Inger, Östråtin rouva | Page 4

hyvä; -- katso, tässä on Sten Sturen keihään varsi;
kiinnitäpä rintarauta siihen, niin meillä on komein sotamerkki
maailmassa.
SISÄPALVELIJA FINN
(kirje kädessä, tulee sisään ovesta vasemmalta ja menee _Inger-rouvan_
luo).
Olen etsinyt teitä kaikista huoneista --

INGER-ROUVA.
Mitä tahdot?
FINN
(ojentaa hänelle kirjeen).
Muuan lähetti Trondhjemista on saapunut tuoden teille kirjeen ja
viestejä.
INGER-ROUVA.
Katsotaan! (Avaten kirjettä.) Trondhjemista? Mitä se mahtaa olla?
(Silmäilee nopeasti kirjettä.) Kristus, armahda! Häneltä! Ja täällä
Norjassa -- --.
(Jatkaa lukemistaan kiihkeässä mielentilassa; sillaikaa noutavat miehet
yhä aseita salista).
INGER-ROUVA
(itsekseen).
Hän tulee siis tänne. Hän tulee tänne tänä yönä. -- Niin, silloin alkaa
kamppailu älyllä, ei miekalla.
EINAR HUK.
Riittää, riittää, kunnon miehet: nyt on meillä tietääkseni aseet. Nyt
lähdetään!
INGER-ROUVA
(kääntyen nopeasti).
Kukaan ei saa lähteä täältä tänä yönä!
EINAR HUK.

Mutta, jalo rouva, nyt on tuuli sopiva; purjeilla vuonon perukkaan ja --
INGER-ROUVA.
Pysyy, mitä sanoin!
EINAR HUK.
Täytyykö meidän siis odottaa huomiseen?
INGER-ROUVA.
Sekä huomiseen että kauemmin. Ainoakaan asestettu mies ei saa lähteä
Östråtista.
(Tyytymätöntä mutinaa joukosta.)
ERÄÄT TALONPOJAT.
Mutta me lähdemme sittenkin, rouva!
USEAT TOISET.
Niin, niin; me lähdemme!
INGER-ROUVA
(astuen askeleen lähemmäksi heitä).
Kuka teistä uskaltaa?
(Kaikki vaikenevat; oltuaan tuokion vaiti lisää _Inger-rouva_:)
Minä olen ajatellut puolestanne. Mitä te halvat rahvaan miehet tiedätte
maan asioista? Kuinka te rohkenette arvostella sellaisia? Teidän täytyy
kestää sortoa ja rasitusta vielä hetki. Se ei voine käydä kovin
sydämellenne, jos muistatte, ettei meilläkään, ylimyssuvuilla, ole
parempaa valittavana nykyaikaan. -- -- Viekää kaikki aseet takaisin
saliin. Myöhemmin saatte kuulla tahtoni. Poistukaa!

(Palvelijat vievät aseet saliin, jonka jälkeen koko joukko poistuu
oikealle.)
ELINA
(hiljaa _Björnille_).
Vieläkö luulet, että tein väärin tuomitessani -- Östråtin rouvaa?
INGER-ROUVA
(viittaa _Björnin_ luokseen ja sanoo).
Varusta yksi vieraskamareista kuntoon.
BJÖRN.
Niinkuin käskette, Inger-rouva!
INGER-ROUVA.
Ja portti auki jokaiselle, ken kolkuttanee.
BJÖRN.
Mutta --?
INGER-ROUVA.
Portti auki!
BJÖRN.
Portti auki.
(Poistuu oikealle.)
INGER-ROUVA
(Elinalle, joka on jo poistumassa ovesta vasemmalle).

Jää tänne! -- Elina; -- lapseni, -- minulla on sinulle kahden kesken
puhuttavaa.
ELINA.
Minä kuuntelen.
INGER-ROUVA.
Elina, -- -- sinä uskot pahaa äidistäsi?
ELINA.
Minä uskon, mitä teidän menettelynne pakottaa minut tuskakseni
uskomaan.
INGER-ROUVA.
Ja sinä vastaat minulle tylyn luonteesi mukaan.
ELINA.
Kuka on tylyyttä kylvänyt luonteeseeni? Aina lapsesta saakka olin
tottunut ihailemaan teitä suurena, ylevänä naisena. Sellaisia kuin te
olivat mielestäni ne naiset, joista kerrotaan taruissa ja sankarisaduissa.
Minusta näytti siltä kuin itse taivaan Jumala olisi painanut leimansa
teidän otsaanne ja merkinnyt teidät siksi olennoksi, joka oli johtava
arkoja ja epäröiviä. Linnan salissa lauloivat ritarit ja ylimykset
ylistystänne; ja rahvaskin, lähellä ja loitolla, nimitti teitä maan toivoksi
ja turvaksi. Ja kaikki he ajattelivat, että teissä palaisivat meille entiset
hyvät ajat. Kaikki he ajattelivat, että koittaisi meille ikäänkuin uusi
päivä. Yhäti on yö; enkä tiedä kohta enää, uskallanko luulla, että teissä
valkenee meille aamu.
INGER-ROUVA.
On helppo nähdä, mistä sinä saat moiset myrkylliset sanat. Sinun
korviisi ovat kulkeneet ajattelemattoman lauman kuiskeet ja nurinat
asioista, joita se niin vähän kykenee arvostelemaan.

ELINA.
Kansan ääni on totuuden ääni, sanoitte siihen aikaan, jolloin laulut ja
puheet kaikuivat kiitostanne.
INGER-ROUVA.
Olkoonpa niin. Mutta vaikka valitsisin osakseni istua täällä toimetonna
silloin kun minun olisi toimittava, -- etkö luule, että jo moinen valinta
olisi minulle niin raskas taakka, ettei sinun tarvitsisi lisätä sitä vielä
kivillä?
ELINA.
Kivet, joilla taakkaanne lisään, painavat minua yhtä raskaasti kuin teitä.
Keveästi, vapaana hengitin elon ilmaa niin kauan kuin sain uskoa teihin.
Sillä elääkseni täytyy minun tuntea itseni ylpeäksi, ja ylpeä olisin
syystä ollut, jos te olisitte ollut yhä sama, mikä te kerran olitte.
INGER-ROUVA.
Ja mikä sinulle takaa, etten sitä ole? Elina, mistä niin varmaan tiedät,
ettet tee äidillesi vääryyttä?
ELINA
(huudahtaen kiihkeästi).
Oi, jospa sitä nyt tekisin!
INGER-ROUVA.
Hiljaa! Sinulla ei ole oikeutta vaatia tilille äitiäsi. -- Yhdellä ainoalla
sanalla voisin --; mutta se ei olisi sinulle terveellinen kuulla; sinun
täytyy odottaa, mitä aika mukanaan tuo; ehkä käy niin, että --
ELINA
(aikoen poistua).

Nukkukaa hyvin, äitini!
INGER-ROUVA
(vitkastellen).
Ei, -- jää luokseni, on vielä eräs asia -- --. Tule lähemmäksi, sinun
täytyy minua kuulla, Elina!
(Asettuu pöydän ääreen ikkunan luokse.)
ELINA.
Minä kuulen.
INGER-ROUVA.
Niin vaiti kuin oletkin, tiedän kuitenkin, että olet montakin kertaa
kaivannut täältä pois. Sinun on Östråtissa liian yksinäistä ja autiota.
ELINA.
Onko se teistä ihme, äitini?
INGER-ROUVA.
Riippuu itsestäsi, muuttuuko se asia tästä alkaen.
ELINA.
Kuinka?
INGER-ROUVA.
Kuule minua. -- Tänä yönä odotan taloon vierasta.
ELINA
(tullen lähemmäksi).

Vierasta?
INGER-ROUVA.
Vierasta, jonka täytyy pysyä outona ja tuntemattomana. Kukaan älköön
saako tietää, mistä hän tulee tai minne lähtee.
ELINA
(heittäytyy ilosta huudahtaen hänen eteensä ja tarttuu hänen käteensä).
Äiti! Minun äitini! Antakaa minulle anteeksi, jos voitte, vääryyteni teitä
vastaan!
INGER-ROUVA.
Mitä tarkoitat? -- Elina, minä en ymmärrä sinua.
ELINA.
He ovat siis kaikki erehtyneet? Teidän sydämenne on yhä uskollinen!
INGER-ROUVA.
Mutta, nouse jo, -- ja sano --
ELINA.
Oi luuletteko, etten tiedä, kuka se vieras on?
INGER-ROUVA.
Tiedät sen? Ja kuitenkin sinä --?
ELINA.
Luuletteko Östråtin porttien olleen niin tarkasti teljettyinä, ettei
ainoakaan surkeuden