Inger, Östråtin rouva | Page 5

viesti ole päässyt pujahtamaan sisään?
Arveletteko, etten minä tiedä, kuinka moni vanhan suvun perillinen

harhaa henkipattona, ilman yösijaa, kattoa päänsä päällä, kun Tanskan
herrat isännöivät hänen isäinsä talossa?
INGER-ROUVA.
Ja sitten? Mitä vielä?
ELINA.
Minä tiedän hyvin, että moniakin jalosukuisia ritareita ajellaan kuin
nälkäisiä susia metsässä. Heillä ei ole liettä, minkä ääressä hetken
lämmitellä, ei leipää suuhunsa panna.
INGER-ROUVA
(kylmästi).
Riittää! Nyt ymmärrän sinut!
ELINA
(jatkaen).
Ja siksi te avaatte nyt yöksi Östråtin portit? Siksi täytyy hänen pysyä
outona ja tuntemattomana, hänen, tuon vieraan, jonka tulosta ja
menosta kenenkään ei pidä saada vihiä! Te uhmaatte käskijäimme
ankaraa määräystä, joka kieltää teitä antamasta vainotulle majaa ja
auttamasta häntä suomalla turvaa tai hoitoa --
INGER-ROUVA.
Riittää, sanoin! (On hetken vaiti ja lisää vakaumuksella.) Sinä erehdyt,
Elina; -- se, jota odotan, ei ole mikään henkipatto.
ELINA
(nousee)
Sitten olen ymmärtänyt teitä väärin.

INGER-ROUVA.
Kuule minua, lapseni! Mutta harkitse asiaa, jos yleensä jaksat hillitä
hurjaa mieltäsi!
ELINA.
Minä hillitsen, kunnes olette asianne puhunut.
INGER-ROUVA.
Kuule siis, mitä minulla on sinulle sanottavaa. -- Minä olen, niin paljon,
kuin suinkin voin, koettanut pitää sinua tietämättömänä kaikesta siitä
hädästä ja ahdingosta, jossa nyt elämme. Sillä mitä hyötyä siitä olisi
ollut, että olisin valanut surua ja huolta nuoreen sieluusi? Itku ja surkea
valitus ei meitä pahasta päästä. Tarvitaan rohkeutta ja miehenvoimaa.
ELINA.
Ken teille on sanonut, ettei minulla ole rohkeutta ja voimaa, jos sitä
vaaditaan.
INGER-ROUVA.
Vaiti, lapsi; -- minä voisin ehkä sanaasi vedota.
ELINA.
Kuinka, äitini?
INGER-ROUVA.
Minä ehkä vaatisin sinulta niitä molempia; minä ehkä --; mutta anna
minun puhua ensin loppuun.
Tiedä siis, että nyt näyttää lähestyvän aika, jota Tanskan
valtakunnanneuvosto on valmistanut, -- aika, tarkoitan, jolloin se voisi
antaa meidän oikeuksillemme ja vapaudellemme viimeisen iskun.
Katso, sentähden meidän täytyy --

ELINA
(vilkkaasti).
Lyödä itsemme irti, äiti?
INGER-ROUVA.
Ei, täytyy voittaa aikaa. Köpenhaminassa istuu neuvosto paraikaa
harkitsemassa, miten se parhaiten voisi ryhtyä asiaan. Enimmät
kuuluvat olevan sitä mieltä, ettei riitaisuuksista voida päästä niin kauan
kuin Norja ja Tanska eivät ole yksi ja sama maa; sillä jos vapaan maan
oikeudet meillä säilyvät, kun uudet kuninkaanvaalit tulevat, on selvää,
että taistelu puhkeaa jälleen ilmiliekkiin. Kas, sen tahtovat Tanskan
herrat estää.
ELINA.
Niin, he tahtovat estää sen, -- tahtovat! Mutta me, siedämmekö sellaista?
Katselemmeko rauhassa, miten --?
INGER-ROUVA.
Ei, me emme sitä siedä. Mutta turvautua aseihin --, nousta ilmi otteluun,
-- mihin se johtaisi, niin kauan kuin me emme ole kaikki yksimielisiä?
Ja onko yksimielisyys tässä maassa ollut koskaan vielä huonompi kuin
nyt? -- Ei, jos aiomme saada jotakin aikaan, täytyy meidän toimia
salaisesti ja hiljaisuudessa. Meidän täytyy, niinkuin sinulle sanoin,
voittaa aikaa, että keksisimme neuvoja. Eteläisessä Norjassa on suuri
osa aatelistoa tanskalaisten puolella; mutta täällä, Dovrefjeldista
pohjoiseen, on asia vielä epävarma. Siksi on kuningas Fredrik
lähettänyt erään uskotuimpia miehiään tänne, näkemään omin silmin,
millainen meidän mielenlaatumme on.
ELINA
(jännityksessä).
Niin; -- ja siksi --?

INGER-ROUVA.
Tuo ritari tulee Östråtiin tänä yönä.
ELINA.
Tänne? Ja tänä yönä?
INGER-ROUVA.
Eräs kauppalaiva toi hänet eilen Trondhjemiin. Äsken sain viestin, että
hän saapuu vieraakseni. Tunnin kuluessa voidaan häntä odottaa.
ELINA.
Ettekö ajattele, äitini, mihin vaaraan maineenne joutuu, jos annatte tuon
Tanskan lähettilään tulla luoksenne sellaiseen kohtaukseen? Eikö
ympäristön rahvas jo entuudestaan ole epäluuloinen Teitä kohtaan?
Kuinka saatatte toivoa, että se kerran antaisi teidän johtaa ja vallita
itseään, kun sanotaan sitten, että --
INGER-ROUVA.
Ole huoletta. Kaiken tämän olen tarkoin ajatellut; mutta siitä ei ole
hätää. Hänen asiansa tähän maahan on salaisuus; siksi saapui hän
tuntemattomana Trondhjemiin; ja yhtä outona ja tuntemattomana hän
myöskin tahtoo vierailla Östråtissa.
ELINA.
Ja nimeltään on tuo tanskalainen herra --?
INGER-ROUVA.
Se on komea nimi, Elina. Tanskan aatelilla on tuskin parempaa
mainitakaan.
ELINA.

Mutta mikä on aikomuksenne? Vielä en ole tarkoitustanne
ymmärtänyt?
INGER-ROUVA.
Ymmärrät pian. -- Kun emme voi tallata käärmettä jalkoihimme, täytyy
se pistää kiinni.
ELINA.
Varokaa, ettei pihti petä.
INGER-ROUVA.
Sinusta riippuu, miten lujasti se puristaa.
ELINA.
Minusta?
INGER-ROUVA.
Kauan olen huomannut, että Östråt on sinulle vankila. Ei ole nuoren
haukan ilo istua häkin rautasäleiden takana.
ELINA.
Siipeni ovat leikatut. Vaikka antaisitte minulle vapauden, vähän se
auttaisi minua.
INGER-ROUVA.
Siipesi eivät ole leikatut kauemmin kuin itse tahdot.
ELINA.
Minäkö tahdon? Tahtoni on teidän käsissänne. Olkaa, mikä kerran
olitte, niin tahdon minäkin --

INGER-ROUVA.
Siitä seikasta riittää. Kuule minua edelleen. -- Östråtista poistuminen ei
liene sinulle vastenmielistä?
ELINA.
Ehkäpä ei, äitini!
INGER-ROUVA.
Sanoit minulle kerran, että olit elänyt iloisimmat aikasi unelmissa ja
saduissa. Se elämä saattaa sinulle palata.
ELINA.
Mitä tarkoitatte?
INGER-ROUVA.
Elina, -- jos nyt tulisi mahtava ritari ja veisi sinut linnaansa, jossa
sinulla olisi kamarineitseitä ja kannuspoikia; silkkivaatteet ja loistavat
salit?
ELINA.
Ritari, sanotte?
INGER-ROUVA.
Ritari.
ELINA
(hiljemmin).
Ja tuo tanskalainen lähettiläs tulee tänne tänä yönä.
INGER-ROUVA.

Tänä yönä.
ELINA.
Jos on niin, niin pelkään tulkita sanojanne.
INGER-ROUVA.
Niissä ei ole pelon syytä, ellet tahdo tulkita niitä väärin. Aikomukseni
ei tosiaan ole pakottaa sinua. Oman mielesi mukaan on sinun valittava
ja päätettävä tämä asia.
ELINA
(tullen askelen lähemmäksi).
Oletteko kuullut tarinan äidistä,