Itämeren risteilijä | Page 2

n?hden vallitsi hurjain mellastajain kesken babyloonialainen sekasorto. Kuultiin alasaksaa, englanninkielt? ja lingua francaa; ainoastaan muutamat olivat, kielest? p??tt?en, syntyisin Pohjolasta.
-- El?k??n kapteenimme! huusivat muutamat.
-- Hukka Ruys'ille! Hukka hollantilaiselle! huusivat toiset, ja miehist? ker??ntyi kapteenin ymp?rille valittamaan sit? vankeutta, jota heid?n oli t?ytynyt k?rsi?.
-- Onko se teid?n oma k?skynne, kapteeni, vai onko se hollantilaisen vehkeit?, ettemme saa menn? maihin? kysyi muudan heist? toisten puolesta.
-- Uskokaa nyt! Uskokaa! sanoi Ruys, k?det housun taskuissa k?yskennellen humalaisten merirosvojen keskell?, jotka katselivat h?nt? uhkailevin silmin.
-- Min? olen k?skenyt, sanoi kapteeni tyynesti. -- Luuletteko, miehet, Ruys'in uskaltavan antaa minun nimess?ni valheellisia k?skyj?? Vankeus on kuitenkin pian p??ttyv?. P?iv?n koittaessa nostamme purjeet ja l?hdemme Tukholmaan.
-- Hurraa! r?yh?si joukko vastaukseksi t?h?n lupaukseen.
-- Ja nyt, Ruys, on sinun pidett?v? huoli siit?, ett? miehist? saa viett?? iloisen y?n, jatkoi merisissip??llikk?. -- Mit? viini? tuo on? Pikari t?nne!
K?sky? riennettiin t?ytt?m??n. Kapteeni maistella lipotteli sarkan sis?llyst? ja viskasi sen mereen.
-- Meill? on parempaa viini? laivassa, sanoi h?n viitaten Ruys'ille. -- Paras tynnyri t?nne ja kieritt?k?? tuo mereen!
Tuopa oli merirosvoista mieluinen k?sky. Sill'aikaa kun muutamat seurasivat Ruys'i? lastiruumaan, h?nen osotuksensa mukaan noutaakseen tuota kehuttua viiniastiaa, nostivat toiset yhteisin voimin sen, josta jo oli maisteltu, varpeiden yli ja heittiv?t sen mereen.
Pelaajat olivat nyt pelinoppain p??t?ksen nojalla jakaneet perinn?n ja liittyneet toisiin. Kapteeni meni laivan per?kannelle ja silm?ili, ruorirattaaseen nojautuen, kohtausta edess??n. Ruys otti pit??ksens? is?nnyytt?, t?ytti pikarit ja kehotteli ahkerasti niit? tyhjent?m??n.
-- Mainiota viini?! Se on tulista ja siin? on ruusun tuoksua, toisteli h?n kaataessaan pikareihin. Mutta h?nen ??nens? vapisi ja kylm? hiki helmeili h?nen otsallaan.
Kaiketi oli viiniin sekotettu jotakin v?kev?? nukuttavaa ainetta, sill? kauan ei viipynyt, ennenkuin miehet toinen toisensa j?lkeen horjuen meniv?t pois, paneutuaksensa nukkumaan, sill? vastustamattomasti heit? nyt uni painosti. J?lelle j??neet eiv?t toki ep?illeet mit??n: heid?nkin silm?nluomensa tuntuivat vihdoin lyijynraskailta ... tajunnan viimeinen s?en sammui ... viimeinen juomalaulu keskeytyi puolitiehen ... pikari kirposi viimeisen juomaurhon k?dest? ... ja kaikki oli hiljaa.
Ruys hiipi kapteenin luo ... hiipi varpaisillaan, ik??nkuin olisi pelj?nnyt her?tt?v?ns? nukkuvat.
-- Mit? nyt? kysyi h?n.
-- Min? olen lukenut miehet ja huomaan, ettei puutu ket??n. Kanna heid?t laivan pohjalle, ja katso ettei mit??n veden p??ll? pysyv?? kalua j?? irralleen! Salpaa luukut ja avaa lastiruuman vuotoreik?!
-- Niinkuin k?skette, mumisi Ruys synk?sti ja l?hti ilmeisen vastahakoisesti kamalaan ty?h?ns?.
Kapteeni k??ntyi selin kantta kohden, nojautui varpeihin ja katsoa tuijotti kuuhun, joka parhaallaan laski mets?n taa.
Useimmat merirosvoista makasivat liikkumattomina, aivan kuin olisivat olleet jo kuolleet. Toisia n?ytti tuskaiset aavistukset vaivaavan unessa; heid?n rintansa korisi, heid?n k?tens? kohosivat vaipuaksensa heti seuraavana silm?nr?p?yksen? hervonneina takasin.
Laivan pohjalta kuuluva lorina saattoi kapteenin heitt?m??n kuutamon tarkastelunsa sikseen. H?n k??nn?htihen ymp?ri. Ruys seisoi h?nen edess??n kasvot kalmankalpeina.
-- Se on tehty, sanoi h?n ja tarttui venheen pestiin.
He astuivat venoseen ja laskivat ulommas. Kun Ruys oli hetken aikaa soutanut k?ski kapteeni h?nen lev?ht?? airoilla. H?n nousi seisaalleen, k??ri viitan ymp?rilleen ja t?hysteli uppoavaa laivaa. Kuu oli jo laskenut ja kuunarin rajaviivat tulivat vain ep?selv?sti n?kyviin y?n varjojen keskelt?, joita vastaan vasta alkava aamunkoitto taisteli it?isell? taivaanrannalla. ?kkin?inen pauhina ilmaisi hetken, jona aallot voitonriemuisina loiskahtivat yhteen, peitt?en allensa saaliin. Vesi joutui melkoisella alalla liikkeeseen, ja muutamat kuohulaineet vy?ryttiv?t rantaan sen sanoman, ett? yksi noita merell? liikkuvia helvetti?, rauhallisen kaupank?ynnin vitsauksia, oli kadonnut.
Miesten astuttua rannalle sanoi kapteeni:
-- Sinun on heti auringon noustua oltava Tukholmassa. N?ill? seuduin et mill??n ehdolla saa n?ytt?yty?, ja toistaiseksi olemme ventovieraat toisillemme. Paperisi ovat kunnossa. Sin? j??t talveksi p??kaupunkiin ja odotat minun k?skyj?ni. Ensi kes?n? ty?skentelemme taas yhdess?.
Ruys oli istautunut rantakivelle. H?nen katseensa harhaili pitkin veden pintaa ja n?ytti etsiv?n uponnutta laivaa.
-- Kapteeni, sanoi h?n, -- min? aavistan ett? viimeinen hetkemme kohta on k?siss?. Moinen teko her?tt?? Sallimuksen voimat kostoon.
-- Nytk? jo omantunnon vaivoja? virkkoi kapteeni ter?v?n kuiskaavalla ??nell?, joka soi Ruys'in korvissa kuni uhkaava varotus.
-- Ei, sanoi Ruys. -- Min? kirjoitan t?m?n omaan syntiluetteloonne.
-- Tee niin! Mit? olemme tehneet, se oli v?ltt?m?t?nt?. Miehet olivat saaneet tietoonsa oikean nimeni ja yhteiskunnallisen asemani ... mill? tapaa, sit? en viel?k??n pysty arvaamaan. Min? en tahtonut olla riippuvainen l?yh?suisten konnien varomattomuudesta, voitonhimosta tahi omantunnon vaivoista... Tule!
-- Viel? yksi sana, kapteeni! lausui Ruys kavahtaen pystyyn.
-- Kaksi p?iv?? sitten purjehti laiva t?st? ohi pohjoseen p?in. Sen suunta oli n?ht?v?sti pantu Tukholmaa kohti. Min? tunsin sen, yht? varmasti kuin teid?tkin tunnen. Se on sama laiva, joka niin useasti seurasi meit? merell? ja her?tti taikauskoisen pelon miehist?ss?mme. Siin? laivassa on kova kohtalomme ohjattavana.
-- L?rp?tyksi?! Sin? olet uneksinut, virkkoi kapteeni k?rsim?tt?m?sti. -- L?htek??mme!

II.
Kustaa Drake.
Sj?vikin aatelishovin kukoistusaika oli kolmikymmenvuotisen sodan j?lkeen, kun sen omistaja eversti Anders Drake, palasi kotiin. T?m? oli osannut kutoa kultaisia t?hki? laakereihinsa. Olematta nimenomaan mik??n oppinut taiteentuntija, ihaili h?n kuitenkin hartaasti oivatekoisia ehtoolliskalkkia, ristinmaljoja, vihkivesiastioita ja pyhimyksen kuvia, joita Saksan katoolisissa kirkoissa s?ilytettiin, sek? toi mukanansa kotiin kokonaisen hengellisen taidekokoelman paljaita kulta- ja hopeakaluja, h?n kun ei hennonnut riist?? temppeleist? niit? liikuttavaisia koristuksia, jotka olivat halvempaa ainetta.
Kotiin tultuaan kyll?styi h?n pian taidekokoelmaansa ... h?nen mielens? vaihteli ehtimiseen ... h?n muutti sen vuoksi taidevarastonsa rahaksi, repi maahan