Jaakko Juteini ja hanen kirjallinen toimintansa | Page 6

hakupapereissaan. Ei tuo Krohn'in esittämä syy sen
vuoksi näytä täysin määräävältä, etenkin kun konseljin diariosta
päättäen luulisimme Juteinin olleen ainoana hakijana. Sen sijaan

otaksuisimme erään toisen määräävämmän syyn hylkäämiseen olleen
olemassa, vaikka Juteinille itselle ehkä suullisesti ilmotettiin vain
Krohn'in mainitsema. Tuon vaikuttavamman syyn esittämiseen
tahdomme palata vähän myöhemmin, kun olemme seuraavassa ensin
esittäneet tässä virkahakemusjutussa tarkoin kaiken sen minkä siitä
varmasti tiedämme.
Kun Juteini alkupuolella vuotta 1810 oli lähtenyt
kotiopettajantoimestaan sotaneuvos Forselles'en luona Elimäen
Peippolasta ja hän oli saapunut Turkuun, niin näkyy hän jo tammikuun
27 päivänä käyneen opettajansa, professori Franzénin, luona ja
näyttäneen hänelle joukon runoja sekä luultavasti samalla kertoneen
aikovansa hakea edellämainittua kielenkääntäjänvirkaa. Silloin oli hän
mahdollisesti saanut ne ystävälliset neuvot Franzén'ilta, mitkä J. Krohn
mainitsee,[10] ja ehkäpä niistä rohkaistuna ja niitä hyväkseen käyttäen
ruvennut painattamaan ne 22 runoa, jotka sisältyvät jo edellä
mainitsemaamme Frenckell'in kirjapainossa painettuun runovihkoon.
Mutta pyynnöstään on Juteini samassa tilaisuudessa todistettavasti
saanut Franzén'ilta ainakin seuraavan kirjallisen suosittavan todistuksen
hakea aikomaansa kielenkääntäjänvirkaa varten. Todistus, josta jo
edellä lyhyen otteen julkaisimme, kuuluu kokonaisuudessaan
suomennettuna: »Että Ylioppilas Herra Jacob Judén, joka on esittänyt
minulle useita Suomalaisista runotuotteistaan, näyttää minusta
omaavan todellista kykyä (talang) runoiluun, joka ansaitsee
isänmaallista kehotusta, etenkin kun hänen (runo)kokeittensa myöskin
aineiden valinnan puolesta pitäisi voida melkoisesti vaikuttaa
Suomalaisen Yleisön sivistämisen hyväksi; sekä että hän Suomen
kielessä on itselleen hankkinut tavattomat tiedot ja taidon: siitä minä en
ole voinut häneltä evätä, hänen pyynnöstään, vaatimatonta
arvolausettani. Turussa tammikuun 27 p:nä 1810. Frans M. Franzén
professori».[11]
Ehkäpä on oppilas opettajaltaan lisäksi saanut lupauksen, että tämä
Yliopiston Konsistorin kokouksessa tulisi puoltamaan sitä hänen
anomustaan, jossa hän pyytää Konsistorin puoltolausetta
hallituskouseljille kielenkääntäjänvirkaa varten. Meillä on syytä olettaa
sitä, koskapa Konsistorin todistus seuraavan helmik. 1 p:ltä onkin
suosittava. Julkaisemme siitä tässä vain sen kohdan suomennettuna,
jossa suositus on, ja viittaamme muuten Liitteiden LXXIX sivuun,

jossa todistus on kokonaisuudessaan painettuna. Kohta kuuluu: »... ja
alamaisesti sulkea hänet Keisarill. Hallitus Conseljin täydelliseen
suosioon ja suopeuteen.»
Näillä todistuksilla varustettuna sekä kirjotettuaan edellämainitut
käännös- ja muut kirjalliset näytteet, Juteini sitten helmikuun 10 p:nä
meni hallituskonseljiin jättämään hakupaperinsa,[12] niinkuin konseljin
diariosta on tilaisuus nähdä. Siinä sanotaan, näet, J:kirjaimen alla
»Helmikuun 10. Judén, Jacob, ylioppilas Turun Akatemiassa, pyytää
päästä Suomalaiseksi Kielenkääntäjäksi Keisarill. Hallitus
Conseljiin».[13] Ja seuraavalla rivillä:
»Canc: Exped. (Kansliatoimituskunta) esittänyt ja päätös lopullisesti
tehty Huhtikuun 7 p:nä. Asiakirja palautettu.»[14] Mutta kun huhtikuun
7 päivän pöytäkirjaa etsii, niin on Juteinin asiasta konseljin
kantakirjassa tyhjä kohta, pelkkää puhdasta paperia vaan.[15]
Kun hallituskonseljin puhtaaksikirjotettuun pöytäkirjaan ei ole
päätöksestä mitään merkitty, niin johtuu tämän nähtävästi tahallisen
laiminlyönnin syyksi ensiksi ajattelemaan, ett'ei asiaa ehkä katsottu
siksi tärkeäksi, että kannatti siitä tehdä oikea pöytäkirjaan otettava
päätös, vaan että arveltiin asian laadulle riittävän ratkaisu pöytäkirjan
ulkopuolella ja että puheenjohtaja sitten vain suullisesti siitä
asianomaiselle ilmotti. Taikka voipi sanotun laiminlyönnin
aiheuttajaksi myös arvella sen, että, kun konseljin mielestä Juteini ei
enää täysin kyennyt kirjotustavassaan palaamaan entiseen
suomenkielen kielikäyttöön--jos ainakaan vakaantuneesta sellaisesta
ensinkään siihen aikaan vielä saattoi puhua--ja kun ei virkaa sen vuoksi
hänelle tahdottu antaa, niin ei sitä kehdattu merkityttää
hallituskonseljin pöytäkirjaan, Juteini kun oli aikansa tunnetusti ja
tunnustetusti etevin suomenkielen käyttäjä, niinkuin vasta tulemme
näkemään. Mutta kuitenkin tekevät kaikki tällaiset syyt täysin
verukkeitten vaikutuksen ja, kuten jo ylempänä viittasimme, täytyi
tekosyitten takana olla joku toinen voimakkaampi vaikutin. Emme ole
sen vuoksi voineet torjua luotamme seuraavia ajatuksia.
(Tämän pitkän kappaleen tilalle voi ajatella seuraavan valtioneuvos
Danielson-Kalmarin olettamuksen:) Kun hallituskonseljin
puhtaaksikirjoitetussa pöytäkirjassa paikka on jätetty tyhjäksi, niin
tarkoitus ilmeisesti on ollut tehdä selkoa asian käsittelystä, mutta
pöytäkirjuri ei ole tiennyt mitä kirjottaa eikä myöhemminkään sitä ole

hänelle ilmotettu. Syytä kieltoon ei käynytkään mainitseminen
pöytäkirjassa, jos alempana esitetty oletus on oikea.
Näihin aikoihin kuullaan ensimäisiä kertoja puhetta »fennomaniasta».
Tukholmassa Carl Delén'in kirjapainossa painetussa, »Lyceum»
aikakautisessa kirjassa vuodelta 1810, ihan vuoden alussa, oli sivuilla 5
ja 6 seuraava lausunto, koskeva yliopistollisia lukuja, luentoja ja
väittelyjä, eli toisin sanoin yliopistollisia harrastuksia yleensä Turun
yliopistossa näihin aikoihin, minkä lausunnon suomennamme tähän
kokonaisuudessaan: »Täten liittyvät opinnot tässä (Upsalan)
Akatemiassa läheisesti niihin, joita etupäässä Turussa on harjotettu;
sillä siellä arvioitiin mainioimmiksi tiedot Isänmaan Historiassa. Sen
ohessa on ankaran viisaustieteen tutkimisen halu yleisimmin tässä
yliopistossa säilynyt, jonka ohella on ilmennyt runollisempi mieliala, ja
sen vuoksi on viisaustieteen kaunotieteellistä puolta etupäässä
rakastettu, niinkuin, mitä tulee uudenaikaiseen Kirjallisuuteen,
Saksalainen myöskin siellä, niinkuin Upsalassa, on enimmin
vaikuttanut tieteitten menettelytapaan, kun tanskalainen sitä vastoin
Lund'issa lähinnä on ollut arvossapidetty ja tunnettu. Mutta _Turun
(Akatemiaan) hiipi vähitellen, viimeisten vuosien kuluessa, yhä
enemmän ja enemmän yltyvä Suomikiihkoisuus (Fennomani), jonka
vaikutuksia on myöskin ilmennyt niin hyvin opiskelevien ajatustavassa
kuin opintojen omassa laadussa_.[16] Kun opintojen suunta ja luonne
yliopistossa niin paljon riippuu muutamien opettajien maineesta, niin
aivan asian luonnosta lankeaa, että sellaiset kuin Dahl, Afzelius,
Nordmark, samoinkuin Lundblad, Sjöberg ja Florman sekä Franzén,
Porthan ja Calonius tulisivat olemaan avullisia yleensä sen leiman
antamisessa opiskelevien ponnistuksille, mikä edellisessä on koetettu
ilmaista, ja silloin on tosiasioina oikeastaan tarkasteltu jokaisessa
Korkeakoulussa ilmestyviä Disputationes in genere, koska juuri
väitelmien kautta sekä opiskelevien että opettajien tiedot
paljastuvat.»[17]