Jaakko Cookin matkat Tyynellä merellä | Page 2

maahan, jossa hän tapasi ruskea-ihoisia,
karkeaäänisiä asukkaita. Niitä ilmestyi kohta laivaankin, jossa sitten
ryhdyttiin molemmin puoliseen vaihtokanppaan, vaan kun Tasman
lähetti muutamia miehiään rannalle, tapettiin heistä siellä kolme ilman
mitään syytä. Tasman nimitti tämän löytämänsä maan Statenlandiksi,
joka nimitys sittemmin vaihdettiin Uudeksi Seelanniksi. Samalla
matkalla kävi Tasman myöskin Tonga- eli Ystävyyssaarilla. V. 1664
teki hän vielä tutkimusmatkan Uuden Guinean rannoille, mutta siitä
matkasta ei paljon tiedetä, syystä kuin hänen päiväkirjansa hukkuivat.

-- Hollantilaisista matkustajista puhuessa on vielä mainittava Roggeven,
joka v. 1722 löysi Pääsiäissaaren, Palliserin saaren y.m.
Seitsemännellätoista vuosisadalla alkavat myöskin Englantilaiset
tehollisen vaikutuksensa meriliikkeen alalla. Heidän satamistaan
purjehti vuosittain rohkeita merimiehiä kaukaisille vesille ja
syrjäyttivät siellä vähitellen kaikki muut laivaliikkeen harjoittajat. Ensi
alussa oli Englantilaisten meriretkillä kuitenkin sotainen, jopa
merirosvouksenkin tapainen luonne, johon oli suurena syynä sekin, että
heidän merimiestensä usein täytyi henkensä uhalla puolustaa itseään
muiden kateellisten valtain purjehtijoita vastaan. Mutta vähitellen
muuttuivat asiat. Euroopan muut kansat huomasivat ett'eivät he voineet
vetää vertoja Englannin merivoimalle; se varttui sen vuoksi
varttuumistaan, jopa antautui viimein rauhallisen tutkimuksenkin
palvelukseen.
Englantilaisten tieteelliset matkustukset Tyynessä meressä alkavat
kuitenkin vasta 18 vuosisadan toisella puoliskolla. V. 1764 purjehti
Byron hallituksen toimesta Tyynelle merelle tehdäkseen siellä
tutkimuksiansa, joista ei kuitenkaan tärkeämpiä seurauksia ollut. Kohta
sen jälkeen varustettiin uusi retki Wallis'in johdolla v. 1766.
Purjehdittuaan Magellan'in salmen läpi saapui hän Vaarallisille eli
Pomotusaarille ja sitten Tahitiin, jonka asukkaat ottivat tulijoita ensin
kivienheitolla vastaan, vaan huomattuaan miten mahtavia muukalaiset
olivat, muuttuivat nöyriksi, ystävällisiksi ihmisiksi. -- Hiukan
myöhemmin kävi myöskin Ranskalainen Bougainville Tahitin saarella
ja antoi siitä kotiin palattuaan viehättävän kertomuksen.
Mutta kaikkien näiden retkien kautta ei saatu kuitenkaan ratkaistuksi
tuota suurta kysymystä uuden eteläisen mantereen olemisesta. Tosin oli
moni jo Tasmanin retkien jälkeen ruvennut epäilemään koko juttua,
mutta ennenkuin epäilys muuttui varmaksi tiedoksi, tarvittiin Jaakko
Cook'in huolellisia tutkimuksia Tyynessä meressä.
* * * * *
Jaakko Cook syntyi v. 1728 pohjoisessa Englannissa köyhistä
vanhemmista ja sai jo aikaseen tottua työhön sekä ahkeruuteen.

Pienoisena poikana auttoi hän isäänsä, herraskartanon renkiä,
maantöissä, rupesi kolmentoista vuotiaana palvelukseen erään
maakauppiaan myymälään, vaan luopui kuitenkin kohta siitä
toimestaan ja lähti isänsä suostumuksella merille. Ensi alussa sai nuori
Jaakko olla laivapoikana eräässä Englannin ja Irlannin väliä kulkevassa
hiililaivassa, mutta ollen ahkera ja tarkka toimissaan yleni hän ensin
matruusiksi ja sitten laivuriksi. Kun Englanti v. 1755 joutui sotaan
Ranskan kanssa, meni Cook sotalaivastoon, kohosi siellä
yliperämieheksi ja lähetettiin v. 1759 Amerikkaan, jossa hän toimitti
tärkeitä tehtäviä, kartoittaen muun muassa useita tuntemattomia
rannikkoja. Näiden ansioidensa tähden määrättiin hän sodan loputtua v.
1764 New-Foundlandin meri-insinööriksi.
Vaikkei Cook olutkaan nuoruudessaan saanut mitään koulu-opetusta,
oli hän kuitenkin omin neuvoinsa hankkinut itselleen tarkat tiedot
ammattiinsa kuuluvissa asioissa. Mutta varsinaisten
ammattitutkimuksiensa ohessa työskenteli hän myöskin tähtitieteen
alalla ja lähetti v. 1766 Lontoon tiedeseuralle kertomuksen eräästä
auringon pimenemisen tarkastuksestaan, herättäen siten puoleensa
tieteellisenkin maailman huomiota. Sepä seikka vaikuttikin että kun
pari vuotta myöhemmin Englannissa puuhailtiin erästä tähtitieteellistä
retkeä Tyynen meren vesille, pyydettiin Cook'ia semmoisen retken
johtajaksi.
Tähtien tutkijat olivat, näet, laskeneet että Venus niminen kiertotähti
joutuu kesäk. v. 1769 kiertomatkallaan maan ja auringon väliin.
Semmoista tapausta pidettiin hyvin tärkeänä tieteelle, sillä sen avulla
oli mahdollinen laskea auringon etäisyyttä maapallostamme. Kun
yleisesti arveltiin että joku Tyynen meren saarista olisi erittäin sopiva
paikka sellaisen tähtitieteellisen tarkotuksen tekemiseksi, päätettiin
sinne lähettää retkikunta, jonka tarkoituksena olisi paitsi tähtitieteellisiä
myöskin maatieteelliset tutkimukset. Tehtävä ei ollut siis helpoimpia,
mutta Englannin amiraliteetti luotti kuitenkin tarpeeksi Cook'in taitoon
ja kokemukseen antaessaan hänelle pääjohdon "Endeavour" nimisessä
laivassa, joka oli varustettu aiottua retkeä varten.

COOK'IN ENSIMMÄINEN MATKA.
1768-1771.
TAHITIN SAARI.
Elokuun 26 p:nä 1768 lähti Cook Plymouthin satamasta pitkälle
matkalleen. Paitsi laivaväkeä seurasi hänen mukanaan tähtientutkija
Green, ruotsalainen luonnontutkija Solander, tiedemies Banks y.m.
Ruokavaroja oli varustettu puoleksitoista vuotta ja sitä paitsi oli
laivassa runsaasti ampumavaroja ja aseita. Retken ensimmäiseksi
tarkoitusperäksi määrättiin Tahitin saari, jota juuri parhaillaan
kotiutunut maan ympäri purjehtija Wallis piti soveliaimpana paikkana
retken tähtitieteelliselle tarkoitukselle.
Matkalla Englannista Madeiraan ja sieltä Etelä-Amerikan rannikolle ei
tapahtunut mitään mainittavampaa. Purjehtiessaan Tulimaan
etelärannatse oli Cook'illa tilaisuutta tutustua sen seudun kurjaan
luontoon. Tammikuu oli käsissä, siis keskikesä täällä maanpallomme
eteläpuoliskolla, vaan siitä huolimatta oli ilma kuitenkin joskus
tavattoman kylmä. Maan asukkaat, nuo Etelä-Amerikan Lappalaiset,
olivat sekä ruumiin että sielun puolesta mitä kurjimmalla kannalla.
Ilman tarpeellisia vaatteita ja aseita voivat he hädin tuskin taistella
elämänsä puolesta luonnon ankaria voimia vastaan. Kun Englantilaiset
tarjosivat heille tavaroitaan, valitsivat he kaikenlaisia korukaluja paljon
mieluummin kuin kirveitä, veitsiä y.m., joiden hyötyä he eivät voineet
käsittää.
Tyyneelle merelle päästyään suuntasi Cook laivansa suoraan luodetta
kohden. Nytpä saivat matkalaiset purjehtia pari kuukautta näkemättä
muuta kuin vettä ja taivasta. Purjehdittuaan Vaarallisten saarien ohitse
saapuivat he viimein huhtikuun 11 p:nä Tahitin rannikolle.
Saaren asukkaat tulivat venheillä Englantilaisille vastaan tarjoten heille
rauhan merkiksi puunoksia ja ryhtyen sitten heidän kanssansa
vaihtokauppaan. Seuraavana päivänä laskivat Englantilaiset laivansa
ankkuriin Matavain lahdessa. Siellä antoi Cook miehilleen tarkat
päiväkäskyt ja lähti sitten muutamien seuralaistensa kanssa saarelle,

joissa asukkaat osoittivat tulokkaille mitä suurinta ystävyyttä, saattaen
heitä pitkin kauniita lehtoja ja näytellen heille palmu- sekä leipäpuiden