Jaakko Cookin matkat Tyynellä merellä | Page 8

mukaan oli h?nen ensin purjehtiminen Hyv?n Toivon niemelle ja sielt? sitten etel?ist? ilman suuntaa kohden 54:nen leveysasteen kohdalla olevalle Circoncision niemelle, jonka luultiin kuuluvan etel?iseen mantereesen. L?ydetty??n sen pit?isi h?nen seurata uuden mantereen rannikkoa, tutkia sen luontoa sek? asukkaita ja ottaa tarkat tiedot kauppaa ja meriliikett? koskevista seikoista. Sitten sopisi h?nen tehd? retki? sek? it??n ett? l?nteen, aina asianhaarain mukaan, l?het? etel?napaa ja viipy? kaikkialla niin kauan kuin merimiesten terveydentila ja elatusvarat vaan sallisivat. Jos taas mit??n Circoncision-nimist? nient? tai saarta ei olisikaan olemassa, pit?isi Cook'in purjehtia niin paljon kuin mahdollista etel??n, k??nty? sitten it??n tutkiakseen uusia maita sek? saaria ja saapua sitten maapallomme ymp?ri purjehdittuaan takasin Hyv?n Toivon niemelle. -- Niinkuin n?kyy oli matkasuunnitelma monipuolinen ja vaikea; sen tyydytt?v?? ratkaisua varten tarvittiin todellakin Cook'in neroa ja taitoa.
* * * * *
Hein?kuun 13 p:n? v. 1772 l?hti Cook molemmilla laivoillaan Englannista ja saapui puolenkolmatta kuukauden per?st? Hyv?n Toivon niemelle. Noudattamalla kaikkia varovaisuuden keinoja oli h?n osannut pysytt?? miehist?ns? niin hyv?ss? terveydentilassa ett'ei yksik??n heist? sairastanut matkalla. Kap-kaupungissa saatiin ruotsalainen luonnontutkija Sparrman yhtym??n matkueesen, jonka j?lkeen laivat l?htiv?t edelleen purjehtimaan etel?ist? ilmansuuntaa kohden.
Marraskuu oli k?siss?, siis kes?inen aika t??ll? maapallomme etel?-osissa. Mutta entisest? kokemuksestaan tiesi Cook kuitenkin ett? pakkanen n?ill? tienoin alkaa ahdistaa paljon pikemmin kuin samoilla leveysasteilla p?iv?ntasaajan pohjoispuolella. Kuukauden lopulla muuttuikin ilma ?kki? kylm?ksi, merimiesten terveydentila huononi ja moni Kap-kaupungista otettu elukka heitti henkens?.
Joulukuun 30 p:n? n?htiin 50 ast. ja 40 min. kohdalla etel?ist? leveytt? ensimm?iset ajoj??t. V?liin muodostivat ne vuorentapaisia m?hk?leit?, joista yksikin sanotaan olleen noin 2,000 jalkaa pitk? ja parisataa jalkaa korkea. Meren aallot l?iv?t hirvitt?v?ll? voimalla n?it? j??vuoria vastaan loiskuen toisinaan niiden yli ja pudoten sitten vuoren toiselta puolen hienona vesi-utuna mereen. Useinpa n?yttiv?t nuo suunnattomat j??m?hk?leet todellisilta saarilta, joiden p??ll? oleskeli joukottain pingviinej? ja muita vesilintuja.
Er??n? p?iv?n? joulukuun keskipaikoilla huomasivat Englantilaiset ett? kova virta kuletti laivaa. Vanhempi Forster laskeutui silloin er??n toisen matkalaisen kanssa venheesen mitatakseen virran nopeutta, mutta samassa joutuivat venheess? olijat sumun peittoon ja kadottivat laivat n?kyvist??n. Saivatpa he sitten kauan harhailla meren sel?ll? ilman elatusvaroja ja muita pelastusneuvoja, kunnes heid?n korviinsa viimeinkin kaikui kellon ??ni; he sousivat kaikin voimin ??nt? kohden ja saapuivat siten viimein "Adventuriin".
Siihen aikaan luultiin yleisesti ett? ajoj??t muodostuvat merenlahdissa ja jokien suilla, josta syyst? matkalaisemmekin tekiv?t sen johtop??t?ksen ett? tuon j??-alueen etel?puolella on v?ltt?m?tt?m?sti maata. Sinne oli siis haettava p??sypaikka j?iden l?pi ja siin? tarkoituksessa teki Cook retki? sek? id?n ett? l?nnen puolelle. Mutta kun l?pip??sy? ei l?ytynyt, p??tti h?n j??tik?n kiert?m?ll? ratkaista kysymyksen etel?isen mantereen olemisesta tai olemattomuudesta. Pahaksi onneksi oli kuitenkin keskikes? jo ohitse ja pakkanen k?vi p?iv? p?iv?lt? yh? ankarammaksi. Keripukin oireita alkoi ilmaantua ja tauti saatiin ehk?istyksi ainoastaan suurimmalla varovaisuudella. Kun sitten Cook'issa p??si se ajatus yh? enemm?n vakaantumaan ett'ei j?iden takana ole mit??n manteretta, p??tti h?n joulukuun lopulla purjehtia ainoastaan Circoncisionin meridianin kohdalle. Mutta kovan myrskyn takia ei sek??n yritys onnistunut. Ja kun sitten pohjoispuolellakin huomattiin suunnattomia j??vuoria, jotka uhkasivat sulkea laivalta paluumatkan, k??nsi p??llikk?mme pelk??m?tt? laivansa suoraan etel?? kohden ja purjehti sen leveysasteen yli, jolla Circoncisionin arveltiin olevan, todistaen siten, ett? jos semmoista paikkaa oli olemassa, niin ei se voinut olla muuta kuin pienenl?nt? saari eik? mik??n mannermaan osa.
Kun sitten tammikuun keskipaikoilla (v. 1773) oli p??sty etel?isen napapiirin yli, huomasi Cook harmikseen ett? Adventur-laiva oli matkalla h?ipynyt "Resolutionista". Turhaan odotteli h?n sit? pari p?iv??, antaen kanuunain laukauksilla merkkej? ja pit?en koko y?n valkeata laivan kannella, Adventuria ei kuulunut ja Resolutionin t?ytyi jatkaa matkaansa yksin??n. T?ll? matkalla olivat Englantilaiset tilaisuudessa ihailemaan n?iden seutujen omituista luonnonilmi?t? n.s. etel?isi? revontulia. Ne ilmestyiv?t siten ett? kierteisi? viivoja kohosi taivasta kohden levitt?en ymp?rilleen yh? enenev?? kirkkaan vaaleata valoa, joka loistollaan teki t?hdetkin melkein n?kym?tt?miksi.
Mutta sen ohessa k?vi ilma vaan yh? kylmemm?ksi ja y?t piteniv?t. Kun Cook huomasi ettei h?n my?h?isen vuodenajan takia voisi menestyksell? jatkaa matkaansa kauemmaksi napaseuduille p?in, k??ntyi h?n maaliskuun keskipaikoilla it??n ja viimein koilliseen, saapuen siten saman kuun lopulla Uuden Seelannin rannikolle, jonne Adventurinkin oli m??r? pyrki? siin? tapauksessa ett? laivat matkalla h?ipyisiv?t toisistaan.
* * * * *
Cook nousi maalle ensin Dusky-lahden rannalla, jonne h?n istutti kaaliksia ja j?tti muutamia koti-el?imi?. Sitten purjehti h?n Uuden Seelannin molempia saaria eroittavaan salmeen ja tapasi siell? (toukokuun keskipaikoilla) suureksi ilokseen "Adventurin". Sen kapteeni Furneaux oli matkatovereistaan erottuaan purjehtinut hiukan pohjoisemmalta kuin Cook ja saapunut Van Diemen'in maan ohitse huhtikuussa, kuningatar Charlottan salmeen, jonne nyt h?nen matkatoverinsakin tulivat.
J?tetty??n kuningatar Charlottan salmen samoin kuin Dusky-lahdenkin rannoille muutamia koti-el?imi? ja eurooppalaisia kasvilajeja, l?htiv?t Englantilaiset taas merelle kaakkoa kohden. Keripukin takia t?ytyi heid?n kuitenkin ohjata kohta laivansa it??n ja kun sill? ilmansuunnalla ei ollut toivottavissa mit??n maata ja kun meritauti alkoi yh? kovemmin rasittaa miehi?, katsoivat p??llik?t parhaaksi k??nty? pohjosta kohden. Ilmanala muuttui sit? l?mpim?mm?ksi mit? enemm?n pohjoiseen saavuttiin; myrskyt lakkasivat ja matkalaisemme yli leveni kirkkaansininen taivas. Se kaikki vaikutti virkist?v?isesti taudin rasittamien merimiesten mieliin. K??nt?piirin yli menty? saavuttiin Matalien eli Vaarallisten saarien l?heisyyteen, jossa matkalaisemme olivat v?h?ll? k?rsi? haaksirikon. ?kkin?inen