Jaakko Juteini ja hanen kirjallinen toimintansa | Page 4

Turun kouluun sekä
otettiin syyskuun 10 p.[5] viimemainittuna vuonna »Turun Akademian
Oppivaiseksi», kuten Sanan Saattaja Viipurista v:lta 1840 numerossaan
14 kertoo. Näin olivat nyt ne vaikeudet voitetut, mitkä muukalainen
koulukieli oli tuottanut, mutta mieleen oli jäänyt katkeruutta tämän
asiaintilan nurjuuden takia, ja se puhkesi myöhemmin usein ilmoille,
milloin ivana pilkkarunoissa, milloin vakavana valituksena moniaissa
muissa runoissa ja suorasanaisissa kirjotuksissa.
Huhtikuun 13 p:ään asti v:na 1812 eli siis alun toistakymmentä vuotta
Juteini sitten oli yliopiston kirjoissa. Mutta vähävaraisuus esti häntä
korkeakoulun opetusta hyväksensä käyttämästä muuta kuin ehkä noin
kolmanneksen koko tästä pitkästä ajasta. Hänen täytyi, näet,
toimeentullakseen olla kotiopettajana eri paikoissa maatamme ja
yleensä kaukana yliopistokaupungista. Mutta jos niin onnellisesti
sattuikin kuin ensimäisenä ja toisena opintovuotena, että tämä
opetustoimi sitoi hänet itse yliopistokaupunkiin--hän oli näet silloin
opettajana erään kapteeni Mesterton'in perheessä Turussa--, niin hän
tietysti siinäkin tapauksessakin voi yliopistollisia opintoja harjottaa
ainoastaan kotiopettajatehtäväinsä lomassa. Ja sehän tietenkin haittasi
niiden menestymistä.
Turusta pois Juteini joutui, vaikk'ei vielä varsin kauas, kun hän v. 1802
otti vastaan kotiopettajatoimen Nauvon pitäjässä kirkkoherran, rovasti
Mjödhen luona. Sekä rovasti itse että hänen koko talonväkensä
osottivat erikoista hyvyyttä nuorelle Juteinille, ja sitä tämä vielä
vanhoilla päivillään kiitollisuudella muisteli. Sieltäkäsin hän v. 1804
kävi Turussa jatkaen opintojaan kevätpuolella vuotta; mutta näyttää
siltä, kuin hän muun osan tätäkin vuotta olisi oleskellut Nauvon
pappilassa, päättäen siitä että hänen elämäkerrassaan edellämainitussa
Sanan Saattajan numerossa sanotaan hänen olleen Mjödhen luona

vuosina 1802-1804, Nauvossa ollessaan hän oli tehnyt ilmatieteellisiä
havaintoja. Ne hän oli merkinnyt muistiin ja nähtävästi
edellämainittuna vuonna käydessään Turussa saanut niistä Suomen
talousseuralta mitalin. Tällöin on tietysti syntynyt Porthan'in kuoleman
johdosta se muistorunokin, jonka myöhemmin esitämme. Runo sai sen
kunnian osakseen, että oikein joutui ruotsinkieliseen Åbo
Tidning-lehteen.
Sittemmin Juteini siirtyi vielä kauemmas yliopiston lähettyviltä
Varsinais-Suomesta; sillä vuosina 1805-1806 hänet löydämme Savosta,
Juvan pitäjästä, missä hänelle taas opettaminen--tällä erää eversti
Grotenfelt'in lasten lukutielle ohjaaminen--tuottaa leivän, vaikka
tietenkään ei ylen runsasta. Kuitenkin näyttää siltä, kuin hän siellä olisi
voinut säästää jonkun verran varoja yliopisto-opintojaan varten, koska
etsiessämme tällä tavoin hänen jälkiään, retkillämme syksyllä 1806 ja
keväällä 1807, tapaamme hänet Turusta. Mennessään Turkuun v. 1806
on hän arvatenkin poikennut synnyinpitäjäänsä Hattulaan, missä
lääninrovasti Polviander kauan sairastettuaan on heittänyt henkensä, ja
nähtävästi on Juteini silloin laulanut rakkaille »Hattulaisille» syvää
kaipausta osottavan, kauniin runonsa »Prowastin Polwianderin
muistoksi».[6]
Vuosina 1807-1808, siis Suomen sodan alkaessa, Juteinin ilmotetaan
olleen Ruokolahden pitäjässä Viipurin lääniä erään maanmittari
Stråhlman'in lasten opettajana; mutta muutti vielä samana sodan
alkuvuonna 1808 takaisin Juvalle maanjako-oikeuden tuomarille
Hamarin'ille, jonka luota hän jo v. 1809 siirtyi yhä samoissa
kotiopettajan toimissa sotaneuvoksen Forselles'en tykö Peippolan
kartanoon Elimäelle, ja sieltä taas jo seuraavana vuonna viimeiseen
kotiopettajapaikkaansa vapaaherra Gustaf Wreden luo Anjalaan, missä
oli vuoteen 1812.
Samoin kuin niin moni muukin köyhä ylioppilas oli siis Juteini, kuten
edellisestä näimme, ollut pakotettu hankkimaan elatuksensa
kotiopettajana. Niinkuin siihen jo viittasimmekin, hidastutti tietysti
tämä asianlaita sangen suuressa määrin hänen tutkintojansa yliopistossa,
jopa se sai senkin aikaan, että hän, vaikka olikin ylioppilaskunnan
jäsenenä niin kauan, ei ehtinyt sittenkään suorittaa minkäänlaisia
opinnäytteitä, ennenkun hän jo v. 1810 haki erästä vakinaista virkaa.
Sitä hän kyllä ei saanut, niinkuin alempana tulemme näkemään, mutta

kaksi vuotta myöhemmin hänestä kuitenkin tuli virkamies, ja
tutkintojen suorittamiset jäivät ikipäiviksi sikseen.-- Yksi etu hänellä
toki tuosta kotiopettajan toimesta maamme eri puolilla oli ollut: se, näet,
että hän perehtyi useaan kansankielemme murteeseen. Ja tämä taas
avasi hänen silmänsä näkemään, minkä vaaran murteellisuus tuottaisi
yhteiselle kirjakielelle, jos se valtaan pääsisi, kuten hän myöhemmin
kielioppinsa esipuheessakin osotti; sentähden hänen teoksensa yhä
täydellisemmin vapautuivat niistäkin vähistä hämäläisyyksistä, joita
niissä alussa oli havaittavissa. Juteinin kieltä ovatkin sen vuoksi kaikki
myöhemmät tutkijat, jotka ovat ottaneet arvostellakseen häntä julkisesti,
tunnustaneet hyväksi, murteellisuudesta vapaaksi.
Kun Juteinista, kuten jo näimme, v. 1800 oli tullut »civis academicus»,
oli luultavasti hänen aikomuksensa alkuaan pyrkiä hengelliseen säätyyn;
olihan se tavallistakin, että rahvaanlapset antautuessaan opintielle,
papeiksi rupesivat; tällaiseen aikeeseen saattoi ehkä olo Mjödhenkin
luona antaa Juteinille vielä yllykettä; ja jumaluusopillisiin lukuihin
arvelee J. Krohn[7]--jonka väitteeseen tässä kokonaan
nojaamme--hänen jo kuluttaneen paljon aikaakin. Mutta kun
»valistusajan» viisaustiede vielä tällöin oli vallalla Suomessa, niin ei
Juteinikaan ollut tunnoton sen vaikutuksille, vaan joutui sen ansoihin ja
alkoi nähtävästi jo ylioppilasvuosinaan epäillä jumaluusoppineitten ja
kirkkomme käsityskannan oikeutusta muutamiin opinkohtiin nähden,
etenkin mitä tuli kirkkokunnissa yleisesti hyväksyttyyn ristuksen uhri-
(eli sovitus-)oppiin. Tämän Krohn'in esityksen luulemme oikeaksi,
koskapa Juteini myöhemminkin esittää näissä kohdin kirkonopista
hieman eriäviä mielipiteitä. Ja ollen liian totuutta ja rehellisyyttä
rakastava teeskennelläkseen tunteita ja uskoa, joita ei hänessä ollut
olemassa--ainakaan kirkkomme opin vaatimusten mukaisia--, kääntyi
hän toiselle uralle.
Näin johdumme ajattelemaan, kun sekä professorin, sittemmin piispa
Frans M. Franzén'in että yliopiston konsistoorin todistuksista selviää,
että Juteini siihen saakka eli alkuvuoteen 1810 asti ahkerasti oli
harjottanut opintoja, jotka tarkottivat perehtymistä suomenkieleen ja
jälkimäisen todistuksen mukaan myös yleissivistäviin aineihin.
(Franzén lausuu: »että hän (J.) suomen kielessä on hankkinut itsellensä
harvinaiset tiedot ja taitavuuden», sekä Consistorium Academicum:
»Että hän täällä (yliopisto-)oloaikanansa ahkeruudella on opintojansa

harjottanut, jotka hän _etupäässä_ on sovelluttanut yleissivistäviin
aineisiin ja perehtyäkseen suomen kieleen»).[8]