Jaakko Cookin matkat Tyynellä merellä | Page 9

tuulen puuska ajoi, n?et, heid?n laivansa l?hell? olevaa koralliriuttaa kohden ja ainoastaan Cook'in taitavat liikkeet pelastivat heid?t vaaraan joutumasta.
Nyt saavuttiin Tahitin it?rannalle. Siell? tapasi Cook monta vanhaa tuttuaan, jotka osoittivat tulokkaille yht? suurta yst?vyytt? kuin ennenkin, mutta eiv?t olleet my?sk??n unohtaneet pahaa n?pistelemistapaansa. He kyseliv?t Banks'ia ynn? muita osanottajia Englantilaisten edelliseen matkaan; joku kys?si Tupiaakin, mutta saatuaan kuulla h?nen kuolemansa, n?ytti kysyj? tyytyv?iselt? eik? udellut en?? mit??n vainajasta. T??ll? sai Cook my?skin tiet?? ett? suurin osa h?nen vanhoista yst?vist??n, niiden joukossa itse Tutahakin, oli surmattu sis?llisess? sodassa, ett? nyt saaren suuremman puoliskon kuninkaana oli Otu niminen mies ja ett? pienemp?? osaa hallitsi Ahitua.
Kuningas Ahitua halusi p??st? Cook'in puheille ja tulikin h?nen luokseen suuren seurueen kanssa. Ulkomuodoltaan oli h?n upea, mutta samalla hiukan ep?luuloisen n?k?inen. Kun tavalliset kohteliaisuuden temput molemmin puolin olivat toimitetut ja lahjat vaihdetut, ryhdyttiin keskusteluihin. Kuninkaan seuralaisista veti Englantilaisten huomiota enimmin puoleensa er?s Stee niminen tavattoman lihava ja omituisesti tatueerattu mies, joka n?ytti olevan suuressa arvossa, sill? Ahitua tiedusteli h?nen neuvojaan melkein kaikissa asioissa. Stee kyseli muun muassa Englantilaisia heid?n uskonnostaan. Kuultuaan ett? he tunnustivat yhden ainoan Jumalan, joka on luonut maailman ja jonka puoleen he k??ntyv?t rukouksissaan, n?ytti Tahitilainen tyytyv?isen n?k?iselt? ja selitti ett? saarelaisten uskonnolliset k?sitykset olivat jotenkin samanlaiset. Sill? aikaa kuin Stee keskusteli n?ist? seikoista Englantilaisten kanssa, veti kuninkaan huomiota puoleensa Cook'in taskukello. Kuultuaan sen nakutuksen, sanoi h?n: "se puhuu", ja kysyi sitten, mit? semmoisella kapineella tehtiin. Kun h?nelle selitettiin ett? se mittaa aikaa niinkuin aurinkokin, nimitti h?n sen kohta "pikku auringoksi" osoittaen siten selityksen t?ydellisesti k?sitt?neens?.
Matavain-lahdessa otettiin Englantilaisia mit? yst?v?llisimmin vastaan; siell? oppivat he my?skin tuntemaan Otu kuninkaan, joka oli hyv?ns?vyinen, vaikka kohta hiukan arkaluontoinen mies. Tuskinpa h?n alussa tohti l?hesty?k??n Englantilaisia, mutta tuli sitten kuitenkin seuralaistensa kanssa heid?n laivaansa, jossa etenkin mukavat tuolit miellyttiv?t tahitilaisia ylimyksi?. Kun laivassa oli aterioitu, annettiin Otulle lahjaksi eurooppalaisia koti-el?imi?, jonka j?lkeen kuningas poistui seurueineen vierastensa parista.
L?heisell? Huaheinen saarella tapasi Cook vanhan tuttunsa Oree kuninkaan, joka ihastuneena syleili p??llikk??mme ja itki ilosta. T?ll? saarella joutui kuitenkin Sparrman er??ll? kasvintutkimusmatkallaan muutamain alkuasukasten ry?stett?v?ksi ja oli kadottaa samalla henkens?kin. Kun Oree kuuli tapauksesta, ryhtyi h?n pontevasti toimeen rosvojen ilmisaamiseksi ja onnistuikin siin? viimein. Sit? ennen olivat Englantilaiset kuitenkin kerenneet l?hte? saarelta vieden mukaansa suuressa m??rin sikoja, siipikarjaa ja hedelmi?. Seurasipa Englantilaisten mukana er?s Omai niminen saarelainenkin, jonka Cook vei kotimaallensa ja esitteli siell? kuninkaalle ynn? muille ylh?isille miehille. Raiatean saarelta seurasi Englantilaisia toinenkin alkuasukas nimelt? ?didi.
Seurasaarilta l?htiv?t Englantilaiset syyskuun 17 p:n? l?nteenp?in ja saapuivat lokakuun alussa er??sen saariryhm??n, jossa jo Tasman oli k?ynyt v. 1643 ja jonka he nyt nimittiv?t yst?v?llisen vastaanoton vuoksi Yst?vyyssaariksi. Luonto oli suonut runsaasti lahjojaan n?ille saarille, jossa kokospalmu, leip?puu, sokeriputki ja jamsikasvi hyvin menestyiv?t. Tavat ja viljelys olivat jokseenkin samanlaiset kuin Tahitillakin, mutta asukkaat n?yttiv?t olevan hieman korkeammalla kehityksen kannalla. Ihmisasumukset eiv?t olleet ryhmiss?, vaan yksitellen aituuksilla toisistaan eroitettujen viljelysmaiden v?lill?. Tongasaarella, joka on kaikista suurin, n?kiv?t Englantilaiset jonkunlaisen temppelinkin, joka seisoi korkealla alustalla ja oli muuten rakennettu samaan tapaan kuin asumuksetkin s.o. sein?t olivat muodostetut maahan pystytetyist? pylv?ist? ja katos palmunlehdist?. Sis?ss? n?htiin kaksi huonosti veistetty? puukuvaa, joiden oikeata merkityst? ei Cook kuitenkaan saanut selville.
Tongasaarella n?ki Cook my?skin kuninkaan. H?n istui paikallaan liikkumatta ja niin naurettavan synk?n n?k?isen?, ett? Englantilaiset luulivat h?nt? ensialussa mielipuoleksi. Tervehdyksiin ja kysymyksiin ei h?n vastannut mit??n; ja kun Englantilaiset sitten antoivat h?nelle lahjojansa, salli h?n ripustaa ne ymp?rilleen puhumatta kuitenkaan yht??n sanaa. Seuraavana p?iv?n? l?hetti tuo synkk? hallitsija sent??n Cook'ille banaaneja ja paistetun si'an, sanoen ett? ne olivat lahjoja saaren "arikilta" laivan "arikille".
Vietetty??n muutamia p?ivi? Yst?vyyssaarilla, ohjasi Cook matkansa j?lleen Uuteen Seelantiin sielt? juomavett? noutaakseen uutta etel?ist? retke? varten. Matkalla eroitti ankara myrsky h?nen laivansa Adventur'ista, jota h?n ei en?? tavannutkaan ennenkuin vasta Englannissa. Tehty??n tarpeelliset varustukset Uudessa Seelannissa ja j?tetty??n sinne joukon koti-el?imi?, l?hti h?n liikkeelle marraskuun 26 p:n? j?iden t?ytt?mi? etel?isi? vesi? kohden.
* * * * *
Matka oli eritt?in vaivaloinen, sill? merimiehet olivat v?synein? entisist? vaivoistaan jo v?hemm?n kykenevi? taudin puuskauksia kest?m??n. T?ll? kertaa voitiin kuitenkin purjehtia aina 60 leveysasteelle saakka, ennenkuin ajoj?it? alkoi ilmesty?. Nep? olivat outoja esineit? ?didille, joka nimitti j??t? valkeaksi maaksi ja lumisadetta valkeaksi sateeksi; mutta enimmin kaikista ihmetteli h?n tuota etel?seudun pitk?? valonaikaa. Eip? h?n tahtonut uskoa omia silmi??nk??n ja vakuutti, ett? jos h?n kansalaisilleen kertoisi alituisesta p?iv?n valosta ja "kovasta sateesta", (s.o. rakeista) pit?isiv?t he h?nt? valehtelijana. Saipa h?n sitten tarpeeksi tilaisuutta tottuakseen semmoisia kummia n?kem??n, silla Cook laski laivansa aina 71 etel. leveysasteelle saakka. Mutta kun ruokavarat v?heniv?t ja pakkanen alkoi yh? ankarammin ahdistella, p??tti Cook (helmik. 5 p:n? v. 1774) l?hte? palausretkelle, arvellen ett? jos mannermaata etel?mp?n? olisikin, tekee j?? p??syn sinne mahdottomaksi. T?m? p??t?s her?tti yleist? riemua, sill? laivassa oli melkein joka mies sairaana vilusta tai meritaudista; Cook itsekin sai olla viikonp?iv?t kovasti kipe?n?.
Palausmatkalla saavuttiin maaliskuun 11 p:n? P??si?issaarelle, jossa hollantilaiset olivat jo sit? ennen k?yneet. Sen rannoilla n?htiin tummia, murtuneita kallionlohkareita, jotka luultiin sis?lt?v?n rautaa ja joissa