Jaakko Juteini ja hanen kirjallinen toimintansa | Page 3

Suomessa kansankielen edustamalle kansallisuusaatteelle t?yden tunnustuksen sitke?n ja ankaran taistelun tuloksena, niinkuin h?nen oppi-is?ns? Hegelkin oli Saksassa kohottanut korkealle kansallisuusatteen lippua.
Ajatelkaamme kes?aamun ruskon koittavan, sen punertavan valon ja sen s?teiden levi?v?n seutujen yli! Jos kohta t?m?n valon ja n?iden s?teiden l?mp? ja valovoima eiv?t olekaan mainittavan voimakkaita, niin ne kuitenkin ovat ik??nkuin entein? siit?, ett? kirkas ja l?mp?inen p?iv? on niit? seuraava. Taivas on kaikkialla pilvess? paitsi taivaankannen it?reunalla ja y?n h?m?r? vastustaa p?iv?nkoittoa. Tuo ajatustemme kes?aamu vastaa Suomen onnellisempaa tilaa laajaa sis?llist? itsehallintoa omaavana valtiona viime vuosisadalla. Se on antanut Suomen kansallisuudelle ja kansallishengelle tilaisuutta kehitty? ja edisty?. Aamurusko taas on suomalaisuuden ensim?inen her?ys, sellaisena kuin se tapahtui meid?n ensim?isen varsinaisen suomenkielisen kirjailijamme Jaakko Juteinin kautta.
?skett?in mainitut pilvis? taivas ja y?n h?m?r?, jotka vastustivat aamuruskoa ja p?iv?n koittoa, olivat sivistyneiden ja vallassa olevien s??tyluokkien rakkaus muukalaiseen kieleen sek? liiallinen vanhoillisuus, joka ylimalkaan rehotti. Rakkaus ruotsinkieleen muuttui ruotsikiihkoisuudeksi, joka sittemmin esiintyi mit? h?ik?ilem?tt?mimm?ll? tavalla viime vuosisadan keskipaikoilla, jolloin muu suomenkielinen kirjailijatoimi kiellettiin paitsi hengellinen ja taloutta koskeva. Konservativismi taas esiintyi siin? suvaitsemattomuudessa, joka ylimalkaan oli sen ajan tunnusmerkkin?, ja jota Juteini suuressa m??r?ss? sai kokea.
Emme kuitenkaan saata olla huomauttamatta, ennenkun rupeamme puhumaan h?nest? ja eritt?inkin h?nen kirjailijatoimestaan, mit? tuo rakkaus muukalaiseen kieleen, joka oli sivistyneiss? yleinen t??ll? Suomessa, olisi voinut vuosisatojen kuluessa saada aikaan, ell'ei mainittua her?tyst? olisi tapahtunut. Suomen kansa olisi, n?et, vieraantunut omasta kielest?ns? ja sen kansallistunne omituisen ja maassa yleisen kielen puutteessa sitten my?skin heikentynyt. Emme sen vuoksi saata olla kyllin iloisia siit?, ett? t?m? ensim?inen her?ys tapahtui. Seh?n koki pelastaa Suomen kansaa tulevasta mahdollisesta perikadosta koettamalla auttaa sen kielt? oikeuksiinsa sek? t?t? kielt? viljelem?ll?.

II.
JUTEININ EL?M?NVAIHEITA.
Kaukana Rahkoilan kyl?n mets?kulmalla, Hauhon rajalla, on Hattulassa Juutilan noin kolmannesmanttaalin talo. Siin? syntyi Jaakko Juteini hein?kuun 14 p?iv?n? 1781. H?nen ?itins? oli kahdesti naimisissa, ja Jaakko, viides h?nen lapsistaan, syntyi toisesta aviosta.
Kirkonkirjojen tietojen mukaan, jotka ovat viime vuosisadan alkuvuosien aikuisia, oli Juteinin ?iti Wesunnin kartanon Eerolan vuokraajan tyt?r Elisabeth Juhontyt?r ja oli syntynyt 1751 sek? kuoli lokak. 22 p. 1816. H?n vihittiin ensim?iseen avioliittoonsa tapaninp?iv?n? 1768 Rahkoilan Juutilan talon lampuodin Yrj? (J?ran) Heikinpojan kanssa, joka oli syntynyt v. 1740, ja oli heill? avioliitossaan pojat Antti, s. 25/11 1770, Henrik, s. 14/6 1773, ja Yrj? (J?ran), s. 22/1 1778.
Miehens? Yrj? Juutilan kuoltua halvaukseen helmik. 25 p. 1778 meni leskeksi j??nyt Elisabeth Juhontyt?r uuteen avioliittoon helmik. 28 p. 1779 renkins? Henrik Mikonpojan kanssa, joka oli syntynyt maalisk. 13 p. 1748 ja kuoli toukok. 11 p. 1790. T?st? aviosta syntyiv?t lapset: Tuomas jouluk. 11 p. 1779, Jakob jo ennen mainittuna p?iv?n? ja vuonna, Anna hein?k. 28 p. 1783, Johan lokak. 24 p. 1787 ja Ulla tammik. 8 p. 1791; viimemainittu siis syntyi is?n kuoleman j?lkeen.
Kertoman[1] mukaan oli talo sittemmin, jaettu ?itins? kautta veljeksi? olevien Antin ja Tuomaan v?lill?, jotka kumpikin olivat Elisabeth Juutilan kahdesta eri avioliitosta syntyneist? lapsista vanhimmat. Vieretysten olivat n?iden talonpuoliskojen p??rakennukset Valteenjoen Hauhonpuolisella korkealla rantat?rm?ll?.[2]
Kun talon n?in piti joutua kahdelle vanhemmalle veljelle, oli luonnollista, ett? Jaakko rupeaisi leip??ns? etsim??n muualta. Mutta ainakin vuoteen 1793:een asti oli h?n kotonaan, toimien talon paimenpoikana[3] ?kolme kes?kautta? per?tysten, kun oli tullut sellaiseen ik??n, ett? siihen kykeni. Ja viel? senkin ajankohdan j?lkeen h?nen toimeentulonsa ep?ilem?tt? kokonaan kauan aikaa riippui kodin ja ?idin auliudesta, vaikk'ei h?n suoranaisesti kotitalonsa askareissa avustanutkaan, muuta kuin mahdollisesti kes?isin ehk? v?hemm?ss? m??r?ss?.
Miehens? kuoleman j?lkeen kev??ll? 1790 uudestaan leskeksi j??nyt Elisabeth Juutila sai n?et n?ihin aikoihin n?ht?v?sti huolehtia talonpidosta, vaikka ehk?p? vanhimman poikansa Antin avustamana, koska t?m? juuri silloin tuli t?ysi-ik?iseksi. Hallinta-oikeuttaan tilaan h?n luultavasti ei kuitenkaan viel? luovuttanut Antille, p??tt?en siit?, ett? h?n todenn?k?isesti aina vuoteen 1800 syksyll? kustansi tiedonhaluisen Jaakko-poikansa kaikki opinnot. T?h?n silloisissa talonpoikaisissa oloissa viel? suhteellisesti harvinaiseen tekoon poika taivutti ?itins?, koskapa h?n elokuun 24 p:n? 1793 sai l?hte? H?meenlinnaan kouluun tiedonjanoaan tyydytt?m??n ja siell? viel? leip?huolilta rauhassa opiskelemaan. Tarmokas oli tosiaankin t?m? ?iti, joka pienen talon em?nt?n? el?tti ja kasvatti kahdeksan lastaan ja niist? yhden ylioppilaaksikin koulutti.
Mutta jatketut luvut Turun lukiossa alkupuoliskolla vuotta 1800 t?ytyi Jaakon kaikesta p??tt?en kuitenkin suorittaa tulisella kiireell? ja lyhyess? ajassa hankkia itselleen yliopistotutkintoihin t?ydet oikeudet, koska avustus kotoa n?ht?v?sti lakkasi syksyll? samana vuonna, kun Tuomas-velikin joulukuussa t?ytti 21 vuotta. Sill? ep?ilem?tt? silloin, kun Elisabeth Juutila, ollen vasta 50:nnell? ik?vuodellaan, luovutti talonsa edell?mainituille kahdelle pojalleen jaettavaksi ja n?ht?v?sti eleli el?m?ns? 16 loppuvuotta talosta el?kett? nauttivana.
H?meenlinnan koulussa Jaakko Juutilalle oli heti laitettu ajan vaatimusten mukainen muukalainen sukunimi Jud��n, joka tietenkin saatiin ?Juutilasta?. Mutta poika ei n?yt? aluksi sit? rakastaneen, koska kouluaikana oppikirjainsa kansissa muodosti sen suomalaissointuiseksi Juteiniksi.[4] T?ss? koulussa h?n harjotti opintoja rehtorien Borenius'en ja ?kerman'in johdon aikana vajaata 6 1/2 vuotta ja alussa vuotta 1800 h?n, niinkuin jo edell? n?imme, p??si oppilaaksi Turun kouluun sek? otettiin syyskuun 10 p.[5] viimemainittuna vuonna ?Turun Akademian Oppivaiseksi?, kuten Sanan Saattaja Viipurista v:lta 1840 numerossaan 14 kertoo. N?in olivat nyt ne vaikeudet voitetut, mitk? muukalainen koulukieli oli tuottanut, mutta mieleen oli j??nyt katkeruutta t?m?n asiaintilan nurjuuden takia, ja