Itämeren risteilijä | Page 4

ja k??nn?htihe satulassa.
-- Mik? on h?t?n??
Sen sijaan ett? olisi vastannut, juoksi Pekka herransa hevosen ohi ja osotti salaper?isen n?k?isen?, poikki teisin makaavaan esineeseen.
Se, mik? h?nen huomiotaan siihen m??rin oli vet?nyt puoleensa, ei ollut muuta kuin seiv?s, jonka toinen p?? oli varustettu rautakoukulla.
-- Luuletteko, armollinen herra, ett? t?m? t?ss? suotta makaa? sanoi Pekka. -- Katsokaahan kuinka s?ntilleen se on pantu tien poikki! T?m?n pahuksen yli en ratsasta, niin totta kuin henki ja terveys ovat minulle kalliit; mutta tien-ojaan sen kyll? uskallan nakata. No, herra, nyt on tie selv?.
-- Mit? ilveily? se on? virkkoi Drake. -- Mit? sill? tarkotat?
-- Eik? ole jo kyllin kun tiet?? ett? Inkeri asuu tuolla mets?ss?? sanoi Pekka pudistaen p??t??n, ja osotti toiselle puolelle tiet? mets??n, miss? harmahtava m?kki kallellisine savupiippuineen h??m?tti kuusten l?pi.
-- Inkeri, tuo tiet?j?-akkako?
-- Niin, noita-akka, armollinen herra.
Drake katseli Pekan osottamaan suuntaan ja oli juuri aikeissa k?ske? pojan nousta hevosen selk??n, ett? voitaisiin jatkaa matkaa, kun h?nen silm?ns? sattuivat toiseen kohtaan, joka ihan kokonaan kiinnitti h?nen huomionsa.
Tienviereisten kuusien v?liss? n?kyi ihmishaahmo, liikkumattomana kuin kuvapatsas, toisella kyyn?sp??ll??n nojaten paateroon ja silm?t luotuina ratsumiehiin.
T?m? oli lapsen-i?st? neitoseksi kehittyv? tytt?nen. Vaaleahko leninki j?tti ylh??lt? lumivalkoiset hartiat paljaiksi. Hienot kasvonpiirteet, hieno hipe?, vaaleat suortuvat, loivat niin utumaisen leiman ilmi??n, ett? Drake samalla sek? ihmeiss??n ett? nauttien siit? n?yst?, unohti kysymyksen, joka py?ri h?nen huulillaan.
Tyt?n silm?t v?l?htiv?t pelosta, kun h?n huomasi olevansa komean ratsumiehen huomion esineen?.
-- Kuka sin? olet? kysyi Drake.
Mutta vastausta antamatta katosi tytt? niin ?kki? puiden keskeen, ett? kaikki oli Drakesta kuin n??n hairausta vain.
Pekka oli sen sijaan v?linpit?m?tt?m?n? katsellut kohtausta, ja oli juuri palaamaisillaan hevosensa luo, kun h?nen is?nt?ns? kys?si, tiesik? h?n kuka tuo tuntematon oli.
-- Hoo, vastasi Pekka, -- kuka muu se olisi kuin Inkerin tyt?r, hassu Elli.
Drake mietti kotvasen.
Sitten keikahti h?n Pekan ihmeeksi alas satulasta, heitti marhaimet t?lle, aukasi rappeutuneen portin, josta kapea polku vei m?kille, ja l?hti astumaan sit? kohden, ilmeisesti aikoen pist?yty? tapaamassa sen kuuluisaa ja pel?tty? omistajatarta.
Mutta ennenkun h?n astui kynnykselle, tuli matalaisessa ovessa n?kyviin kookasvartaloinen ij?kk??nlainen nainen, jonka otsa, katsanto ja koko ryhti vaikuttivat kunnioitusta siin? m??r?ss?, ett? Drake, huolimatta naisen yksinkertaisesta puvusta, kohotti k?den hattuunsa, kuin jos h?nen edess??n olisi ollut jalosukuinen rouva.
Inkeri, sill? h?n se oli, ei n?ytt?nyt kummastelevan, kainostelevan tahi olevan hyvill??n tuon vieraan tulosta.
-- Mit? haluatte, herra? kysyi h?n kohteliaalla, vaan ei kehoittavalla ??nell? ja h?nen harmaansiint?v?t silm?ns? kohtasivat ylpe?ll? j?rk?htym?tt?m?ll? tyyneydell? Draken tutkivia katseita.
-- Pyyt?isin vett? juodakseni, jos sit? on raitista ja hyv??, lausui Sj?vikin herra. -- Sallitte kai ett? juon sen teid?n majassanne.
-- K?yk?? sis??n, vastasi nainen ja aukasi oven.
Drake seisoi matalaisessa huoneessa, johon valoa tuli kahdesta pienest?, lyijyyn puutetusta ikkunasta. S?nky valkoisine uutimineen, vanha silailtu tamminen kaappi, jonka toinen ovi oli auki ja josta n?kyi sarjottain kirkkaita tina-astioita ja lasipulloja niihin sidottuine paperiliuskoineen, pari p?yt?? ja muutamia nahkap??llysteisi? tuoleja sek? laatikkokirstu, samaa taidokasta mosaiikkiteosta kuin kaappikin, muodostivat talon asuinkaluston. Vaikka sisustus olikin yksinkertaista, ei se kuitenkaan ollut sellaista kuin sisustus tavallisessa talonpoikaistuvassa; silmiinpist?v? j?rjestys ja hyv? siivo, joka huoneessa vallitsi, teki erilaisuuden viel?kin suuremmaksi.
Haluttu juoma tuotiin Drakelle kiilt?v?ss? hopeapikarissa.
-- Teh?n olette se Inkeri, josta niin paljon puhutaan? virkahti Drake, tyhjennetty??n virvoittavan juoman.
-- Olen:
-- Min? olen kauan halunnut oppia tuntemaan sit? naapurivaimoa, jota en koskaan ole n?hnyt, vaan josta olen kuullut paljon puhuttavan.
Niin sanoessaan istautui Drake tuolille ja nakkasi h?yhenkoristeisen lakkinsa p?yd?lle.
Inkerin katsanto synkkeni. H?n oli vaiti, ja h?nen olentonsa ilmaisi selv?sti toivomuksen, ett? puhe tulisi olemaan niin lyhyt kuin suinkin.
-- Olen kuullut kuten sanoin usein puhuttavan teist?, jatkoi Sj?vikin herra -- teill? on koko n?ill? seuduilla kuulu maine siit?, ett? olette niin sanottu tiet?j?.
-- Min? tied?n sen. Min? olen vanhemmiltani perinyt jonkinlaiset tiedot l??kint?taidossa ja k?yt?n niit? paraan taitoni mukaan sairasten ihmisten avuksi.
-- Ja te parannatte useita...
-- Taitoni pett?? harvoin, ellei Jumala tahdo toisin... Onko Sj?vikiss? joku sairaana, jota ette tahdo uskoa Tukholman oppineiden tohtorien haltuun, koska minulta sellaista kysytte?
-- Ei ole. Vaan ettek? my?skin harjoita salaisia ja luvattomia temppuja, niinkuin menneisyyden katsomista ja tulevien ennustamista? Olen kuullut siit?.
Drake oli saanut ??neens? sen kylm?n ylimielisen soinnun, joka h?nell? aina oli ymp?rist??ns? puhutellessa, ja h?n iski silm?ns? tavallisella j??t?v?ll? loistolla puhuteltuun.
Mutta Inkerin kasvoilla v?reili osaksi synkk?, osaksi pilkallinen hymy. H?n vastasi tyynesti:
-- Ilkimieliset ihmiset ovat kerkeit? parjaamaan ja yksinkertaiset ihmiset uskovat mieluimmin sit? mik? on hourumaista. Sen kuitenkin sanon, ett? min? menneit?kin seikkoja jonkun verran tunnen, sill? min? olen el?nyt kauan, kokenut paljon ja ahkeralla vaarinottamisella johonkin m??rin perehtynyt er??seen taitoon, joka ei ole kaikkien hallussa...
-- Mihink? niin?
-- Taitoon ulkonaisen ihmisen mukaan, usein sent??n niinkuin h?m?r?st? kuvastimesta, p??tt?? millainen sen sis?llinen ihminen on.
-- Mit? tarkotatte?
-- Etten min?, niinkuin kulkurikansan naiset, tutki k?den viivoja jonkun ihmisen el?m?nvaiheita ilmi saadakseni, vaan paljoa helpommalla luen ne h?nen otsaltaan... Tahdotteko...
-- Jumaliste! huudahti Drake ja painoi sukkelasti hatun p??h?ns?, -- te olette vaarallinen nainen. Minua ei haluta tiet?? mit??n mokomista paholaisen vehkeist?. Kasvatatteko my?skin tyt?rt?nne tuossa salaisessa viisaudessa? H?n on kuitenkin liiaksi kaunis puoskaroitsevaksi noidaksi.
-- Te olette siis n?hnyt tytt?reni?
--