Jaakko Cookin matkat Tyynellä merellä | Page 7

aukko oli saatu jokseenkin tyydyttävällä
tavalla tukituksi, lähdettiin liikkeelle rannikkoa kohden, jotta siellä
voitaisiin ryhtyä laivan korjaustyöhön.
Kesäkuun 17 p:nä saavuttiin erään pienen joen varrelle, jossa ryhdyttiin
laivaa korjaamaan. Täällä pääsivät Englantilaiset viimeinkin lähempään
yhteyteen alkuasukasten kanssa. Ensi alussa osoittivat villit
jonkunlaista ystävyyttä Englantilaisia kohtaan, mutta riitannuttuaan
sitten Cook'in miesten kanssa muutaman kilpikonnan omistuksesta,
lähtivät he suutuksissaan tiehensä, sytyttäen matkalaistemme leirin
ympärillä olevan heinikon tuleen ja hävittäen siten paljon heidän
irtainta omaisuuttaan. Tässä seudussa, joka oli erittäin rikas eläimistä,
näkivät Englantilaiset ensikerran noita suuria takajaloillaan hyppeleviä
kenguru-eläimiä, joiden liha antaa maukasta ravintoainetta.
Saatuaan laivansa korjatuksi jatkoi Cook matkaansa pitkin Uuden
Hollannin koillisrantaa monilukuisten luotojen ja salakarien läpi, jotka
vielä meidän aikoinamme, vaikka kartoitettuinakin, tekevät
merimiehille suurta haittaa. Elokuun 21 p:nä purjehti hän Uuden
Hollannin pohjoisimman kärjen Kap York'in ohi, nousi sitten maalle ja
omisti Englannin kuninkaalle Uusi-etelä-Wales'in.
Pikimiltään oli siten Cook tehnyt ensimmäiset tutkimuksensa Uuden
Hollannin rannikoilla. Maan eteläpuoli ja sen sisäosat olivat tosin vielä
tuntemattomat, mutta siitä huolimatta on Cook antanut jokseenkin
tyydyttäviä tietoja tämän uuden maaosan [Kun myöhemminkään ei
löydetty tuota tuntematonta "eteläistä mannerta" eli Australiaa, on U.
Hollantia ruvettu sillä nimellä kutsumaan.] luonnonlaadusta ja
asukkaista, ainakin sen verran mikä koskee sitä osaa, jossa hän oli

käynyt. Uusi Hollanti oli joko tasaista tai matalakukkulaista maata,
jossa sai turhaan hakea korkeampia vuoria tai virtoja. [Myöhempinä
aikoina on löydetty kuitenkin Uudessa Hollannissa vuoriseutuja ja
suurempia jokiakin.] Maanlaatu oli melkein kaikkialla kuivaa
hiedikkoa ja viljelykselle sopimatonta. Eläinkunta oli köyhä; villeillä
oli ainoastaan puolikesyjä koiria ja kesyttöminä nähtiin siellä suuria
austraalialaisia reppurottia n.s. kengurueläimiä. Lintuja oli paljon ja
monet niistä erittäin kauniita väriltään n.k. papukaijat, kakadulinnut,
monenlaatuiset kyyhkyset y.m. Merieläimiä oli runsaasti ja paitsi kaloja
pyysivät alkuasukkaat vedestä kilpikonnia, vesilintuja y.m.
Asukkaita oli hyvin harvassa. Heidän ihon värinsä oli tumman ruskea,
vaan näytti usein savun ja lian vaikutuksesta mustalta. Vaatteita eivät
alkuasukkaat käyttäneet, vaan koristelivat sen sijaan ruumistaan
punasen ja valkean värisillä poikkijuovilla; mieluisimpana
koristusneuvona pitivät he kuitenkin pientä sieramien väliseinän läpi
pistettyä luupalasta.
Alkuasukkaat eivät rakentaneet mitään pysyviä asunnoita, sillä he
kuljeskelivat paimentolaisten tavoin paikasta toiseen. Botanylahdessa,
jossa majat olivat parhaiten rakennetut, olivat ne yhtähyvin niin matalat,
ett'ei mies voinut mitenkään ojentua niissä suoraksi. Ne rakennettiin
siten että taipuvien puunoksien molemmat päät pistettiin maahan ja
päällystettiin palmun lehdillä sekä puun kuorella. Myöskin venheet
olivat pienet ja huonotekoiset.
Samoin kuin elämäntavoissaan, olivat alkuasukkaat henkisessäkin
suhteessa hyvin alhaisella kannalla; mikään ei voinut kiinnittää heidän
huomiotaan eikä herättää heidän mielitekojaan. Tupiakin näkyi
surkuttelevan heidän alhaista kantaansa kutsuen heitä "köyhiksi
raukoiksi". Mutta vaikka Uuden Hollannin asukkaat seisoivatkin näin
alhaisella sivistyksen portaalla, eivät he kuitenkaan olleet kaikkia avuja
vailla. Täytyipä Englantilaisten ihmetellä sitä taitoa, jolla he pyysivät
merikaloja, heidän tarkkuuttaan keihään heitossa ja sitä keveyttä, jolla
he hankkivat itselleen tulta kahta puupalasta vastakkain hieromalla.
* * * * *

Uuden Hollannin rannikolta purjehti Cook Torresin salmen kautta
Uuden Guinean länsipuolelle ja nousi siellä maalle syyskuun 3 p:nä.
Mutta tuskin olivat Englantilaiset astuneet muutamia askelia rannalla,
kun metsiköstä töytäsi kolme villiä huutaen ja heiluttaen kädessään
jonkunlaisia putkia, joista leimahti tulta, aivan kuin niissä olisi ollut
ruutia, mutta mitään paukausta ei kuitenkaan kuulunut. Englantilaisten
täytyi puolustaa itseään päällekarkausta vastaan ampuma-aseillaan.
Seurauksena oli että villit karkoitettiin, mutta myöskin Cook katsoi
parhaaksi palata laivaansa. Siellä huomasi hän kuinka alkuasukkaat
keräytyivät sadottain rannalle heiluttaen putkiaan ja vaatien
Englantilaisia taisteluun kanssaan. Ulkomuodoltaan olivat he Uuden
Hollannin asukasten kaltaisia ja kävivät niinkuin nekin vaatteettomina.
Huolimatta miestensä pyynnöstä ei Cook tahtonut sen tarkemmin tutkia
Uuden Guinean rannikoita eikä tuota omituista tuliputki-ilmiötä, vaan
ohjasi matkansa itä-Intian saaristoon.
Bataviassa korjattiin taas rapistunutta laivaa ja Englantilaisten täytyi
sitä varten oleskella siellä jonkun aikaa. Mutta epäterveellinen ilma
vaikutti pian että moni heistä sairastui ja heitti henkensä; kuolleiden
joukossa olivat muiden muassa Monkhouse, Tupia ja pikku Tajets
(matkalla kuoli sitten myöskin tähtientutkija Green).
Bataviasta lähti Cook syyskuun lopulla ja purjehti Hyvän Toivon
niemelle, jossa hän sai tarpeellista apua sekä sairailleen että huonoon
kuntoon joutuneelle laivalleen. Kesäkuun 12 p:nä v. 1771 saapui hän
viimeinkin kotimaansa rannalle Dowerin kaupungin edustatte, oltuaan
poissa isänmaastaan lähes kolme vuotta. Monta vaaraa oli hän saanut
kokea matkallaan, mutta suurella nerollaan ja mielen lujuudellaan oli
hän osannut ne voittaa.

COOK'IN TOINEN MATKA.
1772-1775.
Kotiin palattuaan lähetti Cook kertomuksen Venustähden kulusta
auringon ohi Lontoon tiedeseuralle, joka mielihyvällä tunnusti hänen

suuret ansionsa. Sen jälkeen ryhtyi hän järjestämään kokoomiansa
tietoja Tyynen meren vesistä ja saarista antaakseen koko matkastaan
täydellisen kertomuksen; mutta siitä toimestaan täytyi hänen kuitenkin
kohta luopua, sillä hänen apuaan ja taitoaan tarvittiin muihin,
tärkeämpiin hankkeisin.
Eteläinen mannermaa ei ollut, näet, vielä kokonaan kadonnut ihmisten
mielestä ja kun Cook äsköisellä matkallaan oli näyttänyt ett'ei Uusi
Seelanti yhtä vähän kuin Uusi Hollantikaan kuulunut tuohon
mantereesen, ruvettiin nyt väittämään että se olisi muka löydettävänä
jossain etelämpänä. Kun sen lisäksi suurin sanoin puheltiin siitä
hyödystä, joka semmoisen mantereen löydöstä olisi vuotava koko
maalle, päätti Englannin hallitus varustaa uuden tutkimusmatkan
Tyynen meren vesille. Siinä tarkoituksessa kääntyi se nyt Cook'in
puoleen tarjoten hänelle päällikkyyttä aiotulle