Jaakko Cookin matkat Tyynellä merellä | Page 3

varjossa olevia asumuksiaan.
Kerran veivät alkuasukkaat vieraansa erääsen asuntoon, joka oli muita
saarella olevia paljon suurempi. Siellä majaili Tutaha niminen mies,
joka kuninkaana hallitsi saaren isompaa puoliskoa. Englantilaisten
eteen leviteltiin mattoja ja pyydettiin istumaan. Sen jälkeen tuotiin
sisään kukko ja kana, jotka annettiin lahjaksi Cook'ille ja Banks'ille.
Vastalahjaksi sai Tutaha silkkisen esiliinan, jonka hän oitis
mielihyvillään vyötti kupeelleen.
Ollakseen paremmin turvattuna mahdollisia vaaroja vastaan
saarelaisten puolelta ja voidakseen rauhassa toimittaa tärkeät
tähtitieteelliset tarkastuksensa, antoi Cook rakentaa saarelle pienen
linnoituksen. Samalla teki hän kaikki mitä vaan voi, säilyttääkseen
saarelaisten ystävyyttä. Eipä hän ottanut edes yhtään hirttä linnaansa
varten ilman heidän luvattaan ja maksoi aina rehellisesti, mitä sen
rakentamiseksi muuten tarvittiin. Tällaiseen varovaisuuteen olikin
hänellä sitä enemmän syytä kun saarelaiset, ensimmäisen
hämmästyksen puuskan ohi mentyä, alkoivat osoittaa yhä suurempaa
halua näpistelemiseen, ja siitä taas oli seurauksena kaikenlaisia
rettelöitä heidän ja Cook'in miesten välillä. Niinpä tapahtui kerrankin,
että eräs saarelainen tempasi vahtina olevalta Englantilaiselta kiväärin
ja juoksi sen kanssa toveriensa luo. Silloin tarttuivat saapuvilla olevat
muut Englantilaiset aseisinsa, ottivat kiväärinryöstäjän kiinni ja
tappoivat hänet. Siitäpä sitten syntyi saarelaisten keskuudessa aika
melu ja Cook sai ainoastaan vaivoin entisen ystävyyden palautetuksi.
Näpistelemistä eivät Tahitilaiset näkyneet yleensä pitävänkään minään
törkeänä paheena; sillä sitä harjoittivat heidän arvokkaimmat
miehensäkin. Kerran oli Cook muutamien seuralaistensa kanssa yötä
Tutahan luona. Vaikkei saapuvilla ollut muita kuin pelkkiä tahitilaisia
ylimyksiä, huomasivat Englantilaiset kuitenkin aamun koittaissa että
osa heidän vaatteuksistaan oli yön aikana kadonnut. Varastettuja ei
voitu millään tavoin saada takasin ja niinpä täytyi monenkin palata
vierailultaan puoleksi eurooppalaisessa puoleksi tahitilaisessa

pukineessa.
Kesäkuun 4 p:nä tehtiin tuo tärkeä Venustähden tarkastus. Cook itse
toimitti sen rakentamastaan linnasta samalla kuin Banks lähti sitä
varten Cimeo-nimiselle läheiselle saarelle ja eräs kolmas mies tarkasteli
tähteä soveliaalta paikalta melkoisen matkan päässä Cook'in asemasta.
Taivas oli koko ajan pilvetön ja ilma muutenkin tarkastamiseen
suotuisa; ainoastaan tavaton kuumuus tahtoi rasittaa liiaksi.
Tähtitieteellisen tarkastuksen tehtyänsä oleskelivat Englantilaiset
saarella vielä vähän toista kuukautta, tehden tuon tuostakin retkiä sen
sisäosiin tutkiakseen asukasten oloja sekä tapoja. Erittäinkin oli Banks
tässä suhteen ahkera tutkija. Hän seurasi kerran Matawain luona
mereen laskevaa jokea pitkin ja löysi sillä vaelluksellaan jälkiä eräästä
aikoja sitten sammuneesta tulivuoresta. Hän jakeli saarelaisille uusien
kasvien, niinkuin meloonin, apelsinin, sitroonin y.m. siemeniä ja
istuttipa niitä itsekin sitä varten rakentamaansa puutarhaan. Kerran
tapasi Banks tällaisella matkallaan joukon kuljeskelevia ilveilijöitä,
jotka olivat hänen suureksi ihmeekseen ottaneet laulujensa ja
näytöksiensä esineeksi Englantilaisten tulon Tahitiin ja heidän
toimensa siellä. Vähää ennen lähtöänsä tekivät Englantilaiset
purjehduksen saaren ympäri nousten sillä matkalla usein maalle
keskustelemaan asukasten ja heidän päällikköjensä kanssa ja tehden
samalla monta arvokasta tieteellistä huomiota.
Heinäkuun alkupuolella rupesivat Englantilaiset varustelemaan lähtöä.
Sitä ennen antoi Cook hajoittaa linnansa ja tasoitutti sen ympärille
rakennetut vallit. Lähtöpäivän aamuna (heinäk. 13 p:nä) ilmaantui
Englantilaisten luo joukko Tahitilaisia jäähyväisille. Toiset heistä olivat
ääneti, toiset taas ilmoittivat kovalla äänellä suruansa, jota
Englantilaiset kuitenkin pitivät enemmän teeskenneltynä kuin
todellisena. Pyysipä eräs saarelainen, nimeltä Tupia päästä 13 vuotisen
Tomio-nimisen palveluspoikansa kanssa Englantilaisten mukaan. Cook
suostui mielellään sellaiseen tarjoukseen, sillä hän toivoi miehestä
paljon apua tulevilla matkoillaan.
* * * * *

Ennenkuin lähdemme seuraamaan Cook'ia etemmäksi hänen
matkoilleen on meidän mainittava niistä huomioista, joita hän teki
Tahitin saaren ja sen asukasten suhteen.
Tahitin on luonto varustanut mitä runsaimmilla lahjoillaan. Ilma on
siellä aina mieto, taivas kirkas ja koko luonto niin viehättävä että saari
näytti todellakin pieneltä paratiisilta matkan vaivoista väsyneiden
purjehtijaimme silmissä. Keski-osissa olevat vuoret muodostivat
kapean, hedelmällisen alangon pitkin meren rannikkoa ja myöskin
sisämaassa tavattiin siellä täällä kauniita laaksoja. Maan tuotteista
mainittakoon leipäpuu, kokospalmu, banaani y.m.
Tärkein kaikista oli kuitenkin leipäpuu, jonka noin lapsen pään
suuruiset hedelmät antoivat asukkaille lumivalkeaa, pehmoista ja
maukasta ravintoainetta. Eikä Tahitilaisten tarvinnutkaan jokapäiväistä
elatustaan hankkiakseen tehdä juuri muuta kuin kiivetä leipäpuuhun sen
hedelmiä ottamaan. Mutta vaikka asukkaat elättivätkin itseään
pääasiallisesti kasvikunnan tuotteilla, hoidettiin saarella kuitenkin
jonkunverran koti-eläimiäkin niinkuin kanoja, sikoja ja koiria; etenkin
viimemainittujen lihaa pidettiin herkkuna.
Tahitin asukkaita kuvailee Cook vilkkaiksi ja ystävällisiksi ihmisiksi,
mutta moittii heitä samalla näpistelemisen halusta, jopa
epäsiveellisyydestäkin. Kasvultaan olivat he kookkaita ja
kaunisvartaloisia. Heidän ihonsa oli ruskea, tummempi tai vaaleampi
aina sen mukaan miten paljon he oleskelivat ulko-ilmassa. Miehet
kantoivat tukkansa pitkänä, vaan naiset sitä vastoin lyhyenä, ja sen
koristukseksi käytettiin kukkasia tai lintujen sulkia. Korvarenkaita
kannettiin myöskin, mutta ainoastaan toisessa korvassa. Tärkein
koristuskeino oli kuitenkin ihon piirtäminen eli tatueeraaminen. Se
tapahtui siten että pienellä hammasreunaisella väriaineesen kastetulla
luuliuskalla piirrettiin ihoon neliskulmaisia, ympyriäisiä tai muunlaisia
kuvia.
Saarella vallitseva lämmin ilmanala vaikutti ett'eivät Tahitilaiset
tarvinneet suojella itseään paljon vaatteuksilla. Usein oli vaan
keskiruumis peitetty värisellä vaatteella, jota valmistettiin saarelle
omituisen vadelmapuun kuoresta. Eivätkä Tahitilaiset kaivanneet

pysyväisiä asumuksiakaan. Muutamat maahan pystytetyt pylväät saivat
olla majojen seininä, jotka sitten varustettiin palmupuun lehdistä
tehdyllä katolla. Laattialle asetettiin heiniä ja mattoja, joilla saattoi
istua päivällä ja levätä yöllä.
Suurimman osan päivää viettivät Tahitilaiset ulko-ilmassa, ja
oleskelivat myöskin hyvin paljon vesillä. Heidän venheensä n.s. kanot
olivat tasapohjaisia pystysuorilla syrjillä ja erisuuruiset aina sen
mukaan käytettiinkö niitä sotaa, kalastusta tai muita matkustuksia
varten.