Jaana Rönty | Page 8

h?nest?. H?n haki p?yt?laatikosta esiin toisen suuremman ja nelisnurkkaisen, joka oli er??n h?nen toverinsa oma. Mutta siin? h?n n?ytti mielest??n niin kauniilta, ett? h?n ei mitenk??n voinut olla omalle kuvalleen hymyilem?tt?.
H?nen valkeat hampaansa v?l?htiv?t. Mutta samassa h?n tuli hyvin totiseksi.
Kolmesta suuresta helmasynnist? oli mummo h?nt? varoittanut: lihan himosta, silm?in pyynnist? ja el?m?n koreudesta. Kahteen ensimm?iseen tunsi Jaana itsens? viel? tuiki viattomaksi. Mutta kuinka oli kolmannen laita? Eik? se jo nyt loistanut esiin tuolta h?nen tummansinisten silmiens? syvyydest??
Jaana rypisti otsaansa ja paistoi viel? hetken s?rke? itsens? kanssa. T?m?n ainoan kerran h?n nyt kuitenkin menisi sirkukseen. Se saisi olla my?s h?nen viimeisens?. Helluntaiksi h?n olisi kotona ja kekrin tienoilla he viett?isiv?t h?it? Heikin kanssa.
Siit? asti h?n ei koskaan eteenp?in ajatellut. Ainoa, mink? h?n tiesi, oli se, ett? h?nest? tulisi majatalon em?nt? kaukana pohjan perill?. Tuskin h?n en?? koskaan n?kisi p??kaupunkia.
--T?m?n ainoan kerran, lausui h?n itsekseen puoli-??neen.
Sitten kiiruhti h?n alas portaita ja astui katuk?yt?v?lle.
Ulkona oli l?mmin kev?t-ilta. Soitto kuului Kappelista. Jaanan askeleet tuntuivat niin keveilt?, ett? h?nen keng?nkantansa pyrkiv?t aina koholle maasta hyp?htelem??n. H?nen huulensa hymyiliv?t ja h?nen silm?ns? s?dehtiv?t. Ett? h?n nyt todellakin oli matkalla sirkukseen! Ja ett? h?nell? todellakin oli oikea kavaljeeri, joka odotti h?nt?, niinkuin mit?kin herrasmamsellia!
He olivat p??tt?neet tavata er??ss? kadunkulmassa. Mutta nuori mies ei ollutkaan siin?.
Jaana h?mm?styi ensin, sill? h?n oli ollut katsovinaan hyvin tarkkaan ky?kinkelloa. Olipa h?n mielest??n jo v?h?n my?h?stynytkin.
No, h?n tulee pian, ajatteli Jaana.
Mutta nuori mies ei tullutkaan. Jaana k?veli, k?veli ja pelk?si, ett? toinen kenties ei v?envilin?ss? h?nt? tuntisikaan. H?n asettui sent?hden katulyhdyn alle. Mutta siin? katsoivat kaikki h?neen. H?n siirtyi takaisin sein?vierelle seisomaan.
Minuutit meniv?t, vier?hti jo puolitunti. Jaana ei voinut ymm?rt?? ollenkaan. Olisiko nuori mies puijannut h?nt?? Se olisi ollut kovin h?vyt?nt?, Taikka olisiko h?n ollut t?ss?, mutta l?htenyt pois, kun ei Jaana ollut kellonly?nnilleen paikalla? Se oli hyvin mahdollista. Kenties t?m? oli k?ynyt kotona tapaamassa h?nt?? Sekin oli mahdollista. Mutta jos h?n nyt itse menisi kotiin, panisi ruokarouva h?net heti astioita pesem??n.
Ent? h?n olikin erehtynyt kadunkulmasta? Ei, se ei voinut olla mahdollista. Mutta kun h?n sit? kerran oli ruvennut ep?ilem??n, ei tuo ajatus en?? tahtonut poistua h?nest?. H?n k?veli seuraavaan kadunkulmaan ja palasi takaisin. Ei, t?ss? sen t?ytyi olla.
Taikka tuossa toisessa kulmassa. Ollakseen varma asiastaan h?n p??tti k?vell? niiden kahden kadunristeyksen v?li? ja pit?? tarkoin silm?ll? jokaista ohikulkijata.
Tunti kului. Nuorta miest? vaan ei kuulunut.
V?hitellen unohtui Jaanalta, mit? varten h?n oikeastaan k?veli t?ss?. Ohikulkevien naisten puvut kiinnittiv?t h?nen huomiotaan. Monella niist? oli p??ss??n valkea liina niinkuin h?nell?kin. Mutta useimmilla oli hattu ja hansikkaat, vaikka Jaana kyll? n?ki, etteiv?t ne mit??n herrasnaisia olleet.
Herrasnaiset tunsi k?velyst?. Ne sipsuttivat niin siev?sti ja soreasti, ottivat lyhempi? askelia kuin muut ja kantoivat toisella tavalla hamettaan. Sit?paitsi notkahteli heid?n vartalonsa vy?t?isist? ja koko ruumis keinui niinkuin olisi aalloilla kulkenut.
Se oli hyvin somaa Jaanan mielest?.
Vaistomaisesti h?n rupesi heit? j?ljittelem??n. Kokosi toisella k?dell? hameensa ja nosti sit? sen verran, ett? kautokeng?t n?kyiv?t. Otti lyhempi? askeleita ja koetti saada lanteensa samalla tavalla notkahtelemaan.
Ei se oikein tahtonut onnistua. Mutta nyt huomasi Jaana itse, mit? h?n teki, ja rupesi kahta pahemmin j?ljittelem??n, t?ll? kertaa tahallisesti ja itsetietoisesti. Joku ohikulkeva herra iski silm?? h?nelle. Toinen naurahti ja k??ntyi j?lelleen katsomaan. Jaana ei n?hnyt, sill? h?n oli liian huvitettu omasta keksinn?st??n.
Hetket kuluivat. Ihmiset harvenivat h?nen ymp?rilt??n.
Poliisikonstaapeli, joka seisoi kadunkulmassa, oli jo jonkun aikaa seurannut silmill??n Jaanan askeleita. Nyt l?hti h?n p??tt?v?sti h?nen j?lkeens? ja tarttui er??n pime?n porttik?yt?v?n kohdalla tyt?n k?sipuoleen.
--Mit? sin? t?ss? k?velet? h?n kysyi.
Jaana s?ik?hti hirve?sti, kun n?ki edess??n esivallan palvelijan.
--Ilman vaan, h?n ?nkytti.
--Da, da, sanoi konstaapeli ja puristi lujemmin Jaanaa k?sipuolesta. L?hdet??np?s sitten.
Nyt tuli h?t? jo Jaanalle.
--Min? odotan, h?n sanoi kiireesti.
--Ket??
Jaana mietti. H?n ei todellakaan tiennyt tuon nuoren miehen nime?.
--Sulhastani, h?n sanoi p??tt?v?sti.
Heti sen sanottuaan h?n katui. Eih?n se totta ollut. Mutta h?n oli h?m?r?sti aavistanut, ettei tuttava t?ss? tuokiotilassa ollut oikein riitt?v? nimitys.
--Nietu, sanoi konstaapeli. Ei tuollaisella tyt?ll? sulhasta ole.
--On, v?itti Jaana ja koetti tempaista irti k?sivartensa.
Mutta silloin puristi konstaapeli niin kovasti, ett? h?nelt? p??si parahdus. Siit? k?vi konstaapeli yh? ?k?isemm?ksi.
--Huuda, perkele, h?n sanoi ja heristi nyrkki??n Jaanan silmien edess?. Tokko sin? olet kirjoissakaan?
--On minulla kirjat.
--Mutta suinissa sin? et ole ollut? Mars!
Jaana teki vastustusta. Konstaapeli tuuppi h?nt? niskaan ja koetti pakottaa h?nt? edell??n kulkemaan. Jaana pillahti itkuun.
--Mit? te tahdotte minusta? h?n nyyhkytti.
--Suu poikki! sanoi konstaapeli.
Portille ker?ytyi v?ke?. Konstaapeli koetti vied? Jaanan joukon l?vitse. Kuului pilkallisia huudahduksia. Konstaapeli suuttui ja veti sapelinsa. Ihmisjoukko v?istyi v?h?n, mutta kasvoi pian kaksinkertaiseksi. Konstaapeli vihelsi ajuria.
Mutta ihmisten l?sn?olo oli rohkaissut Jaanaa. Mit? oli konstaapelilla h?nen kanssaan tekemist?? Miksi h?n ei saanut menn? kotiin? H?n tunsi itsens? tuiki viattomaksi.
H?n ei itkenyt en??, mutta kamppaili ??nett?m?sti irti p??st?kseen. Ajuri tuli. Konstaapeli koetti vied? retuuttaa h?nt? k?rryihin. Jaana heitt?ysi kadulle pitk?kseen.
Konstaapeli vihelsi j?lleen. Ihmisjoukko hurrasi ivallisesti.
Tuli juosten kaksi siviilipukuista salapoliisia, jotka nostivat Jaanan k?rryihin ja istuivat sitten itse niihin. Konstaapeli sanoi jotakin heille ven?j?ksi. Toinen heist? huusi ajurille:
--Poliisikamariin!
Ajuri nyk?si hevosensa juoksuun. Ihmisjoukko hurrasi ivallisesti.

12.
Jaana retkotti poikkipuolin miesten jaloissa. H?nen p??ns?