. Siihen on ihmisell? ollut tukeuttamatoin halu, joka on osoittanut h?nell? olevan voimanki sen t?yt?nt??n. T?m? voima ei ole muu kun j?rjen jumalallinen omaisuus ihmisess?, jonka avulla ja johdolla h?n saattaa valossa ja selkeydess? vaeltaa el?m?n ??rett?m?ll? ja h?m?r?ll? merell?. T?st? halusta ja ahkeroimisesta ovat tieteet sijinneet ja syntyneet.
Paljo l?ytyy kuitenki niit?, jotka eiv?t anna mit?k??n arvoa tieteille. Sanovat niit? oppineitten aprikoimisiksi mielijohteiksi, joilla ei ole luotettavaa yht?pit?vyytt? olon ja el?m?n kanssa. Siten eroittavat tieteet todellisesta el?m?st?, ja ovat tyytyv?iset omilla luuloillansa, jotka todella ovat mit?tt?m?t ja arvottomat. T?m? ep?ilys tieteiden totuudesta tulee siit?, ett? harvalla on selke? k?sitys j?rjen ja luomisen keskin?isest? v?list? toinen toisiinsa. J?rjen kautta saatu tieto ei olisi nimitt?in mahdollinen, eik? siis luotettava, ellei maailma ja kaikki, mit? siin? on, olisi j?rjellisesti luotu ja matkaansaatettu, ja ellei kaikki seuraisi j?rjellisi? s??nt?j? ja lakiloita. T?m? on niin silminn?ht?v?, ett? sen saattaa jokainen huomata niin pienimmist? kuin suurimmista luomisen kappaleista; katso esm. kukkaista kedolla, kuinka sen lehdet, kanta ja siemenen alut ovat s??nn?llisesti ja somasti rakennetut; kuule linnun laulua, kuinka sen viserrys on sointuinen ja mukava; silm?ile muuriaisen vireytt? ja ota siit? oppia! Kuinkas sen voisit, ellet j?rjell?si sit? ymm?rt?isi ja ellei j?rjellisyys kohtaisi sinua kaikissa? J?rki tutkii vaan j?rjellisi? asioita. Se on varma siit?, ett? esm. Jumalan olento, joka kaikki on luonut, kaikki hoitaa ja johtaa, ei saata olla muu kun puhdas j?rki, ja juuri sent?hden kun h?nen olentonsa on j?rjellinen, on kaikki j?rjellisesti luotu, ja sent?hden my?s ihminen voi kaikkia tutkia ja tietoonsa luottaa. -- Pyh?ll? ennustuksella lausuu apostoli Paaval: "ettek? tied?, ett? meid?n pit?? enkeleit?ki tuomitseman; kuinka ei siis ajallisia asioita?" (1:n kirje Korintilaisille, 6 luk., 3 v.). T?m? tarkoittaa likim?isesti uskon asioita, vaan sopii k?ytt?? tieteellisess?ki suhteessa. Mutta, kaiken tuomion edell? k?y tieto, kaiken tiedon edell? tutkinto ja kaiken tutkinnon edell? j?rki, joka on n?iden kaikkien sis?llisin johtaja, selvitt?j? ja p??tt?j?.
Ei kuitenkaan niin kuin kaikki valo jo olisi voitettu, kaikki tieto k?sitetty; sit? ei ajallisen olon ja el?m?n kasvavuus ja eteenp?in rient?vyys milloinkaan