Itämeren risteilijä

铠
It?meren risteilij?, by Viktor Rydberg

The Project Gutenberg EBook of It?meren risteilij?, by Viktor Rydberg This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: It?meren risteilij?
Author: Viktor Rydberg
Translator: Emil Mannstén
Release Date: January 29, 2007 [EBook #20466]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK IT?MEREN RISTEILIJ? ***

Produced by Tapio Riikonen

IT?MEREN RISTEILIJ? I
Kirj.
Viktor Rydberg
Suomentanut [Fribytaren p? ?stersj?n] Emil Mannstén
Kirjassa tavattavat runokappaleet on Opettaja Eni Tamminen suomentanut.
Otava, Helsinki, 1899.
SIS?LLYS:
I. Y? meren rannalla II. Kustaa Drake III. Mets?stysmaja IV. Tanssiaiset V. Lumimyrsky VI. Elli VII. Kuulustelu VIII. Majatalo IX. Salaisuuksien uuni X. Er?s iltaseura XI. Inkvisiittori XII. Kaksi yhtymyst? XIII. Laamanni Juhana XIV. Tapahtumat kehittyv?t XV. Aadolf Skytte Tukholmassa XVI. Noitatutkinnat XVII. Ep?onnistunut vallankaappaus XVIII. Merell? XIX. Loppu

I.
Y? meren rannalla.
S??dermanlannissa, l?hell? merta, suunnilleen pari peninkulmaa Tukholmasta on Sj?vik niminen tila, joka ennen oli vanhalle Drake suvulle kuuluva herraskartano, mutta nyt on talonpoikaistalona.
Muutamat tiilensekaiset sorakasat osottavat nyt en?? kolmikymmenvuotisen sodan saaliina kohonneen herraskartanon seisontasijaa. Auralla on jo vuosim??ri? kynnetty sit? maata, joka ennen oli Sj?vikin linnanpihana.
Merta l?hinn? oleva osa maatilaa oli kuusitoista sataluvun keskipalkoilla mets?n?, jossa ainoastaan paikoittain oli raivattu alaa uudisviljelyksille. Mets?n l?pi kulki tie herraskartanon satamaan. Sj?vikin herrat k?yttiv?t n?et hy?dykseen aatelistolle vakuutettua oikeutta tullitta vied? tilojensa tuotteet ulkomaille.
Kuutamoy?n? syksyll? v. 1661 kulki matkamies t?t? yksin?ist? tiet?. H?n oli, suojellakseen itse?ns? y?kylm?lt?, k??riytynyt viittaan ja leve?lierinen hattu verhosi h?nen p??t??n. Tultuansa l?helle v?h?ist? satamaa poikkesi h?n tielt? polulle, joka oikealla suikerteli kallioiden v?litse. Polku p??ttyi r?nstyneen ladon ??reen, mutta mies kulki edelleen, kunnes h?n tuli yl?nteelle, josta avautui vapaa n?k?ala merelle ja rantaseudulle.
T?h?n h?n pys?htyi ja katseli meren aavalle ulapalle, joka tyvenen? ja peilikirkkaana, sielt? t??lt? mets?isten saarten pirstomana, v?lkkyi kuutamossa.
V?h?n matkaa rannasta n?kyi ankkuroituna kuunarin tapainen alus, jonka sirotekoinen taklaus kuvastui meren hopealle hohtaviin laineisiin. Sekavaa ihmis??nten sorinaa, kuuluen laivan kannelta p?in, soi h?nen korviinsa, ja t?h?n h?lin??n sulautui meren yksitoikkoinen loiske rantakallioita vastaan.
Mies seisoi kotvasen liikkumatta, katse t?hd?ttyn? laivaan. H?n aprikoi itsekseen.
Ja ik??nkuin hankkiaksensa siksi aikaa, kuin ajatuksensa oli toimessa, my?skin k?sillens? jotakin teht?v??, heitti h?n taaksep?in viittansa, otti vy?st?ns? pistoolin, tarkasti lukkoa, punnitsi asetta k?dess??n ja pisti sen j?lleen vy?h?ns?.
Sitten h?n vei merkinantopillin huulilleen ja puhalsi kimakan, y?lintujen kirin?n kaltaisen ??nen. Sit? toisteli kallioiden kaiku.
Kohta sen j?lkeen kuului samallainen vihellys kallioiden puolelta l?hinn? meren rantaa. Hattureuhkanaan ja kaapuun puettu mies ilmausi kallioiden v?list? ja kiipesi kukkulalle, jolla outo mies seisoi.
-- Ovatko valmistukset tehdyt? kysyi j?lkim?inen, kun ?sken saapunut seisoi h?nen edess??n ja paljasti ahavoituneet, arpien ja naarmojen rumentamat kasvonsa.
-- Ovat, vastasi t?m?, -- mutta viel?kin kerran uskallan pyyt?? teit?, kapteeni, ett? ajattelisitte...
-- Kaikki on tarkoin tuumittu, Ruys yst?v?, sanoi kapteeniksi kutsuttu, tehden k?rsim?tt?m?n liikkeen. -- Oletko tutkinut veden syvyytt??
-- Se on tarpeeksi syv??, vastasi Ruys.
-- Ja ovatko kaikki miehet laivassa koossa?
-- Joka mies.
-- Ent?p? onko kukaan k?ynyt maissa sen j?lkeen, kun t?h?n ankkuroitsivat?
-- Ei kukaan, kapteeni. Mutta min? olen vaivoin saanut heit? estetyksi maihin menem?st?, sen voitte uskoa. Heill? on nyt rahaa kosolta ja he tahtovat, kuten luonnollista on, matkan j?lkeen huvitella. Tyytym?tt?myys on noussut ??rimmilleen ja joka p?iv? olen pel?nnyt kapinannousua. Kuitenkin olen tehnyt voitavani heid?n tyynnytt?misekseen: sanoin teid?n tulevan laivaan t?n? y?n? ja ett? heti sen j?lkeen purjehdimme Tukholmaan.
-- Hyv? on.
Miehet l?htiv?t yl?nteelt? ja laskeutuivat alas kalliolta, joka erotti heid?t merest?. Rannalla oli venonen, jota Ruys oli k?ytt?nyt l?htiess??n laivasta.
Ruys istui soutamaan. Melu laivan kannella tuntui yltyv?n sik?li kuin he l?hestyiv?t kuunaria. Juomalauluja, kirouksia ja kaikenmoista kirkunaa, mit? vaan ihmiskurkusta voi l?hte?, sekautui siin? toisiinsa synnytt?en sekamelskan, jota ei itse paholainenkaan olisi k?rsinyt kuulla.
Venosen tulo keskeytti hetkeksi aikaa h?lin?n. Ahavoituneita, parrakkaita kasvoja kurkisti reelingin yli ja k?ysi heitettiin alas.
Kun kapteeni ja h?nen luutnanttinsa ... sill? sen nimellisen? palveli Ruys t?ss? laivassa ... tulivat kannelle, kohtasi heit? n?ky, joka heikkohermoisesta olisi tuntunut vastenmieliselt?; mutta silminn?ht?v?? oli, ettei sairaloinen arkatuntoisuus vaivannut kumpaakaan sanotuista herroista, sill? he t?hysteliv?t kantta tutkivin, eik? suinkaan h?mm?stynein katsein.
Heid?n edess??n venyi muudan laivav?est?n miehi? veriss??n. Iskupiilu oli halaissut p??kallon, ja aivot olivat valahtaneet kannelle. Kuollut puristeli viel? kourassansa kuutamossa v?lkkyv?? puukkoa. Mies oli arvatenkin joutunut kiistaan jonkun toverin kanssa.
Kasa kulta- ja hopearahoja oli kuolleesta v?h?n loitompana, mutta sent??n siksi l?hell?, ett? verivirta oli sinnekin osunut ja tahrannut kiilt?v?n metallin punaiseksi. Se oli kaatuneen osa saaliista. Toverit istuskelivat ymp?rill? ja pelasivat siit?, kenell? heist? oli oikeus peri? j?lkeenj??nyt omaisuus. Pelinopat py?riv?t, hurjistuneet katseet seurasivat niit?, naurun remahduksia ja kirouksia kuului pelaajain piirist?.
Toinen ryhm? seisoi viinitynnyrin ymp?rill?, jonka sis?llyst? ahkeraan maisteltiin. Kaikki olivat p?hn?ss?, mutta oluen vaikuttama mieliala tuli erilailla n?kyviin. Toiset kiisteliv?t, puukot varalla joko hy?kk?yst? tahi puolustaumista varten; toiset loilottivat pikari k?dess?; kolmannet syleiliv?t toisiaan vakuuttaen pysyv?ns? uskollisina hamaan kuolemaan asti; jotkut astelivat yksiksens?; olipa viel? pari kolme, jotka jo tajuttomina makasivat jossakin nurkassa laivan kannella, tovereiden sinne potkimina.
Kieleen