Jaakko Cookin matkat Tyynellä merellä | Page 8

retkelle, johon
tarjoukseen Cook mielellään suostuikin.
Retkeä varten varustettiin kaksi laivaa, joista suurempi "Resolution"
niminen sai komentajakseen Cook'in ja pienempi "Adventur" uskottiin
taas kapteeni Furneaux'in johtoon. Matkavarustukset tehtiin hyvin
huolellisesti. Ruokavaroja otettiin mukaan kahdeksi ja puoleksi
vuodeksi ja meritautia (keripukkia) vastaan oli matkueella tehollisia
varukeinoja, niinkuin maltaita, hapankaalia, sitruunin mehua, senappia
y.m. Paitsi päällikkökuntaa seurasi Cook'ia tälläkin retkellä tiedemiehiä
ja maalareja; edellisistä mainittakoon kaksi saksalaista luonnontutkijaa
(isä ja poika) nimeltä Forster.
Ennen lähtöänsä sai Cook hallitukselta tarkan matkasuunnitelman. Sen
mukaan oli hänen ensin purjehtiminen Hyvän Toivon niemelle ja sieltä
sitten eteläistä ilman suuntaa kohden 54:nen leveysasteen kohdalla
olevalle Circoncision niemelle, jonka luultiin kuuluvan eteläiseen
mantereesen. Löydettyään sen pitäisi hänen seurata uuden mantereen
rannikkoa, tutkia sen luontoa sekä asukkaita ja ottaa tarkat tiedot
kauppaa ja meriliikettä koskevista seikoista. Sitten sopisi hänen tehdä
retkiä sekä itään että länteen, aina asianhaarain mukaan, lähetä
etelänapaa ja viipyä kaikkialla niin kauan kuin merimiesten
terveydentila ja elatusvarat vaan sallisivat. Jos taas mitään

Circoncision-nimistä nientä tai saarta ei olisikaan olemassa, pitäisi
Cook'in purjehtia niin paljon kuin mahdollista etelään, kääntyä sitten
itään tutkiakseen uusia maita sekä saaria ja saapua sitten maapallomme
ympäri purjehdittuaan takasin Hyvän Toivon niemelle. -- Niinkuin
näkyy oli matkasuunnitelma monipuolinen ja vaikea; sen tyydyttävää
ratkaisua varten tarvittiin todellakin Cook'in neroa ja taitoa.
* * * * *
Heinäkuun 13 p:nä v. 1772 lähti Cook molemmilla laivoillaan
Englannista ja saapui puolenkolmatta kuukauden perästä Hyvän Toivon
niemelle. Noudattamalla kaikkia varovaisuuden keinoja oli hän osannut
pysyttää miehistönsä niin hyvässä terveydentilassa ett'ei yksikään
heistä sairastanut matkalla. Kap-kaupungissa saatiin ruotsalainen
luonnontutkija Sparrman yhtymään matkueesen, jonka jälkeen laivat
lähtivät edelleen purjehtimaan eteläistä ilmansuuntaa kohden.
Marraskuu oli käsissä, siis kesäinen aika täällä maapallomme
etelä-osissa. Mutta entisestä kokemuksestaan tiesi Cook kuitenkin että
pakkanen näillä tienoin alkaa ahdistaa paljon pikemmin kuin samoilla
leveysasteilla päiväntasaajan pohjoispuolella. Kuukauden lopulla
muuttuikin ilma äkkiä kylmäksi, merimiesten terveydentila huononi ja
moni Kap-kaupungista otettu elukka heitti henkensä.
Joulukuun 30 p:nä nähtiin 50 ast. ja 40 min. kohdalla eteläistä leveyttä
ensimmäiset ajojäät. Väliin muodostivat ne vuorentapaisia möhkäleitä,
joista yksikin sanotaan olleen noin 2,000 jalkaa pitkä ja parisataa jalkaa
korkea. Meren aallot löivät hirvittävällä voimalla näitä jäävuoria
vastaan loiskuen toisinaan niiden yli ja pudoten sitten vuoren toiselta
puolen hienona vesi-utuna mereen. Useinpa näyttivät nuo suunnattomat
jäämöhkäleet todellisilta saarilta, joiden päällä oleskeli joukottain
pingviinejä ja muita vesilintuja.
Eräänä päivänä joulukuun keskipaikoilla huomasivat Englantilaiset että
kova virta kuletti laivaa. Vanhempi Forster laskeutui silloin erään
toisen matkalaisen kanssa venheesen mitatakseen virran nopeutta,
mutta samassa joutuivat venheessä olijat sumun peittoon ja kadottivat
laivat näkyvistään. Saivatpa he sitten kauan harhailla meren selällä

ilman elatusvaroja ja muita pelastusneuvoja, kunnes heidän korviinsa
viimeinkin kaikui kellon ääni; he sousivat kaikin voimin ääntä kohden
ja saapuivat siten viimein "Adventuriin".
Siihen aikaan luultiin yleisesti että ajojäät muodostuvat merenlahdissa
ja jokien suilla, josta syystä matkalaisemmekin tekivät sen
johtopäätöksen että tuon jää-alueen eteläpuolella on välttämättömästi
maata. Sinne oli siis haettava pääsypaikka jäiden läpi ja siinä
tarkoituksessa teki Cook retkiä sekä idän että lännen puolelle. Mutta
kun läpipääsyä ei löytynyt, päätti hän jäätikön kiertämällä ratkaista
kysymyksen eteläisen mantereen olemisesta tai olemattomuudesta.
Pahaksi onneksi oli kuitenkin keskikesä jo ohitse ja pakkanen kävi
päivä päivältä yhä ankarammaksi. Keripukin oireita alkoi ilmaantua ja
tauti saatiin ehkäistyksi ainoastaan suurimmalla varovaisuudella. Kun
sitten Cook'issa pääsi se ajatus yhä enemmän vakaantumaan ett'ei
jäiden takana ole mitään manteretta, päätti hän joulukuun lopulla
purjehtia ainoastaan Circoncisionin meridianin kohdalle. Mutta kovan
myrskyn takia ei sekään yritys onnistunut. Ja kun sitten
pohjoispuolellakin huomattiin suunnattomia jäävuoria, jotka uhkasivat
sulkea laivalta paluumatkan, käänsi päällikkömme pelkäämättä
laivansa suoraan etelää kohden ja purjehti sen leveysasteen yli, jolla
Circoncisionin arveltiin olevan, todistaen siten, että jos semmoista
paikkaa oli olemassa, niin ei se voinut olla muuta kuin pienenläntä saari
eikä mikään mannermaan osa.
Kun sitten tammikuun keskipaikoilla (v. 1773) oli päästy eteläisen
napapiirin yli, huomasi Cook harmikseen että Adventur-laiva oli
matkalla häipynyt "Resolutionista". Turhaan odotteli hän sitä pari
päivää, antaen kanuunain laukauksilla merkkejä ja pitäen koko yön
valkeata laivan kannella, Adventuria ei kuulunut ja Resolutionin täytyi
jatkaa matkaansa yksinään. Tällä matkalla olivat Englantilaiset
tilaisuudessa ihailemaan näiden seutujen omituista luonnonilmiötä n.s.
eteläisiä revontulia. Ne ilmestyivät siten että kierteisiä viivoja kohosi
taivasta kohden levittäen ympärilleen yhä enenevää kirkkaan vaaleata
valoa, joka loistollaan teki tähdetkin melkein näkymättömiksi.
Mutta sen ohessa kävi ilma vaan yhä kylmemmäksi ja yöt pitenivät.

Kun Cook huomasi ettei hän myöhäisen vuodenajan takia voisi
menestyksellä jatkaa matkaansa kauemmaksi napaseuduille päin,
kääntyi hän maaliskuun keskipaikoilla itään ja viimein koilliseen,
saapuen siten saman kuun lopulla Uuden Seelannin rannikolle, jonne
Adventurinkin oli määrä pyrkiä siinä tapauksessa että laivat matkalla
häipyisivät toisistaan.
* * * * *
Cook nousi maalle ensin Dusky-lahden rannalla, jonne hän istutti
kaaliksia ja jätti muutamia koti-eläimiä. Sitten purjehti hän Uuden
Seelannin molempia saaria eroittavaan salmeen ja tapasi siellä
(toukokuun keskipaikoilla) suureksi ilokseen "Adventurin". Sen
kapteeni Furneaux oli matkatovereistaan erottuaan purjehtinut hiukan
pohjoisemmalta kuin Cook ja saapunut Van Diemen'in maan ohitse
huhtikuussa, kuningatar Charlottan salmeen, jonne nyt hänen
matkatoverinsakin tulivat.
Jätettyään kuningatar Charlottan salmen