Johdanto Suomen kirjallishistoriaan | Page 3

huokea my?s j?tt?? tulevain miespolvien t?ytett?v?ksi, mik? on nykyisten velvollisuus. Suomen kieless? ei toki ole paljo tuntuvia muukalaissanoja ja sen kirjoittajat ovat t?h?n asti tehneet oikein, etteiv?t ole antaneet vietell?it? yhteisten oppisanain puolustajilta, jotka tavallisesti ovat kielen vuoksi huonoja Suomalaisia ja ehk? senki t?hden eiv?t katso sit? miksik??n viaksi, jos kirkasta kielil?hdett?mme sekoitettaisiin j?hmettyneill? pisaroilla latinan ja kreikan seisahtuneesta kielivirrasta. Ahkeroidessa toimeen panna tieteit? omalla kielell? on kaikkein velvollisuus katsoa kielemme puhtautta ja Suomen kansan sek? nykyist? ett? tulevaista hy?ty?. Kuki miespolvi el?? ainoasti silloin totista el?m?? kuin toimensa koituu hedelm?llisesti tulevaisuudellekin.
Tuskinpa niin kelvotointa kielt? l?ytyy, ettei sill? omintakaisesti saattaisi toimittaa kaikkia el?m??n kuuluvia asioita. Suomenki kieli on niin miehistynyt, ett? ainoasti sen taitamattomat ja sen ylenkatsojat voivat sit? sadatella raaksi "pohjanper?n kieleksi", joka muka kelpaisi vaan savupirteihin ja tuhman talonpojan suuhun, niinkuin muutama mokoma herra oli joitakuita vuosia takaperin katsonut soveliaaksi viisaudessansa lausua, juurikun h?n eli h?nen kaltaisensa olisivat paljonki vaivanneet p??t?ns? kielemme opinnassa, saattaaksensa siit? sanoa hyv?? eli pahaa. Semmoista ei kukaan tervej?rkinen rohjenne en?? lausua, mutta kuullaan viel? nytki suomea p??tett?v?n k?yh?ksi ja taipumattomaksi. Semmoiset moitteet ilmoittavat kuitenkin enemmin sanojainsa taitamattomuutta kuin suomen kielen kehnoutta. Moittijat tekisiv?t kotimaallensa ja varmaan itsillens?ki suuremman kunnian, jos muistaisivat ettei kielienk??n tunteminen pilvist? putoa, ja siis totuudessa pysy?ksens? oppisivat tarkemmin sit? kielt?, joka heist? on niin raaka ja k?yttym?t?in. Mutta pakkoa ei ole kell?k??n, eik? suomen kieli sit? tarvitse. Sill? on aina ollut ylenkatsojoita jos yst?vi?kin. Mikael Agrikolan t?ytyi aikanansa vakuuttaa tohkomaisten lohdutukseksi: "kylle se cule somen kielen, joka ymmerd? caikein mielen"[1]. Niin olkoon luvallinen aikanammeki vakuuttaa kaikille vastustajille ja ep?ilij?ille: kyll? suomen kielell? varaa ja taipuvaisuutta on, kun vaan l?ytyisi enemm?n sen taitavia k?ytt?ji?. Niiden joukko taas vuosi vuodelta ilahuttavasti enenee, niin ett? kaikki suomen kielt? taitamattomat j??v?t h?pi??n ja ummikoiksi omassa syntym?maassansa.
[1] Ks. Mikael Agrikolan rukouskirjan alkupuhetta.
Suomen kielen kunnollisuudesta ja varallisuudesta ei voida totuuden mukaan muuta sanoa kun ett? sill? kykenee toimittaa kaikkia niin hengellisi? kuin maallisia, kaikkia niin tieteellisi? kuin k?yt?llisi? asioita maassamme yht? selv?sti, jos ei ensitt?in niin sujuvasti ja helposti, kun mill? kielell? tahansa. Kielt? elk??n siis vedett?k? esteeksi, kun kysymys on sen luonnollisesta oikeudesta p??st? vallalle omassa kasvinmaassansa. Jokainen kokekoon ja harrastakoon sanalla ja ty?ll? poistaa todelliset vastukset ja p?nk?t kielemme tielt?; ne ovat sit? sitkeemm?t ravistumaan, kuta vanhemmat ovat.
Ulkomaalaisetki kiitt?v?t suomen kielen kauneutta ja rikkautta. Suomen asujat itset sit? vaan moittivat ja ylenkatsovat. Niin esm. kuuluisa tiedemies ja taitava kielien tuntija Saksassa Jakob Grimm sanoo suomen kielt? mit? sulosoivimmaksi ja taipuvaisimmaksi koko maanpiirill?[1]. My?ski tanskalainen kielentutkija Rask ja norjalainen Stockfleth kiitt?v?t Suomalaisten kielt? kauniiksi ja s??nn?lliseksi; edellinen vertaa sit? italian, j?lkim?inen heprean kieleen, jota on kutsuttu uskon kieleksi[2]. Niinik??n saksalainen kielentutkija Becker ylist?? kielt?mme[2]. L?ytyy omainki maamiesten joukossa semmoisia kun esm. Juslenius, Porthan, L?nnrot, Castrén, Arvidsson j. m. m., jotka ovat ymm?rt?neet antaa arvon ?itimme[2] kielelle. -- Kun perhe ja perheellinen el?m? on se kehto, josta kaikki siunaus, hyvyys, lujuus, rakkaus ja s??dyllisyys siki?? ja nousee kaikissa kansoissa, niin mik? on hirmuisempi kevytmielisyys kun se, ett? suomalaiset vanhemmat opettavat lapsillensa esm. ven?j?n, saksan, ranskan kielt?, v?list? yhtaikaa lasten puhumaan alkaessa, vaikka itset lapsuudessansa eiv?t osanneet tuskin muuta kun suomea. Sill? tavalla kasvatetaan Suomen maalle hontelomielisi? ja kylm?syd?misi? kansalaisia, ja is?nmaan rakkauden pyh? tuli tukautetaan jo k?tkyess?.
[1] Ks. Kasvinmaallista muistokirjaa (Fosterl?ndskt Album) II. 1815. s. 68.
[2] Ks. Castrenin kirjoitusta ??nist? suomessa (om n?gra ljud i finskan), Suomi 1841, 2:n vihko s. 8 ja ss.; L?nnrotin kirjoitusta suomen, viron ja lapin sis?llisest? kohdasta toisiinsa (om finskans, estniskans och lappskans inb?rdes f?rh?llande) L:ttrbl. 1853, N:ru 11; L?nnrotin lisi? suomen kielioppiin (ruotsiksi), Suomi 1841, 4:s vihko s. 11; N. V. Stockflethin Norjan Suomalaisista (Bidrag til kunskab om Finnerne i Kongariket Norge) I. Christiania, 1848, s. 16, 17 ja 416 ja ss.; A. J. Arvidssonin k??nn?st? Rühsin Suomesta ja sen asujista (Finland och dess innev?nare). Tukholmi 1827, 2:n osa, s. 80.
Mutta oppisanoihin on j?lleen k??nnytt?v?. Edellisest? n?kyy, ettei niit? vastaan ole yleisesti puhuttu. Kuinkas sit? voisikaan? Oppisanain v?ltt?minen etenki tieteellisiss? aineissa on mahdotoin -- olisipa vahingollinenkin. Kaikilla ihmisill?, jotka eiv?t per?ti ole Diogeneen kaltaiset, on usioita vaatepukuja -- on juhlallisia, on jokap?iv?si?. Niin on kaikilla v?h?nki sivistyneill? kielill?ki monta eri muotoa, jonka esitelt?v? aine joka kerta m??r??, millainen sen on oltava. Kukali mieli, sik?li kieli. Mutta niinkuin oma olkileip? on vierasta vehn?leip?? parempi[1], niin kielilainatkin ovat kartettavat. Oppisanat otettakoot suomen kielen omista varoista ja teht?k??t sen luontoa ja lakiloita my?ten, niin ettei semmoisia outoja sanoja sepitett?k? kun esm. *osanto*, *omanto*[2], *einen*, *j?seisesti*, *leikkale*, *tosite*[3] j. m. m. ovat, joita suomi ei v?en v?kisell? voi tuntea omaksensa. N?ist? on muistutettava, ettei nimikoista saada johtosanoja p??tteell? *nto*, *nt?*, eik? supistuvista tehdik?ist? nimik?it? p??tteell? *kkale*. J?senest? saadaan *j?seninen* ja siit? *j?senisesti*. Sanat: *valle*, *einen*, *tosite*[3] ovat per?ti luonnottomia vesivesoja. V??rin johdetut sanat ovat haittaavammat kuin muukalaiset; usiasti ei niit? ymm?rr? muut kuin niiden tekij?t ja tuskinpa hek??n pitemm?n ajan kuluttua.
[1] Ks. Suomen