Jaakko Juteini ja hanen kirjallinen toimintansa | Page 7

hartaita lukijoita ja luullaksemme ihailijoitakin, mutta my?skin Kant on siell? tunnettu. Ja tuo kaikki on viel? tukholmalaistenkin mielest? hyv??. Mutta Turussa julkaistuista v?it?skirjoista havaitaan viel? er?s harrastus, joka ei ole hyv?, ja se on fennomania, suomikiihkoisuus. Syyn? sen syntyyn tietysti ovat er??t opettajat, joista se on luonnollisesti tarttunut oppilaisiin, koska nuo opettajat useat ovat mainehikkaita miehi?.
Oikein perikuvallinen esimerkki t?llaisen suomikiihkoisuuden tartuttamasta oppilaasta oli juuri Jaakko Juteini, joka ei tullut ajatelleeksi, ett? siin? olisi kenenk??n mielest? mit??n pahaa, ja joka ep?ilem?tt? ei my?sk??n aavistanut, ett? maassamme ?fennomaniaa? vastaan oli n?ht?v?sti jo syntym?ss? ?ruotsikiihkoisuutta?. T?m?nhenkisille oli tietysti kuin punainen vaate h?rj?lle Aleksanteri I:sen ylistely ja sen silloisen tosiasian riemullinen julistaminen, ett? Suomi oli yhdist?misen kautta Ven?j?n mahtavaan valtakuntaan p??ssyt sodan jaloista ja saavuttanut mahdollisuuden voida rauhassa kehitty? ja saada omakielisen sivistyksen. Se oli juuri viimemainittuja mielipiteit? vierova ja niit? oudoksuva ruotsalainen yl?luokka, jonka edustajia enemmist?n? v. 1810 istui hallituskonseljissa. Heiss? n?ht?v?sti ?Lyceum'in? ?sken esitt?m?mme sanat ?fennomaniasta? l?ysiv?t kiitollisen kaikupohjan. Ja Juteini joutui luullaksemme heid?n ruotsinmielisyytens? ensim?iseksi uhriksi ja on siten suomalaisuuden ensim?inen ?marttiira?.[18]
Juteini oli, n?et, ennenmainittuun virka-anomukseensa liitettyihin suomalaisiin kielin?ytteihin pannut my?skin er??n runonsa, nimelt? ?Keifarille?, ja er??n sepitt?m?ns? puheentapaisen varustettuna otsakkeella ?Suomen kansalle, wuonna 1810?.[19] Edellisess? h?n laulaa Aleksanteri I:sen ylistyst? ja j?lkim?isess? h?n taas julistaa kansallensa my?skin muita sen aikuisen ?fennomanin? mielipiteit?. Puheen ajatukset luullaksemme eiv?t voineet miellytt?? toisia hallituskonseljin j?seni?, jossa silloin istuivat: R.V. De Geer, K. von Troil, C. Fr. Rotkirch, C. Mannerheim, E.E. Tulindberg ja H.C. Nordenswan. Puhe onkin siksi merkillinen, ett? me sen, lyhyt kun on, painatamme t?h?n kokonaisuudessaan:
Rakkaat Suomalaiset! Nykyisill? ajoilla on tapahtunut meille suuri tapaus. J?lkeentulevaiset saavat havaita, jos se on Suomalaisille onnexi taikka onnettomuudexi. H?nen Keisarillinen Majesteetinsa Alexanderi I:nen, joka on Itsevaldias Ven?j?s?, on voiton kautta saanut Ruotsilda koko Suuren Ruhtinaanmaan Suomen halduunsa. H?n on asettanut sen, aivan rakkaasti meit? kohtaan, korkian ja laupiaan suojeluxensa ale. Se on tosi, meill? oli ennengin hyv?, oikia ja armollinen hallitus, joka vilpitt?m?sti etsi meid?n etuamme; ehk? se on my?s tosi, _niin kauvan kuin meid?n kielemme on ylenkatseessa ollut, jonga perustus on kuitengin aivan merkillinen, niin kauvan on yhteinen kansa ollut viell? paljon hyv?? paitsi; sill? omalla kielell?ns? taita kukin kansa parhain t?ydellisyytt?ns? l?hesty?. Nyt on meid?n kuuluisa P??kaupungimme, nyt on meid?n hyv? ja viisas Haldiamme omassa maassamme. Meill? on siis nyt toivo, pikemmin kansain yhteiseen p??maaliin, nimitt?in pysyv?iseen onneen ehti?_. Mutta miss? oli meill? ennen vakuutus t?m?n onnen rauhallisesta nautinnosta? Totisesti, se oli meill? aina huikendelevainen niin aukian Riikin rajan ohessa, kuin endinen Ruotsin raja Suomessa oli. Se n?kyy Suomenniemen rauhallisuuteen _v?ltt?m?tt?m?xi, ett? Pohjanlahden pit?? oleman rajana Ruotsin ja Ven?j?n valtakundain v?lill?_. Historian ja is?imme ilmoitusten kautta on meille kyll? tietty, kuinga kauhistavaisesti meid?n maamme ja esivanhembaimme kanssa on muinen meneteldy niiss? kapinoissa ja riidoissa, jotka Ruotsin ja Ven?j?n kesken ovat ajoittain syttyneet maata h?vitt?m??n. Koko Suomenmaan yhdistyxen kautta Ven?j?n valtakunnan kanssa tulevat toivon j?lkeen n?m?t hirmuisuudet t?st?edes meid?n p??ld?mme poistetuixi. Se _is?imme verell? punattu maa, joka t?h?n asti on sodan jaloissa verikangaana ollut, kukoistaa kuitengin viimmein j?lkeentulevildamme ilolla viljeld?v?xi. Suomea valistuxen auringossa my?s vapaasti kulkea puolip?iv??n; sill? Alexanderi I:nen on nyt Ven?j?ss? Itsehaldiana, Joka meit? siit? vakuuttaa_.[20] Sama Alexander on meid?ngin Valdiaamme, jonga syd?n liekitsee rakkaudesta ihmisyytt? kohtaan, Joka on meillekin armonsa niin runsaasti osottanut, ett? H?n on Itse tullut meille Suurexi Ruhtinaaxi. T?m? Ruhtinas, Jonga valda ulettuu maan ??riin, rakastaa oikeutta ja valvoo alamaistensa onnen ylitse. H?n andaa j?rjellisi? asetuxia, perustaa Oppihuoneita, ja kallistaa korvansa leskein ja orpolasten valitus??neen. H?n holhoo ihmisyyden arvoa. H?n lunastaa orjat orjuudesta, jotka t?h?n saakka turvatoina raskaasti huokailivat, mutta nyt siunailevat sit? hetke?, koska Alexanderi nousi Valdakunnan Keisarilliselle Hallitusistuimelle uskollisten alammaistensa turvaxi ja Is?xi. H?n nousi ihanan valistuxen ja ilon s?teit? Is?nmaansa hyv?xi ja kunniaxi levitt?m??n. Se on my?s Sinulle kunnia, o Suomenmaa! tulla H?nen kalliin Valdikkansa kautta suojelluxi ja kutsua H?nd? Is?xesi, H?nen is?llisen hailituxensa alla--se on sinulle suurembi kunnia kuin itse Ven?j?lle, sill? H?n asuu sinun luonasi Pietarin julkisissa muurissa Suomenlahden rannalla----, rakastakan, kuulkan ja kunnioittakan siis H?nd?!
Emme muuta voi kuin otaksua, ett? t?m? puhe Juteinin itsens? sit? aavistamatta oli kuin korvapuusti hallituskonseljin joidenkuiden j?senten mielipiteille ja tunteillekin. Ja t?m?n eroavaisuuden poliittisissa mielipiteiss? ja n?k?kannassa yleens? luulisimme pohjimmaiseksi syyksi Juteinin hakemuksen hylk??miseen, vaikk'ei sit? sopinut julkisuudessa ilmaista helposti ymm?rrett?vist? syist?. Ja sen vuoksi ei my?sk??n j?lkimaailmalla ole tilaisuutta ottaa selkoa hallituskonseljin huhtikuun 7 p:n? 1810 tekem?n p??t?ksen perusteluista kielenk??nt?j?n ottamiskysymyksess?.
Olivatpa nyt n?m?t syyt Juteinin hakemuksen hylk??miseen mitk? tahansa, tosiasiaksi j??, ett? Juteinia ei hallituskonseljin kielenk??nt?j?ksi otettu, vaikka h?n siihen aikalaisistaan ansiokkain ollut olisi; h?net p?invastoin ?pudotettiin tika-puilda?, kun h?n ?k?yhyydess? koki leip?? kohden kuroitella?, niinkuin h?n katkerana laulaa runossaan ?Runolaisille Suomessa, kirjoitettu leiw?tt?myydess?? eli kaiketi juuri t?h?n aikaan, vaikka se vasta v. 1816 on ilmestynyt painettuna runovihkoon ?Waikutuksia Suomalaisen syd?mess??. T?m? runo on selv?n? todisteena h?nen mielialastaan n?ihin aikoihin. Siin? arvellaan vanhan W?in?m?isen jo niin k?yhtyneen, ett'ei h?n en?? jaksa el?tt?? palvelijaansa, laulajaa, vaan t?ll? on ?n?lk?