Jaana Rönty | Page 6

ja ?kk?si n?hneens? merkillist? unta.
Kenties ensimm?isen kerran h?nen el?m?ss??n olivat Suomenmaan lumiset lakeudet h?nen aivojensa komeroihin kimmelt?neet.
H?nt? paleli.
--Jahah, h?n sanoi huomatessaan Jaanan. Miss? minun turkkini on?
Jaana auttoi turkin h?nen p??llens?. Mutta h?nest? tuntui kuin ei toinen en?? ollenkaan muistaisi h?nt? ja h?nen asiaansa.
Vanha herra pani kalossit jalkaansa. Jaana katsoi h?nen hommiaan levottomasti.
--Teh?n lupasitte puhua rouvalle, h?n sanoi.
--Mit? niin? kysyi vanha herra hajamielisesti.
--Ett? min? p??sisin pois t??lt?.
--Se on totta se.
Rouva olikin keitti?ss?. Jaana kuuli heid?n haastelevan kesken??n. Rouvan ??ni kuului alussa ?ke?lt? ja vihaiselta. Mutta sitten tuntui h?n lauhtuvan kerrassaan, niijailevan, kostelevan ja kiittelev?n.
Jaana pilkisti ovenraosta ja n?ki vanhan herran antavan rahaa h?nelle.
Vanha herra meni. Rouva saattoi h?net ulos. H?nen kielens? kuului viel? laulavan niinkuin voideltu eteisess?.
--Kelvoton! h?n huusi Jaanalle heti sis?lle palattuaan ja riipoitti t?m?n k?sipuolesta keitti??n. Tied?kin, ett? se oli hyvin korkea herra ja kukaties mit? saattoi ajatella. Sellaisen, sy?t?v?, h?pe?n teit.
--P??senk? min? pois sitten? kysyi Jaana itku kurkussa.
--Saat kaiketi minusta n?hden menn?. Ala vaan laputtaa! Vai vienk? tikulla ulos?
H?n meni ja paiskasi oven pauhinalla kiinni menness??n.
Jaana j?i neuvottomana keitti??n. Miss? h?nen vaatteensa olivat? Eih?n h?n miten voinut t?ss? pyh?koltussa l?hte? pitkin katuja juoksemaan.
H?n ei voinut muuta kuin istua n?yr?sti j?lleen halko-arkun kannelle odottamaan. Kaksikymmenmarkkastaan h?n yh? puristi lujasti oikeassa kourassaan. Hyv? toki, ettei rouva ollut huomannut sit? ja ottanut sit? pois h?nelt?.
H?n oli nyt jo niin paljon viisastunut, ett? h?n tiesi rahan kelpaavan t?ss? kaupungissa.
Ymp?rilt? huoneista kuului loilotusta ja pianonsoittoa. N?ht?v?sti ne nuoret herrat eiv?t viel? olleet l?hteneet.
--Ka, etk? sin? viel? ole mennyt?
Rouva ilmestyi keitti??n tarjotin k?dess??n.
--Enh?n min? miten. Kun saisin ne omat ry?kkyni...
--Ei niit? nyt kuka kerki? sinulle hakemaan.
Jaana sai odottaa aamuh?m?riin. Silloin ilmestyi rouva ?kki? h?nen eteens? ja l?i lattialle vaatekimpun.
--Siin? on r??kin?n vaatteet.
Jaana pukeutui.
Mutta rouva n?ki, ett? Jaanalla oli jotakin toisessa k?dess??n. Ep?luulo her?si h?ness?.
--Paljonko se antoi sinulle? h?n kysyi.
--Kuka niin?
--Sep?h?n herra?
--Mit? lie antanut.
--N?yt?. Et suinkaan aio itse kaikkia pit??.
Jaana ei n?ytt?nyt. H?n oli jo omassa puvussaan ja tunsi itsens? koko joukon varmemmaksi ja itsetietoisemmaksi.
Rouva suuttui.
--No, en min? viel? tuollaista rosvonpenikkaa ole n?hnyt.
--Saatatte itse rosvo olla. K?yh?lt? tyt?lt? kaikki veisitte.
Jaana otti nyyttins?. Rouva avasi h?nelle keitti?n oven ja huusi:
--Siin? on viisi hirtt? poikki.
Jaana meni. Portaat olivat korkeat ja j??tyneet.
Rouva pukkasi h?nt? kynnykselt? niskaan, niin ett? h?n lankesi, sy?ksyi p?istikkaa alas ja tupsahti nokalleen lumihankeen.
Keitti?n ovi r?m?hti kiinni h?nen per?st??n. Jaana nousi kinoksesta, pudisteli vaatteensa ja meni. Onni toki, ettei ollut selk? taittunut.
Se oli h?nen ensimm?inen palveluspaikkansa.
H?n p??si siit? muutamilla mustelmilla.

9.
H?n sai sitten toisiakin paikkoja. Yhdess? niist? h?n oli l?hes kaksi vuotta.
Se oli suuri ylioppilas-puulaaki ja ruokapaikka, jossa oli kymmenen huonetta ja monta piikaa. Ty?t? oli enemm?n kuin tehd? jaksoi, mutta palkka oli my?s Jaanan mielest? ruhtinaallinen. H?n s??sti kaikki, mink? sai, ja ajatteli, ett? ne voisivat olla hyv??n tarpeeseen, kun he Heikin kanssa kerran rupeisivat kotia laittamaan.
H?n oli muutamia kertoja kirjoittanut Heikille. Ja Heikki oli kirjoittanut h?nelle. Heikin is? oli ruvennut syytingille ja he olivat p??tt?neet viett?? h?it? niinkuin ensi syksyn?. Mutta jo t?n? kev??n? oli Jaanan tarkoitus palata kotipuoleensa.
Ruokarouva pyyteli turhaan h?nt? j??m??n. H?n piti paljon Jaanasta ja Jaana h?nest?. Mutta eih?n h?nen miten sopinut j??d?. Kuultuaan ett? Jaanalla oli sulhanen kotipuolessa, lakkasi rouvakin pyytelem?st?.
Toiset tyt?t j?ttiv?t kaikki raskaimmat ty?t h?nen teht?vikseen.
--Kyll? se tuo maakarhu jaksaa, he sanoivat.
Herrat olivat hassuja t??ll?kin. Ylioppilaat tulivat usein my?h??n y?ll? kotiin. Heill? oli kaikilla keitti?n avaimet ja he pyrkiv?t aina piikoja her?ttelem??n.
Mutta kaupunkilaistyt?t tahtoivat nukkua. He olivat kalpeat ja v?syneet.
--Menk?? te tuon maalaisen s?nkyyn, he sanoivat.
He tulivatkin. Jaana potkasi niin, ett? luut kolisivat.
--Sill? on sulhanen, nauraa kihersiv?t toiset tyt?t.
V?hitellen j?ttiv?t ylioppilaat h?net rauhaan. Levisi tieto, ett? Jaana todellakin oli kihlattu morsian. Silloin tahtoivat kaikki h?ihin p??st?.
--Tulkaapahan jos tahdotte, t?ytyi Jaanan heille hymyill?. Taitaa olla liian pitk? tie herroille.
--Tokko tuo on pitempi kuin Jaanallekaan?
He lupasivat kaikki tulla sulhaspojiksi. Sit?paitsi p??ttiv?t ne kesken??n koota rahoja ja antaa Jaanalle hyv?n huomenlahjan.
Yhten? y?n? sattui talossa merkillinen tapaus. Tuli keitti??n naamioituja miehi? salalyhdyt k?siss?. Piiat her?siv?t ja luulivat ensin, ett? ylioppilaat tahtoivat s?ikytell? heit?. Mutta miehet vetiv?t heid?t vuoteistaan, n?yttiv?t revolveria ja tukkivat suuhun likaisen nen?liinan. Sitten sidottiin heid?t niin lujasti, ett? he eiv?t voineet j?sent?k??n liikuttaa.
Vasta monen tunnin per?st? ilmestyi keitti??n muita ihmisi?, jotka p??stiv?t irti heid?t. Sanottiin, ett? yhden ylioppilaan luona oli ollut kotitarkastus.
--Ry?v?reit? ne olivat, sanoi Jaana.
H?nelle selitettiin, mik? on kotitarkastus. Mutta h?n ei ymm?rt?nyt. H?n pysyi yh? siin? yksinkertaisessa mielipiteess??n, ett? ne olivat olleet ry?v?reit?.
Asiasta piisasi paljon puhetta piikojen kesken. Yksi tiesi, ett? ne olivat olleet mustan sotnijan v?ke?. H?n oli itse sen kuullut ylioppilailta.
Sit? ymm?rsi Jaana viel?kin v?hemm?n.
H?n p??tti kysy? itse herroilta. Herrat selittiv?t h?nelle, ett? mustat miehet olivat Ven?j?n hallituksen l?hettil?it?, joita t?m? k?ytti erityisiin ja arkaluontoisiin tarkoituksiin.
Jaana nauroi ja arveli, ett? herrat pitiv?t h?nt? oppimatonta pilkkanaan. Esivalta oli h?nelle pyh?. Ei h?n paljoa tiennyt, mutta kuitenkin sen verran, ett? Ven?j?ll? oli keisari ja ettei keisari voinut k?ytt?? sellaisia palvelijoita.
Kuitenkin oli h?nen uteliaisuutensa her?nnyt.
H?n kyseli ja toiset tyt?t kertoivat. Ne tiesiv?t paljon enemm?n kuin h?n. Joskus kyseli