Jaana Rönty | Page 4

koko p?iv?? istua.
--Niin, niin, sanoi rouva hajamielisen?. Pese sitten nuo astiat vaikka!
H?n meni j?lleen menojaan. Jaana pesi astiat eik? taas tiennyt, mit? ty?ksi ottaisi. Kummallinen talo t?m?, h?n ajatteli. Pidet??nk? t??ll? aina n?in helpolla palkollisia?
Tuli h?m?r? ja pime?. V?hitellen alkoi kuulua liikett? muista huoneista. Auottiin ovia ja sulettiin. Keitti?n l?pi kulki er?s y?pukuinen neiti pitk?ss? paidassaan. Jaana nousi halko-arkun kannelta ja niijasi. Neiti meni ohitse h?nt? tervehtim?tt?.
Iltap?iv?ll? ilmestyi sinne my?s joku siivoojatar. Jaana koetti ryhty? keskusteluihin h?nen kanssaan, mutta t?m? ei h?nt? ymm?rt?nyt. Pudisti vaan p??t??n ja sanoi:
--F?rst?r inte.
Jaana tiesi, ett? se oli ruotsia.
H?n odotti, ett? ruvettaisiin ruokaa laittamaan. Mutta ruoka tuotiinkin jostakin muualta. Jaana sai sy?d? j?lleen, mutta mit??n ty?t? ei viel?k??n neuvottu h?nelle.
Tuli ilta. Jaanan silm?t meniv?t umpeen. H?n torkkui sein?? vasten halko-arkun kannelta. Rouva tuli kynttil? k?dess? keitti??n.
--Nukuttaako sinua? h?n kysyi.
Jaana my?nsi.
--Mene vain makuulle, sanoi rouva lempe?sti. Jaksat paremmin sitten.
Keitti?ss? oli s?nky. Jaana teki ty?t? k?sketty?, riisuutui ja meni levolle. Sitten siunasi h?n itsens? ja puhalsi kynttil?n sammuksiin. Unensa l?pi h?n oli viel? kuulevinaan ??ni? eteisest? ja kulkusten helin?? pihalta. Mutta sitten nukkui h?n.
H?n her?si siit?, ett? rouva pudisteli h?nt?.
--Nouse sukkelaan, tytt?! Saat menn? vieraille tarjoamaan.
Jaana kapsahti nopeasti yl?s. H?nen omat vaatteensa olivat tuolilta h?vinneet. Siin? oli nyt vain punainen, v?lj? mekko ja pitk?t sukat, joissa oli rei?t kantap?iss?.
--Pue sukkelaan p??llesi, sanoi rouva. Herrat odottavat.
Jaana kaipasi vaatteitaan.
--Min? nostin ne tuonne eteisen konttoriin. Et suinkaan sin? niiss? kotiry?kyiss?si voi kauan kulkea.
Se oli Jaanan mielest? niinkuin ollakin piti. Kuinka h?nen maalaisvaatteensa olisivat kelvanneetkaan n?in hienoissa paikoissa?
Jaana h?pesi kovasti uudessa mekossaan. Se oli liian hieno ja kaunis h?nelle, pitsit hihansuissa ja r?yhelys kaulan ymp?rill?. Sit?paitsi h?n tunsi itsens? siin? tuiki alastomaksi.
Rouva katseli h?nt? n?ht?v?ll? mieltymyksell?.
--Siev? tytt?h?n sin? olet, h?n sanoi ja nipisti h?nt? tuttavallisesti leuasta. Mutta muistakin, ettet heti juo itse?si juovuksiin.
T?t? varoitusta ei Jaana ymm?rt?nyt.
Rouva antoi p?yd?lt? h?nelle tarjottimen k?teen. Siin? oli paljon laseja ja koreakylkisi? pulloja.
T??ll? mahtaa olla suuret pidot, ajatteli Jaana.
--Mik? sinun nimesi on? kysyi rouva viime hetkess?.
--Jaana.
--Eik? muuta?
--R?nty, Jaana R?nty.
--Fyi, sanoi rouva. Ei se kelpaa. Se on liian raaka ja k?mpel?. Jos sinulta kysyt??n, voit sanoa itse?si vaikka Hilduriksi.
--Miksi? kysyi Jaana.
Rouva opetti h?nelle sanan. Sitten h?n avasi oven ja osoitti Jaanan er??seen kamariin.
Siell? oli paljon herroja, joukossa yksi vanhempikin. Jaana pani tarjottimen p?yd?lle ja aikoi menn?. Mutta herrat estiv?t h?nt?. Yksi niist? k?vi kiinni h?nen ranteesensa ja pakotti h?net istumaan.
--Kaunis tytt?, he sanoivat. Mik? nimi?
--Hilturi, ?nkytti Jaana.
He kaasivat h?nelle lasiin ja tahtoivat kaikki kilist?? Hilturin kanssa. Jaana muisti rouvan sanat eik? ryyp?nnyt.
Ne olivat kaikki hyvin iloisia, puhuivat yhteen ??neen, nauroivat ja pajattivat. Kaikki tahtoivat ne punnita k?dess??n h?nen palmikkoaan ja v?ittiv?t, ett? se oli tekotukka. Jaanan t?ytyi jo oikein nauraa heille.
Mutta sitten halusi se nuori herra, joka ensin oli tarttunut Jaanan ranteeseen, v?ltt?m?tt? suudella h?nt?. Jaana p??tti poistua, sill? h?nen mielest??n olivat herrat hulluja. Metel?iv?t niin, ett? oli ikuinen ihme, kun ei rouvakaan tullut heit? suistamaan.
Se nuori herra sulki tien h?nelt?.
Kun Jaana kuitenkin tahtoi menn? h?nen ohitseen, k?vi herra k?siksi. Jaana l?hetti h?net niin menem??n, ett? p?yt? kaatui ja kaikki, mit? siin? oli, py?r?hti lattialle. Kuului s?rkyvien lasien kilin??. Nuori herra kellahti p?yd?n taakse.
--Bravo! huusivat herrat.
Mutta Jaana purskahti ovensuuhun itkem??n. Mit? rouva sanoisi? Ja mill? h?n nyt maksaisi vahingon? Kuinka h?n olikaan n?in taitamattomasti k?ytt?ytynyt? Varmaan h?n nyt joutuisi pois paikastaan.
Herrat tulivat h?nt? lohduttelemaan.
--Topakka tytt?, ne sanoivat. Kyll? me vahingon maksamme.
Kivi putosi Jaanan syd?melt?.
Se nuori herra kiipesi yl?s p?yd?n takaa ja oli hyvin vihainen.
--Ajakaa ulos se lunttu! h?n sanoi.
Olisi Jaana toki mennyt ajamattakin.
Mutta ne toiset herrat eiv?t p??st?neet h?nt?. Jaana itki ja pyysi pois. Herrat tekiv?t piirin h?nen ymp?rilleen ja tahtoivat istuttaa h?net sohvaan heid?n keskelleen.
Se vanha herra oli koko ajan katsellut Jaanaa tutkivasti.
--Antakaa tyt?n olla, h?n sanoi. Ettek? n?e, ett? h?n on vain sattumalta t??ll??
Toiset nauroivat.
--Luuleeko set?, ett? h?n on ensikertalainen?
--Min? pyyd?n, j?tt?k?? minut h?nen kanssaan kahden kesken.
Nyt nauroivat nuoremmat viel? enemm?n, mutta l?htiv?t kuitenkin, sill? se vanha herra n?ytti hyvin vakavalta. Jaana kuuli, ett? ne kesken??n nimittiv?t t?t? jollakin h?nelle oudolla arvonimell?.

6.
Jaana ei itkenyt en??. Mutta h?n nyyhki viel?kin ja painoi k?dell??n syd?nalaa.
--Mik? sinun nimesi on? kysyi vanha herra.
Jaana tohti nyt jo ilmoittaa oikean nimens?.
--Mist? kotoisin?
Jaana mainitsi maakunnan nimen. Mutta vanha herra tahtoi tiet?? tarkempaan.
--Sielt? min? olen maantien varrelta, koki Jaana selitt??.
--Maantielt? kyll?kin, hym?hti vanha herra. Mutta mitenk? sin? olet joutunut maantielle?
Se oli liian syv?llinen kysymys Jaanalle. H?n vaikeni ja painoi j?lleen poveaan.
H?nen syd?mens? l?p?tti yh? kuin kulkunen yksin?isen matkamiehen vempeleess?.
Mutta vanhan herran yst?v?llinen k?yt?s oli rohkaissut h?nt?. H?n nousi yl?s, niisti nen?ns? ja katsoi h?nt? p??tt?v?sti silmiin.
--Tep? tuota n?yt?tte ihmiselt?, h?n sanoi. Auttakaa te minua pois t??lt?! Ei minusta taida olla t?m?n talon palkolliseksi.
Vanha herra katsoi h?neen ter?v?sti.
--Kauanko sin? olet ollut t?ss? paikassa? h?n kysyi.
--T?n? aamuna tulin.
--Sit? min? arvelinkin. Tytt? rukka!
Vanhan herran s??li koski kovasti Jaanaan.
--Mutta mik?s paikka t?m? sitten onkaan oikeastaan? h?n kysyi.
--Kuinka niin?
--Kun t??ll? p?iv?t nukutaan ja y?t valvotaan.
Vanha herra mietti hetkisen.
--T?m? on hyvin huono paikka, h?n sanoi. Ei sinun sovi