Itämeren risteilijä | Page 3

hongista salvetun rakennuksen, jossa h?nen esivanhempansa olivat syntyneet ja kuolleet, ja rakensi tiilist? komean talon ajan rakennustapaa noudattaen.
T??ll? eli vanha sotaurho hauskoja p?ivi?, niinkuin keskiajan ritari linnassaan, piti paljon hevosia ja nautti itse sek? kestitsi lukuisia vieraitaan Reinin ja Tonavan viineill?. Kuuluisa seura Goinfres-nimelt? tunnettuja ylh?isi? juomaveikkoja piti h?nen luonansa mieluisaa tyyssijaansa, ja Sj?vikin saleissa kaikui usein Lorenz von der Linden pilapuheita ja vietettiin hurjain Horn veljesten juomapitoja.
Kun vihdoinkin Drake kyll?styneen? vuosiinsa ja huveihinsa, pantiin kuolinvuoteelleen, kuoli h?n siin? lohdullisessa tiedossa ett? oli el?nyt iloista el?m??, ja ett? h?n j?tti tyhj?n raha-arkun ja v?hiin supistuneet tilukset ainoan poikansa Kustaa herran peritt?v?ksi.
Kustaa Drake oli toisenluontoinen kuin is?ns?. H?n oli perinyt is?ns? tarmokkaan luonteen, vaan ei h?nen taipumustansa hupaisiin elintapoihin. Yliopistossa, josta h?n erosi is?ns? kuoltua, ei h?n seurustellut kenenk??n kanssa. H?nen synkk?, mutta vakaa katseensa kohtasi kammolla niit? p?yhkeit? nuorukaisia, Ruotsin korkeimman ylimysluokan poikia, jotka kaikissa juhlatiloissa valtasivat kunniasijat itsep? i?kk?iden opettajainsakin nen?n edest?; kohteli kylmyydell? kaikkia vertaisiansa, r?yhkeydell? kaikkia alhaisempiansa. Kaikki karttoivat tuota juroa luonnetta, eik? h?nk??n ket??n l?hennellyt. H?n opiskeli ahkerasti, mutta suljettujen ovien takana: vasta aletut anatomian luennot olivat ainoat, joita h?n k?vi kuuntelemassa. Sanottiin h?nen lukevan kiellettyj? kirjoja ja salassa harjoittavan alkemistisia opinnoita.
Ensi toimekseen Sj?vikin herrana kutsui h?n kokoon kaikki talon alustalaiset ja luki niille julki aatelisten talonoikeuden, josta heille k?vi selv?ksi, ett? h?nell? oli oikeus oman tahtonsa j?lkeen rangaista heit? raipoilla tahi vankeudella kartanon kellariholvissa. T?m? vaikutti sen, mit? oli tarkotettukin; auringon noustessa ei puuttunut ainoatakaan torpparia kartanon ty?st?, oli torppa miten kaukana hyv?ns?, p?iv?ty?t suoritettiin t?sm?lleen, ja verot relssitilallisilta tulivat oikeaan aikaan.
H?nen toinen toimenpiteens? oli menn? naimisiin. H?nen valittunsa is? oli skotlantilainen eversti Bruce, joka sodan loppuvuosina oli ruvennut Ruotsin armeijan palvelukseen ja sitte asettunut asumaan Ruotsiin. Luultiin lapsuudesta juurtuneen taipumuksen johtaneen Kustaa Drakea t?h?n valintaan, vaan ett? Agnes Brucen oli t?ytynyt is?ns? tahdosta suostua h?nen tarjoumukseensa. Agnes Bruce ei ollut ulkomuodoltaan kaunis, mutta h?nen olentonsa oli vieh?tt?v? ja kantoi h?nen hyv?n syd?mens? leimaa, Kartanon alustalaiset oppivat ennen pitk?? herransa puolisoa rakastamaan samassa m??r?ss? kuin he vihasivat h?nen voutiansa, joka ratsuruoskalla enensi heid?n intoansa.
Drake n?ytt?ytyi harvoin alustalaistensa joukossa, paitsi sunnuntaisin, jolloin h?n vaimonsa rinnalla ajoi pit?j?n kirkolle. Oli omituista n?hd? h?nen synk?t, kylm?t kasvonsa h?nen puolisonsa lempeiden surumielisten kasvojen rinnalla ... ja vuosi vuodelta oltiin huomaavinaan, kuinka Agneksen kasvot yh? enemmin kalpenivat, yh? suurempia k?rsimyksi? kuvastivat. Oliko h?n onnellinen, t?m? tuntehikas nainen, tuon umpimielisen miehen parissa?
Avioel?m?ns? ensi vuotena ei Drake sanottavasti pit?nyt seuraa naapureittensa kanssa; he k?viv?t toistensa luona vuotuisilla vierailuilla, joita velvollisuus vaati, mutta siihen ne sitten supistuivatkin. Sittemmin n?htiin lukuisasti vieraita Sj?vikin saleissa, ja n?iden joukossa yhteiskunnallisen asemansa puolesta ylh?isimpi?, niinkuin herttua Aadolf Juhana, valtion tallimestari Banér ja valtakunnan-neuvos Pentti Skytte. Huomautettiin ett? useimmat noista vieraista olivat nykyisen hallituksen vihamiehi?; mutta kun Drake n?ht?v?sti pysyi valtioseikoista erill??n, ei siihen pantu mit??n painoa. Nuoren Draken ja vanhan valtakunnan-neuvoksen v?linen suhde k?vi pian yst?v?llisemm?ksi, kuin ij?nerotukseen ja heid?n erilaisiin luonteisiinsa n?hden olisi luullut. Skyttell? oli Sj?vikin l?hell? mets?stysmaja, jossa h?n usein oleskeli ty?skennellen huvikseen yksin?isyydess? -- procul negotiis -- kirjallisissa toimissa, ja t??ll? k?vi Drake h?nen luonansa joltisenkin usein.
Viimekuluneina vuosina oli Sj?vikin herran mielen vallannut kiihke? matkustamisen halu. Heti kev?tj?iden l?hdetty? matkusti h?n Ruotsista eik? palannut ennen kuin syysmyrskyjen mukana. H?nen mielialansa ei noista huvituksista kumminkaan lauhtunut; pilvi h?nen otsallaan oli entist??n synkempi, kun h?n semmoiselta retkelt? palasi puolisonsa luo.
Sittenkun Jumala oli siunannut heid?n avioliittonsa tytt?ren syntymisell?, toivoi Agnes rouva t?m?n onnen jossakin m??rin korvaavan miehelle kodin yksitoikkoisuuden, mutta ulkomaanmatkat olivat jo piintyneet h?nelle tavaksi, josta h?nen n?k?j??n oli mahdoton luopua.
Samanlaiselta matkalta oli h?n nytkin ?sken saapunut kotia, kun er??n? kauniina syksyp?iv?n? n?emme h?nen ratsastavan ulos linnansa pihasta, seurassansa palvelija hevosen sel?ss?. Puvustansa n?kyi, ettei h?nen aikomuksensa ollut l?hte? tiluksiansa kiert?m??n. Sulkakoristeinen hattu oli painettuna h?nen otsalleen ja musta samettiviitta peitti puoleksi h?nen kalunoilla varustettua takkiaan.
Renkipoika, jonka is? oli puutarhurina Sj?vikiss?, ajoi vaieten herransa j?lest?, uskaltamatta puhutella h?nt?. Pojalta kului sent??n aika hupaisesti tarkastellessaan livreijaansa, jossa puvussa h?n nyt ensikerran esiintyi kartanon v?en n?hden. H?n ihaili vuoron tulipunaista nuttua ja keltaisia nahkahousuja, vuoron suuria kannuksilla varustettuja ratsastussaappaita, joissa h?nen pohkeillaan oli yht? runsas liikkumatila, kuin Don Quixotella olisi ollut Roolandin tamineissa.
Tie johti n?it? kahta ratsumiest? pitkin v?h?isen j?rven rantaa, jonka vastaiselta puolelta, kellastuneen koivikon takaa, kuulsi Signildsborgin herrastalon valkonen p??ty; sen hovin omistaja oli valtakunnan-neuvos Pentin veli, vapaaherra Juhana Skytte. Ettei h?nen herransa aikomus ollut k?yd? Signildsborgissa naapuriansa tapaamassa, sen huomasi Pekka -- se oli nuoren ratsurengin nimi -- siit?, ett? ensinmainittu, sen sijaan ett? olisi poikennut vasempaan menev?lle tielle, k??nsikin hevosensa kuusimets?? kohden oikealla. Pekka huokasi muistellen vapaaherrattaren soreata kamarineitsytt? ja ohjasi hevosensa samaan suuntaan. Ajettiin viel? puolisen tuntia mit? suurimman hiljaisuuden vallitessa ja ilman ett? ainoatakaan ihmisasuntoa tuli n?kyviin. Mutta ?kki? h?iriintyi hiljaisuus siit?, ett? nuori ratsurenki, joka kotvasen aikaa oli tarkasti silm?illyt ymp?rist?? ja nyt tuijotti tielle eteens?, p??sti huudon.
-- Seisattakaa, armollinen herra! huusi h?n ja hypp?si alas hevosen sel?st?.
Drake seisautti hevosensa