Jaana Rönty | Page 2

tytt?, joka yh? vaan kasvaa ja komistuu.
H?n tuli yh? l?hemm?ksi. H?n palaili kauppamatkoiltaan etel?st? ja tuoksui vahvasti kaupunkiviinoille ja konjakille.
Jaana pakeni kangaspuiden taa.
--Ka, ka, kun pelk??. En min? purematta niele.
Syntyi todellinen kilpajuoksu heid?n v?lill??n.
Lopuksi sai kauppias kuitenkin kiinni h?net ja sulki suuren turkkinsa sis??n, samalla kuin h?nen toinen k?tens? pyrki tunnustelemaan, mit? Jaanalla r?ijyn alla oli.
Silloin puri Jaana h?nt? sormeen.
Iikka R?nty oli heti aisakellon ??nen kuultuaan rient?nyt kartanolle korkeata vierasta vastaan. Riisuttuaan hevosen h?n nyt parhaiksi ilmestyi kamarin ovelle katsomaan, mik? meteli siell? oli.
Kauppias n?ytti h?nelle purtua peukaloaan.
--Susi sinulla taitaakin olla tytt?ren? eik? ihminen.
Iikka R?nty suuttui harvoin, mutta kun h?n suuttui, h?n oli hirmuinen vihassaan. Sanaa sanomatta tarttui h?n Jaanan pitk??n palmikkoon, vei h?net talliin, veti kuin juhdan per?ss??n, otti piiskan sein?lt? ja peittosi h?net pahanp?iv?iseksi.
Sin? y?n? l?hti Jaana karkuun. H?n juoksi koko matkan siihen majataloon saakka, miss? Heikki asui. Milloinkaan h?n ei sanonut en?? kodin ovea avaavansa.
Pidettiin yhteinen neuvottelu.
Heikki sanoi, ett? palvelijattaret kaupunkipaikoissa ansaitsivat hyvi? palkkoja. Jaanalla oli er?s hyv? yst?v? Helsingiss?, joka oli joskus kirjoittanut h?nelle. Mutta h?n ei tiennyt sen osotetta.
Heikki sanoi, ett? Helsingiss? olivat palkat parhaat. Jaanan teki itsens?kin kovin mieli sinne. Heikki lupasi kyydit? h?net omalla hevosellaan l?himp??n kaupunkiin etel?ss?, josta rautatie alkoi. Jaanalla oli itsell??n sen verran rahaa, ett? se riitti piletiksi.
Rakkaudesta ei mainittu sanaakaan.
Mutta ennen kuin he kaupungin rautatie-asemalla toisensa hyv?steliv?t, oli heid?n v?lill??n jo sovittu siit?, ett? Jaana palajaisi takaisin kahden vuoden per?st?, jolloin Heikill? olisi talon ohjat k?siss??n. Silloin heid?n my?skin sopisi h?it? viett??.
Heikki lupasi l?hett?? Jaanan muuttokirjan.

3.
Jaana saapui Helsinkiin aamulla ani varhain. P?iv?kauden k?veli h?n pitkin outoja katuja ja toreja. Illalla rupesi h?nt? v?sytt?m??n.
Ev?st? h?nell? oli nyytiss?, joten h?nen ei n?lk? tullut. Mutta h?n ei tiennyt, mist? h?n saisi y?sijan itselleen.
H?n kuuli ihmisten ymp?rill??n puhuvan outoa kielt?, jota h?n ei ymm?rt?nyt. Jokainen suomen sana t?ytti h?nen mielens? suurella ja l?mpim?ll? ilolla. Mutta jos h?n jonkun suomeapuhuvan puoleen k??ntyi, t?m? vain murahti ja meni menojaan.
Jaana p??tteli, ett? ihmiset mahtoivat olla hyvin ylpeit? t??ll?.
Kaksi ty?miest? seisoi Alpertin ja Eerikinkadun kulmassa. Jaana kuuli, ett? he puhuivat suomea, ja l?hestyi heit?.
--Iltaa, h?n sanoi.
--Iltaa, iltaa. Mit?s tytt? asioi?
--Taitaa olla sulhanen kadoksissa?
--Tep? tuota ette n?yt? ylpeilt?, sanoi Jaana. Neuvokaa, hyv?t ihmiset, mist? min? saisin y?sijan. Enh?n min? osaa niihin keskievareihin menn?.
--Taidat olla maalta?
--Mist?s min?. T?m?n p?iv?? t??ll? k?vellyt olen. Auttakaa nyt ihmist? h?d?ss?, sill? min? j??n muuten hangelle. Ja olisi minulla rahaakin sen verran, ett? voisin yhden y?n maksaa.
Miehet katsoivat toisiinsa. N?ht?v?sti heit? liikutti Jaanan h?t?.
--Otatko sin? vai otanko min?? virkkoi toinen heist?.
--Perhe on minullakin, mutta taitaa pienempi olla. Menn??n sitten meille, tytt?.
He erosivat. Mies vei h?net kotiinsa, joka oli jossakin hautuumaan puolella. H?nell? oli vaimo ja nelj? lasta. Ne asuivat kaikki pieness?, ahtaassa kamarissa pihan per?ll?.
--Maalta tullut tytt?, joka on y?sijan tarpeessa, selitti mies eukolleen. Sanoo maksavansa puolestaan.
Vaimo katsoi ep?ilev?sti Jaanaan, mutta teki h?nelle kuitenkin tilan lattialle. Aamulla, kun he her?siv?t, otti Jaana rahakukkaron taskustaan ja kysyi, mit? y?sija maksoi. Vaimo viivytteli vastaustaan.
--Anna, mink? annat. Tokkopa sinulla lie liikoja rahoja, tytt? rukka.
Mutta kun Jaana aukasi kukkaronsa ja sielt? putosi viidenmarkan paperiraha ja kuului hopeitakin helisev?n, muutti eukko kokonaan puheenpartensa.
--Rikashan sin? oletkin, tytt?. Lainaa toki minulle v?h?n, kun on niin suuri k?yhyys meill?, mies ty?t?n ja lapsilauma huutamassa. Mit?s me y?sijasta! Ei sinun siit? tarvitse mit??n maksaa.
--Paljonko te tahtoisitte? kysyi tytt?.
--Paras, kun kaikki annat. Pudotat viel? p?rssisi; etp? n?y olevan tottunut rahoja pitelem??n. Taikka ne sinulta joku varastaa. Et sin? usko, tytt? kulta, kuinka paljon pahantekij?it? on t??ll? kaupungissa.
Jaana antoi kukkaronsa.
Sen p?iv?n h?n k?veli taas pitkin katuja ja palasi illalla takaisin majapaikkaansa n?lk?isen? ja v?syneen?.
--Jospa min? saisin jonkun markan, h?n sanoi eukolle. Ostaisin ruokaa itselleni.
--Saat sin? toki ruokaa meilt?kin, selitti eukko. Ei sinun sit? varten tarvitse ruveta v?hi? rahojasi menett?m??n.
Jaana tyytyi siihen, mutta h?nt? kadutti jo, ett? oli ollenkaan luopunut kukkarostaan. Mies tuli y?ll? kotiin humalassa ja piti kovaa mekastusta. Aamulla sy?ty??n Jaana rupesi jo kiivaammin vaatimaan takaisin rahojaan.
Silloin k?vi eukko ?k?iseksi.
--Ole vaiti! h?n sanoi. V?h?nk? sin? luulet ruoan ja y?sijan t??ll? kaupungissa maksavan? Taikka jos et ole tyytyv?inen meill? olemaan, niin kursi keinoihisi!
Jaana uhkasi ilmoittaa asian poliisille.
--Ilmoitapahan jos tahansa. Kyll? poliisi aina tuollaisen kutjun korjaa. Tokkopa sinulla on kirjojakaan?
Jaana k?veli taas p?iv?kauden. Mutta maailma alkoi n?ytt?? jo hyvin mustalta h?nen mielest??n. Yksi yst?v? h?nell? t??ll? oli, muuan Lentuan kyl?n tytt?, mutta h?n ei tiennyt, miss? se asui. Ainoa toivo oli, ett? tuo sattumalta vastaan tulisi.
Illalla h?n palasi takaisin majapaikkaansa.
Eteisen takana oli toinen kamari, jossa asui er?s nuori hyv?nn?k?inen leski pienen lapsensa kera. Jaana oli h?neen eilen aamulla tutustunut. H?n oli katsonut niin yst?v?llisesti ja osaa ottavasti Jaanaan, ett? t?m?n teki mieli menn? nyt h?nelle vaivaansa vaikeroimaan.
Leski ottikin h?net vastaan kuin vanhan tuttavan. Sanoi heti arvanneensa, ett? Jaana oli maalta ja ett? h?n n?ht?v?sti oli tullut t?nne rahan-ansiolle.
Jaana kertoi h?nelle, miten h?nen kukkaronsa oli k?ynyt.
--Voi, voi, lapsi parka, surkutteli leski. Et sin? niilt? ikin? penni?k??n takaisin saa. Minullekin ovat velassa. Kyll?p? satuitkin parhaan mustalaisjoukon luokse.
Sovitettiin sitten,