Itämeren risteilijä | Page 6

h?n ujona kynnykselle uskaltamatta astua sis??n ja empi, pit?isik? h?nen taas rient?? pois, mutta silm?ilty?ns? arasti vieraan ynseit? kasvoja ja havaittuansa ?itins? kiihoittuneen mielentilan, ei h?n en?? ep?r?inyt; muutamalla askelella siirtyi h?n ?itins? viereen ja loi tutkivan katseen mieheen.
-- Olen kyllin onnellinen, ett? voin hylj?t? tarjoumuksenne, sanoi Inkeri arvokkaasti. -- Min? supistan tarpeeni v?hiin, ja ainoat toiveeni tarkottavat t?t? lasta... ?lk??n h?nt? vaan riistett?k? ?itins? k?sist?, ?lk??nk? h?n langetko ajan pahuuden uhrina... Mutta mit? puhunkaan? Min? pid?t?n teit? ja teid?n aikanne on kallis. Saatanko olla teille hy?dyksi jollakin tavalla?
Draken otsa kirkastui h?nen katsellessaan tyt?n kasvoja; h?n vet?si hansikkaan vasemmasta k?dest??n, otti sormestaan kultasormuksen ja lausui Inkerille:
-- Saako tytt?renne vastaanottaa t?m?n yst?v?nlahjan merkiksi siit?, ett? menneet surulliset tapaukset ovat sovitettavissa?
-- Mit? se teit? vahingoittaa, ettei syd?meni voi unhottaa pojan hukkaa? Ja jos poikani el??, on kosto tai sovinto yksist??n h?nen k?siss??n.
Elli loi kysyv?n katseen ?itiins? ja veti k?tens? pois lahjasta, jota ylh?inen herra h?nelle ojensi.
Draken otsa synkistyi j?lleen. H?n seisoi tuokion ep?r?iden.
Kenties vaikutti h?nen menettelytapaansa suureksi osaksi sekin, ett? h?n pelk?si tuon n.k. tiet?j?vaimon salaper?ist? voimaa.
Miten lienee laita ollutkaan, niin h?n kuitenkin piti tuon halveksitun lahjan itse.
Lyhyet j??hyv?iset sanottuaan l?hti h?n pois.
Pekka, joka odotteli hevosten luona portilla, arveli jos mit?kin jo tapahtuneen, kun h?nen herransa niin kauan viipyi Inkerin, tuon kaikkien taikauskoisesti pelk??m?n vaimon majassa. H?n hengitti helpommin p??stess?ns? pois torpan l?heisyydest? ja herransa j?less?, jatkaessaan matkaa mets?n l?pi.

III.
Mets?stysmaja.
Pekka sai viel? runsaan puoli tuntia rauhassa mietti? k?ynti? Inkerin luona ja monia muita seikkoja, eik? t?t? tuumailua h?irinnyt muu, kuin v?list? hevosen kompastuminen huonolla tienpohjalla, ennenkuin h?nen herransa ehti m??r?paikkaansa ja pys?htyi ennen mainitun mets?stysmajan eteen.
T?m? oli vanha puutalo, jota ymp?r?i ruohottunut ja vesoittunut puutarha, jonka lahoja ja sammaltuneita hedelm?puita Pekka, puutarhurin poika kun oli, ei voinut s??litt? katsella. Autiompaa turvapaikkaa olisi maailman pauhinata pakenevan tutkistelemuksiin tahi tieteellisiin t?ihin kiintyneen erakon ollut vaikea l?yt??. Yltymp?rill? kuuhotti synkk? hongikko, jonka hiljaisuutta harvoin h?iritsiv?t puunhakkaajan kirveeniskut, ja melkein yht? harvoin n?ki matkamiehen tahi ajokalujen pyrkiv?n tuota karua tiet? eteenp?in.
Sittenkun palvelija oli ilmoittanut Draken tulon, riensi talon is?nt?, itse Pentti Skytte, avoimin sylin vierastansa vastaan portaille ja saattoi h?net syrj?ss? sijaitsevaan huoneeseen, oppineen valtakunnan-neuvoksen lukukammioon.
Yhden sein?n t?ytti kirjakaappi, sis?lt?v? parisen sataa nahkakantista folianttia; toisen sein?n ??reen oli kasattu kaikenmoisia kaluja, joista t?hteintutkijan tahi kemistan meid?n p?ivin?mme olisi vaikeata sanoa, mihin niit? k?ytettiin. Keskell? t?t? paksujen ikkunaverhojen piment?m?? huonetta seisoi iso kirjoitusp?yt?, t?ynn? kirjoja ja k?sikirjoituksia. Takassa leimusi tuli, vaikka syksyinen ilta olikin eritt?in lense?.
Valtakunnan-neuvos Skytte oli jo t?ytt?nyt viisi vuosikymment?, mutta oli viel? t?ysiss? miehuutensa voimissa. Laiha olento sukkeline vaihtelevine liikkeineen, soikeat kasvot joilla v?lkkyi eloisa ilme, ja tuikeat silm?t ilmaisivat vilkasta luontoa, h?ilyv?? mielt?. Mutta samalla ilmeni tuosta k?yrynen?st?, ohuesta, hiukan esiinpist?v?st? alahuulesta ja ter?v?st? leuasta tavatonta viekkautta ja ter?v?? ?ly?, samoin kuin korkeasta otsasta varsin etev?? ymm?rryst?.
H?nen kasvojansa ymp?r?i k?her? peruukki, jota h?n, salatakseen harmaantuvia hiuksiaan, harvoin otti p??st??n, ei edes yksin ollessaankaan, sill?, niinkuin h?n itse sanoi, h?n ei tahtonut peilink??n h?nelle muistuttavan voimien v?henemist?, aikaan, jolloin h?n niit? niin hyvin tarvitsi; t?m? arvokas p??nkoriste valui runsaina suortuvina pitkin pitk?liepeist? taivaansinist? y?nuttua, jonka h?n hyvill? mielin kietoi ymp?rilleen istuessaan nojatuoliin ja osottaessaan vieraallensa samallaisen mukavan istuimen siin? l?hell??n.
Sittenkun tavanmukaiset kohteliaisuuden temput olivat suoritetut, nousi valtakunnan-neuvos, jonka ylimalkain oli vaikea pysy? muutamiakaan minuuttia paikallaan, soitti kamaripalvelijan luokseen ja k?ski t?m?n tuoda pari pulloa burgundilaisviini? sek? antaa kokille k?skyn valmistaa illallinen.
Burgundilaista tuli. Kun ensi lasit tuota jokseenkin oivallista viini? oli juotu, k?vi puhe viel? kankeasti, mutta vilkastui sit? mukaa kuin ensin avatun pullon sis?llys v?heni. Parhaastaan tuota vilkastumista voitiin vain huomata valtakunnan-neuvoksessa. Sulavan miellytt?v?sti puhellen, kosketteli h?n moninaisia seikkoja, jotka tosin eiv?t kuuluneet niihin asioihin, joiden t?hden t?nne oli kokoonnuttu, mutta valtakunnan-neuvoksen yksityisi? suhteita koskien olivat ne omiansa osaltansa synnytt?m??n sit? suosiollisuutta ja avomielisyytt?, jota t??ll? kahdenkeskisess? seurassa molemmin puolin toivottiin.
T?rke?mpi keskustelu sukeusi vasta my?h??n iltasella, illalliselta p??sty?, muutamien vahakynttil?in tuttavallisessa valossa ja edelleen, joskaan ei ylenm??r?isesti ryypiskelt?ess?.
-- Kiit?n teit? viel? kerran, alotti valtakunnan-neuvos puheen -- ett? hyv?ntahtoisesti kutsuani noudattaen saavuitte t?nne. Aika oli t?p?r?ll?, koska minun huomenna t?ytyy palata Tukholmaan astuakseni ei juuri kadehdittavalle sijalleni valtakunnan neuvosp?yd?n ??reen. T??ll? voimme kuitenkin puhella avosyd?misesti tarvitsematta pel?t? kuuntelevia korvia: se siit? etua onkin, kun joskus elostelee salomaalla, sellaisella kuin t?m? on. Sen sijaan p??kaupungissa ei t?t? nyky? ole miss??n turvattu urkkijoilta ja vakoilijoilta. Niit? viilettelee kaikkialla. De la Gardien puolue vaanii Bjelken puoluetta ja Bjelken puolue De la Gardien puoluetta; molempien vakoilemisella on sama tarkotus herttuata ja meit? kohtaan, ja siihen tulevat lis?ksi ulkomaan l?hettil??t, jotka tiedustelevat toinen toisensa ja kaikkien muidenkin ajatuksia. Ep?varmuutta kaikkialla ja harvat, joihin voi luottaa. Kaikki riippuu vaan siit?, mitenk? voi pilkist?? muiden kortteihin ja k?tke? omansa. Siin? asiassa luulenkin onnistuneeni meid?n joukkomme hyv?ksi. Meid?n valttimme eiv?t viel? ole ly?dyt p?yt??n, yst?v?iseni, mutta aika on pian k?siss?. Ja te, Drake, olette aina sama kuin ennenkin: hengell?nne, verell?nne uskollinen kuningas vainajan veljelle herttua Aadolf Juhanalle...
-- Hengell?ni ja verell?ni uskollinen omalle tulevaisuudelleni,