Jaakko Cookin matkat Tyynellä merellä | Page 5

Seuraten entisi? j?lki??n saapui h?n viimein Tolagan lahteen, jonka rannalla l?ydettiin hyv?? juomavett? ja yst?v?llisempi? asukkaita. Varustettuaan itsens? ruoka- ja juomatarpeilla sek? polttopuilla jatkoi Cook matkaansa pohjoseen p?in, nousten tuon tuostakin maalle, tutkiakseen sen luontoa ja asukkaita.
Kun Englantilaiset olivat l?hteneet ulapalle er??st? Uuden Seelannin koillisrannalla olevasta lahdelmasta, jonka rannalta Cook oli tarkastanut Merkurius-t?hden kulkua, n?htiin useiden venheiden l?hestyv?n heid?n laivaansa. Kaksi venhett? tuli muita l?hemm? ja niiss? oleva aseistettu miehist? lauleli sotalauluja. Huomattuaan ett'eiv?t Englantilaiset pit?neet heist? paljon lukua, alkoivat laulajat viskell? kivi? laivaa vastaan. Silloin moitti heit? Tupia moisesta k?yt?ksest?, sanoen ett? muukalaisilla on semmoisia aseita, joilla he heitt?v?t salamoita vihollisiensa yli. Vastaukseksi vaativat villit kerskaillen Englantilaisia tappeluun, uhaten panna hengilt? joka miehen. "Me emme tahdo tapella", vastasi Tupia, "emmek? huoli teid?n uhkauksistanne, sill? meill? ei ole syyt? hakea riitaa teid?n kanssanne ja eih?n meri kuulu teille yht? v?h?n kuin meid?n laivallekaan". Siihen p??ttyikin jupakka sill? kertaa, mutta Englantilaiset kummastelivat suuresti kuullessaan noin j?rkev?? puhetta tahitilaisen tulkkinsa suusta, etenkin kun kukaan ei ollut pyyt?nyt h?nt? puhumaan sill? kertaa.
T?m? ei ollut ainoa kerta, jolloin Englantilaiset joutuivat kinastukseen, jopa kahakoihinkin alkuasukasten kanssa.
Mutta niist? ei ollut kuitenkaan sen vaarallisempia seurauksia, sill? muutamat laukaukset Englantilaisten ampuma-aseista saivat villit melkein aina vihollisuudestaan lakkaamaan.
Vuoden 1770 alussa purjehti Cook Uuden Seelannin pohjoisimman niemen ohitse ja jatkoi sitten matkaansa etel?? kohden. Purjehdittuaan komean, lumenpeitt?m?n Mount Egmont vuoren ohi, huomasi h?n ett? rannikko k??ntyi kaarenmuotoisesti kaakkoon. Kun Englantilaisilla oli tarvis hankkia ruokavaroja ja vett?, jopa korjata laivaansakin, nousivat he maalle er??ss? lahdelmassa kymmenkunnan peninkulmaa etel??n siit? paikasta, jossa ennen kolme Tasman'in miest? oli joutunut villien surmattaviksi. Nyt osoittivat asukkaat kuitenkin sovinnollista mielt? Englantilaisille. Cook kysyi heilt?, oliko paikkakunnalla koskaan n?hty semmoista laivaa kuin "Endeavour" oli ja teki asukasten kielt?v?st? vastauksesta sen p??t?ksen, ett? muisto Tasmanin k?ynnist? oli saarelta jo kokonaan haihtunut. Ett? asukkaat t??ll? olivat ihmissy?ji?, se havaittiin pian. Er??n? p?iv?n? ilmestyi Englantilaisten laivaan miehi?, joilla oli mukana seitsem?n ihmisp??t?. Niiss? oli nahka ja liha viel? j?ljell?, vaan aivot, joita eritt?in pidettiin herkkuna, olivat kaivetut pois. Liha oli pehme?? ja jonkunlaisten s?ilytysneuvojen kautta estetty pilautumasta. Banks pyysi ostaa noita p?it?, vaan eip? niiden omistaja, er?s vanha mies, suostunutkaan myym??n muuta kuin yhden ainoan, arvattavasti siit? syyst? ett? Uusiseelantilaiset pitiv?t ihmisen p?it? voiton ja urhoollisuuden merkkein?.
T??ll? sai Cook n?hd? tarkemmin noita linnoituksen tapaisia laitoksia, joita h?n oli huomannut muuallakin Uuden Seelannin rannikoilla ja joiden nimi alkuasukasten kielell? oli ipa. Ipa oli oikeastaan linnoitettu kyl?, rakennettu jyrk?lle vuorelle ja tavallisesti kolmelta haaralta veden ymp?r?im?. Luonnollisten varustusten ohessa olivat ne suojeltuina my?skin vallihaudoilla ja rintavarustuksilla. Korkealta asemaltaan voivat niiden puolustajat heitell? keih?it? ja kivi? alas rynt??ji? vastaan. Mit? sotaneuvoihin tulee, huomauttaa Cook ett? Uusiseelantilaiset k?yttiv?t hy?kk?ysaseinaan ainoastaan heittokeih?it?, tuntematta edes joustakaan, joka muuten tavataan melkein kaikilla villeill? ymp?ri maailman.
Helmikuun alussa purjehti Cook Uuden Seelannin molempain saarien v?lisen (Cook'in nimen mukaan kutsutun) salmen l?pi, n?ytt?en siten v?est?lleen ett'ei tuo uusi maa ollutkaan mik??n mantere, niinkuin he luulivat, vaan saari, jota alkuasukkaat nimittiv?t Saheinomauviksi. Oli viel? j?ljell? tutkia saaren etel?puolella oleva maa, jota sanottiin Tevai Punamuksi.
Etel?inen saari n?ytti kaikkialla vuoriselta ja hedelm?tt?m?lt?. Siit?p? syyst? oli maakin harvaan asuttua ja Cook arveli siihen syyksi senkin, ett? elatusaineiden puute pakoitti villej? julmiin h?vityssotiin kesken??n. Pysyen kauempana rannalta purjehtivat Englantilaiset etel?isenkin saaren ymp?ri ja saapuivat taas onnellisesti Cook'in salmeen ilman ett? mit??n merkillisemp?? sill? retkell? tapahtui.
N?in oli siis saatu selville ett? Uusi Seelanti oli saari eik? kuulunut mihink??n "tuntemattomaan etel?iseen mantereesen" niinkuin ennen oli arveltu. Cook olisi nyt mielell??n ryhtynyt tutkimaan, oliko tuollaista etel?ist? mannerta olemassakaan, vaan talven tulo ja h?nen laivansa huono kunto ei my?nt?nyt sellaista tutkimusmatkaa. Ei auttanut siis muuta kuin l?hte? palausretkelle Eurooppaan, ja sen p??tti Cook tehd? ohjaamalla laivansa yh? enemm?n l?ntt? kohden, niin ett? h?n matkalla voisi k?yd? Uuden Hollannin it?rannalla, jota my?ten sitten sopisi purjehtia pohjoista kohden.
* * * * *
My?skin Uuden Seelannin maasta ja kansasta on Cook antanut t?rkeit? tietoja, joista t?ss? mainittakoon p??asiallisimmat.
Niinkuin jo mainittiin, oli etel?inen saari enimm?kseen jylh?? vuorimaata, vaan pohjoinen sit? vastoin luonnoltaan kauniimpaa; sill? siell? n?htiin m?kien ja vuorien ohella tasankoja ja laaksoja, joissa kasvoi mets?? ja lirisi pieni?, kirkasvetisi? puroja. El?inkunta oli k?yh??, sill? tuskinpa siell? tavattiin muuta kuin rottia ja koiria. Sit? rikkaampi oli sen sijaan kasvikunta. Etenkin veti Englantilaisten huomiota puoleensa er?s hamppulaji (Phormium tenax), jonka lehdist? asukkaat valmistivat vaatetta ja vahvaa nuoraa. Siit? tekiv?t he niinik??n kalaverkkonsa siten vaan ett? kasvin lehdet leikattiin kapeiksi s?ikeiksi ja solmittiin sitten silmukoille. Samasta kasvista saatiin my?skin, vaikka toisella tavoin valmistettuna, hienoa lumivalkeaa kangasta.
Uusiseelantilaiset olivat voimakasta ja rotevaa kansaa, joka ei pit?nyt aivan paljon lukua ulkonaisen el?m?n hienoudesta, mutta ei ollut my?sk??n ihan v?li?pit?m?t?nk??n siin? suhteessa. Tatueeraamistapa oli yleinen ja ihmeekseen huomasivat Englantilaiset, ett? miehet osoittivat t?m?n kaunistuskeinon k?ytt?misess? enemm?n turhamielisyytt? kuin naiset. Tukkansa voitelivat he linnun- tai kalanrasvalla, joka kuitenkin aikaa my?ten levitti ymp?rilleen jokseenkin vastenmielist? hajua. Muista koristusneuvoista mainittakoon korvakoristeet, joina k?ytettiin mit? erilaisimpia esineit?, niinkuin kalanluita, puupalasia, h?yheni?, kangaspalasia y.m. Verhona