Jaana Rönty | Page 3

ett? Jaana nukkuisi heill? t?m?n y?n. Huomenna lupasi leski itse l?hte? h?nen kanssaan tuota tuttavaa Lentuan tytt?? tiedustelemaan.
Jaana jutteli koko lyhyen el?m?kertansa h?nelle. Leski pudisteli p??t??n, p?ivitteli ja arveli, ett? Jaana oli tehnyt aivan oikein karatessaan kotoa.
--Kyll? se sittenkin taisi olla hullusti, valitteli Jaana. Mihin min? poloinen joudun t??ll?? Tokko mahtavat huolia t?mm?isest? palvelukseensakaan?
H?nen itseluottamuksensa oli kokonaan mennyt. Leski rupesi h?nt? lohduttamaan.
Ei Jaanan viel? olisi tarvis ep?toivoon langeta, h?n sanoi. Kyll? noin siev? ja sorea tytt? aina tuli toimeen maailmassa. Mutta hullusti Jaana h?nen mielest??n tekisi, jos h?n piiaksi rupeisi. Ainahan niit? sill?kin alalla paikkoja olisi, mutta ne tuottivat niin v?h?n. Kenties h?n voisi p??st? tarjoilijattareksi ja muuksi. Niill? olivat ansiot aivan toisellaiset.
--Min? olen niin nuori ja oppimaton, suri Jaana.
--Ei se mit??n. Sellaisista ne herrat juuri pit?v?tkin.
Mutta Jaana tahtoi vaan piiaksi. Eik? leskik??n itsep?inen ollut. H?n katseli Jaanaa n?ht?v?sti yh? kasvavalla mieltymyksell?.
--Tokko sinulla on edes sulhastakaan? h?n kysyi.
Jaana ei tiennyt oikein, mit? vastata. Heikki h?nell? tosin oli, mutta ei h?nen p??h?ns? viel? ollut p?lk?ht?nyt, ett? t?m? nyt todellakin olisi h?nen sulhasensa.
--Mit?s minulla semmoisia, h?n sanoi.
--Kukaties kuitenkin, hymyili leski.
--Niin no, yksi, my?nsi Jaana punastuen.
--Yksi kerrallaan, nauroi leski.
Lesken huone oli kerrassaan taivas Jaanan mielest?. Siell? oli kaikki siisti? ja puhdasta, piirongin p??ll? peili ja pikkukaluja, viel?p? oikea s?rmi s?ngyn edess?. Jaana nukkui s?ngynkannella, joka asetettiin kahden tuolin v?liin.

4.
Jaana nukkui nuoruuden sike?t? unta. Aamulla her?tti leski h?net ja selitti, ett? h?n jo oli hankkinut paikan h?nelle. Jaana tuli hyvin iloiseksi.
Leski oli k?ynyt torilla. Siell? h?n sanoi tavanneensa er??n tuttavan rouvan, joka juuri tarvitsi Jaanan tapaista tytt??. Palkasta voisivat he sitten tarkemmin sopia.
--Onko se oikein herrasv?ke?? kysyi Jaana.
--Tietysti, nauroi leski.
--Tokko tuo tyytynee minuun?
--Se riippuu sinusta itsest?si.
Rouva tuli puolenp?iv?n tienoissa. H?n oli suuri, roteva ja romoluinen ihminen, ??ni karhea, kasvot lihavat ja p?h?ttyneet. Jaana tunsi heti h?nt? kohtaan suurta vastenmielisyytt?.
--T?ss?k? se on se tytt?? kysyi rouva osoittaen Jaanaa.
--T?ss?, vastasi leski. Se viel? v?h?n ujostelee.
Rouva katsoi tutkivasti Jaanaan.
--Menn??n, sanoi h?n sitten.
He kulkivat er?it? katuja ja pist?ytyiv?t porttik?yt?v?st? sis?lle. Nousivat yl?s portaita ja tulivat keitti??n.
--Oletko sin? sy?nyt? kysyi rouva, nyt jo paljon leppe?mmin.
--En min? viel? t?n? p?iv?n?, vastasi Jaana.
Rouva pani ruokaa h?nen eteens? p?yd?lle, toi lasin ja kaasi siihen olutta. T?yttip? itsekin lasin ja kilautti Jaanan kanssa.
--Kippis sitten. N?yt? nyt, ett? olet oikein kiltti ja tottelevainen tytt?.
Jaana maistoi, mutta h?n ei voinut juoda olutta. Rouva tyhjensi lasinsa pohjaan, tyhjensi toisenkin lasin ja haukotteli.
--Min? menen v?h?n nukkumaan, h?n sitten sanoi. En ole koko y?n? silm??ni ummistanut.
Taisinpa sattua kovaan taloon, ajatteli Jaana. Jos ei t??ll? rouvat saa nukkua, niin mit? sitten palkollinen.
Jaana oli sy?nyt. H?n nousi ja kiitti.
--Mit? min? t?ss? rupean ty?kseni ottamaan? h?n kysyi. Kyll? rouvan t?ytyy neuvoa minua, min? olen niin kovin tuhma ja taitamaton.
--Lev?hd? nyt t?m? p?iv?, sanoi rouva. H?n meni menojaan.
Jaana j?i yksin keitti??n. H?n istui halko-arkun kannelle ja odotti. Kaikkialla vallitsi syv? hiljaisuus.
H?nest? tuntui hyvin merkilliselt?, ett? h?n nyt todellakin oli saanut paikan p??kaupungissa. Mit?h?n is? ja ?iti siit? sanoisivat? Ent? Heikki sitten, joka oli ollut niin kiltti h?nelle? Tottahan t?m? toki lienee ilmoittanut kotiin, ett? h?n oli l?htenyt? Muistaisiko Heikki muuttokirjan toimittaa?
H?n p??tti heti kirjoittaa Heikille, kun olisi hiukan koteutunut t?ss? talossa.
Kotiin h?n ei ik?v?inyt. H?nen oli hyv? olla t?ss? niinkuin h?n oli. Mutta tapaukset olivat tuosta hirve?st? illasta saakka, jolloin h?n oli paennut kotoaan, seuranneet toisiaan niin nopeasti, ett? h?n oli kuin puusta pudonnut ja v?h?n s?ik?ht?nyt. Omatuntokin osoitti vilkkaita elonmerkkej?. Oliko h?n tehnyt oikein j?tt?ess??n vanhempansa? Mit? mahtoi nyt hyv? jumala taivaassa arvella h?nest??
H?n oli tosin matkallakin s??nn?llisesti lukenut aamu- ja iltarukouksensa. Nyt olivat kuitenkin h?nen ulkonaiset olosuhteensa siksi omituiset, ett? h?n katsoi kaipaavansa tavallista enempi sanan rieskan vahvistavaa vaikutusta.
H?nell? oli uusi testamentti nyytiss??n. H?n avasi sen ja istui ikkunan luo hiljaa lukemaan.
Heti tuntui h?nest? turvallisemmalta. Tutut raamatunlauseet vaikuttivat h?neen ik??nkuin tervehdys kotoisilta tantereilta. Keskelt? outoja oloja sek? vierasta, py?rrytt?v?? kaupunkia h?n tunsi j?lleen palaavansa siihen maaper??n, joka oli h?nen, ja siihen ajatusmaailmaan, joka mummon saunassa oli muodostunut h?nen henkisen minuutensa ensimm?iseksi, syvimm?ksi pohjakerrokseksi.
Samalla liiteliv?t ja laatelivat h?nen ajatuksensa. Nyt h?n ei muistanut Heikki? en??, ei is??, ?iti? eik? kauppias Luikarista. My?skin veljet, joista kaksi oli kotona, haihtuivat h?nen mielest??n. Kaikki suli kotoiseksi, riuduttavaksi mielialaksi, mist? vain mummon tyynet, kupariset, mutta ik??nkuin kirkastuneet kasvot ilmi el?vin? pilkistiv?t.
Jaana ei lukenut en??. H?n itki. H?n p??tti kirjoittaa nyt my?s mummolle ja kiitt?? h?nt? kaikista selk?saunoistaan. Is?? h?n my?s p??tti kiitt??, mutta ei siit?, ett? t?m? oli ly?nyt h?nt? kauppias Luikarisen t?hden. Kuitenkaan ei Jaana en?? tahtonut kantaa mit??n vihaa h?nelle.
?iti?kin oli h?nen kiitett?v?. Ja sit?paitsi velji??n. Ne olivat aina olleet hyv?t h?nelle.
Niin p??tti h?n kiitt?? koko maailmaa. Kukaan ei ollut paha h?nelle. Kaikki ne olivat h?nen parastaan tarkoittaneet.
Ensimm?iseksi h?nen kuitenkin oli kiitett?v? jumalaa.
Jaana rukoili pitk??n ja palavasti.

5.
H?n sai olla kauan yksin??n keitti?ss?. Vasta iltap?iv?ll? ilmestyi rouva sinne, tukka p?rr?ss? ja silm?t sikkaralla.
--Mit? sin? tahdot? h?n kysyi Jaanalta.
H?n ei n?ytt?nyt ollenkaan en?? muistavan t?t?.
--Rouvan pit?isi nyt neuvoa ty?t? minulle, sanoi Jaana. H?vett?? t?ss? toimettomana