Inger, Östråtin rouva | Page 7

ritarisaliin, surun sortamana, pari toisensa per?st?. Siell? h?n makasi paareilla, kirveen haava otsassa, valkeana kuin kev?tpilvi. Uskaltanen sanoa, ett? Norjan uljaimmat miehet olivat siell? koolla sin? y?n?. Margarete-rouva seisoi miesvainajansa p??puolessa, ja kaikki, kaikki me vannoimme uhraavamme henkemme ja onnemme kostaaksemme sek? t?m?n viimeisen konnanty?n ett? kaikki muut. -- Inger Gyldenl?ve, -- ken avasi silloin tien itselleen miesten parveen? Neito, -- melkein lapsi viel?, -- leimuavin silmin ja kyyneleisin ??nin. -- Mit? vannoi h?n? Toistanko sananne?
INGER-ROUVA.
Vannoin samaa kuin te muutkin; en enemp?? enk? v?hemp??.
OLAF SKAKTAVL.
Te muistatte valanne, -- ja olette kuitenkin sen unohtanut.
INGER-ROUVA.
Ja kuinka pitiv?t muut, mit? olivat luvanneet? Teist? en puhu, Olaf Skaktavl, vaan teid?n yst?vist?nne, koko Norjan aatelista. Heiss? ei ole ainoatakaan, joka olisi n?in? pitkin? vuosina uskaltanut olla mies; ja kuitenkin lukevat he viaksi minulle, ett? olen nainen.
OLAF SKAKTAVL.
Ymm?rr?n, mit? tarkoitatte. Miksi he alistuivat eiv?tk? uhmanneet v?kivallan tekij?it? viimeiseen asti? Totta kyll?; huonoa ainesta ovat sukumme nyky??n; mutta jos niiden v?lill? olisi ollut yhteytt?, -- kuka tiet??, mit? olisi tapahtunut? Jos te olisitte voinut pit?? yhdess? heit?; sill? teid?n edess?nne he olisivat kaikki taipuneet.
INGER-ROUVA.
Helposti voisin teille vastata; mutta te tuskin pit?isitte vastausta p?tev?n?. ?lk??mme siis en?? puhuko siit?, mit? ei muuttaa voi. Lausukaa sen sijaan, mik? teid?t l?hinn? toi ?str?tiin? Tahdotteko suojaa? Hyv?; min? koetan k?tke? teit?. Jos jotakin muuta tarvitsette, sanokaa; te saatte n?hd?, ett? min? olen valmis --
OLAF SKAKTAVL.
Kaksikymment? vuotta olen ollut kodittomana. Jemtlannin tuntureilla ovat hiukseni harmaantuneet. Olen el?nyt loisena hukalla ja kontiolla. -- Te n?ette, Inger-rouva, ett? -- *min?* en teit? tarvitse; mutta sek? aatelisto ett? rahvas kaipaa teit?.
INGER-ROUVA.
Vanha virsi.
OLAF SKAKTAVL.
Niin, se soi ilke?lt? korvissanne, sen arvaan; mutta kuitenkin t?ytyy teid?n se kuulla. Lyhyesti: min? tulen Ruotsista. Siell? on tulossa levottomuuksia. Taalaissa ne alkavat.
INGER-ROUVA.
Tied?n sen.
OLAF SKAKTAVL.
Pietari Kansleri on mukana, -- mutta salaa, ymm?rr?tte.
INGER-ROUVA
(h?tk?ht?en).
Miten?
OLAF SKAKTAVL.
H?n se l?hetti minut t?nne ?str?tiin.
INGER-ROUVA
(nousee).
Pietari Kansleri, sanotte?
OLAF SKAKTAVL.
H?n juuri; -- tai, kuka tiet??, ehk? ette tunne h?nt? en???
INGER-ROUVA
(puolin itsekseen).
Liiankin hyvin! -- Mutta, sanokaa, pyyd?n, -- mink? viestin t?nne tuotte?
OLAF SKAKTAVL.
Kun maine levottomuuksista saapui rajatuntureille, jossa silloin oleskelin, l?ksin heti Ruotsin puolelle. Saatoin jo aavistaa, ett? Pietari Kanslerilla oli sormensa peliss?. Hain h?net k?siini, ja tarjosin apuani h?nelle; -- h?n tunsi minut ennest??n, kuten tied?tte. H?n tiesi, ett? minuun saattoi luottaa, ja sitten -- h?n l?hetti minut t?nne.
INGER-ROUVA
(k?rsim?tt?m?sti).
Niin, niin, -- h?n l?hetti teid?t t?nne, ett? te --?
OLAF SKAKTAVL
(salaper?isesti).
Inger-rouva, ?str?tiin tulee t?n? y?n? vieras.
INGER-ROUVA
(h?mm?styneen?).
Kuinka? Tied?ttek? te, ett? --?
OLAF SKAKTAVL.
Kyll?, tied?n. Min? tied?n kaikki. Juuri h?nt? tapaamaan Pietari Kansleri l?hetti minut t?nne.
INGER-ROUVA.
H?nt?? Mahdotonta, Olaf Skaktavl, -- aivan mahdotonta!
OLAF SKAKTAVL.
Puhun silkkaa totta. Ellei h?n viel? ole saapunut, niin ei mene pitk?? aikaa, kun --
INGER-ROUVA.
Ei, niin kyll?; mutta --
OLAF SKAKTAVL.
Teille on siis ilmoitettu h?nen tulostaan?
INGER-ROUVA.
On. H?n l?hetti minulle sanan. Siksi te p??sitte sis??n heti, kun kolkutitte.
OLAF SKAKTAVL.
(kuunnellen).
Hst; joku ratsastaa tiet? t?nne p?in. (Menee ikkunan luo.) Portit avataan.
INGER-ROUVA
(katselee ulos).
Se on ritari ja h?nen asemiehens?. He laskeutuvat jo satulasta pihalla.
OLAF SKAKTAVL.
Se on siis h?n. H?nen nimens??
INGER-ROUVA.
Te ette tied? h?nen nime?ns??
OLAF SKAKTAVL.
Pietari Kansleri kielt?ysi sit? mainitsemasta. H?n sanoi ainoastaan, ett? l?hetetyn piti kohdata minut ?str?tissa kolmantena iltana Martin-messun j?lkeen --
INGER-ROUVA.
Aivan niin; nyt on se ilta.
OLAF SKAKTAVL.
H?nen piti tuoda kirjelmi?. Niist? ja teid?n omasta suustanne saisin tiet??, kuka h?n on.
INGER-ROUVA.
Suokaa siis minun saattaa teid?t vieraskamariin, joka on teille varustettu. Te kaipaatte virkistyst? ja lepoa. Vieraan herran puheille p??sette pian.
OLAF SKAKTAVL.
No, kuten haluatte.
(Poistuvat kumpikin vasemmalle.)
(Lyhyen pys?hdyksen j?lkeen tulee Finn varovasti huoneeseen oikealla olevasta ovesta, katselee ymp?rilleen, pilkist?? ritarisaliin, menee sitten takaisin ulko-ovelle ja antaa merkkej? joillekuille ulkona odottaville. Sitten astuvat valtioneuvos Nils Lykke ja ruotsalainen p??llikk? Jens Bjelke huoneeseen.)
NILS LYKKE
(hiljaisella ??nell?).
Ei ket??n?
FINN
(samoin hiljaa).
Ei ket??n, herra!
NILS LYKKE.
Ja me voimme joka suhteessa varmasti luottaa sinuun?
FINN.
Trondhjemin k?skynhaltia v?itti aina ennen, ett? olen luotettava.
NILS LYKKE
Hyv? on; niin sanoi h?n minullekin. Siis, ensiksikin, -- onko ket??n muuta vierasta tullut ?str?tiin ennen meit? t?n? iltana?
FINN.
Kyll?, tunti sitten muuan tuntematon mies.
NILS LYKKE
(matalalla ??nell? _Jens Bjelkelle_).
H?n on t??ll?. (K??ntyy j?lleen Finnin puoleen.) Tuntisitko h?net ulkon??lt?? N?itk? h?net?
FINN.
En, eik? h?nt? ole n?hnyt kukaan muu kuin porttivahti, mik?li tied?n. H?net vietiin heti Inger-rouvan puheille, ja rouva --
NILS LYKKE.
Niin? Mit? rouva? Ei kai vieras liene viel? poistunut?
FINN.
Ei; mutta rouva on varmaan k?tkenyt h?net johonkin omista huoneistaan, sill? --
NILS LYKKE.
Hyv?.
JENS BJELKE
(kuiskaten).
Siis ensinn?kin vartiat portin eteen; silloin h?net saamme.
NILS LYKKE.
(hymyillen).
Hm! (Finnille.) Kuule, sanopas, onko t??lt? mit??n muuta tiet? ulos kuin portin kautta? ?l? nyt noin seiso ja ?llistele! Tarkoitan, -- voiko ?str?tista p??st? kenenk??n n?kem?tt?, kun portti on suljettu?
FINN.
Ahaa; sit? en tied?. Tosinhan puhuvat salak?yt?vist? kellareissa; mutta t??ll? ei liene ket??n, joka tuntisi niit?, paitsi Inger-rouva itse; niin, -- ja ehk?p? Elina-neito.
JENS BJELKE.
Ohoi, peijakas!
NILS LYKKE.
Hyv?. Voit menn?.
FINN.
Kyll?. Jos sitten minulta jotakin tahtoisitte, niin kolkuttakaa vain tuolla ritarisalissa toiseen oveen oikealla; min? olen heti tavattavissa.
NILS LYKKE.
Hyv?.
(Osoittaa eteisen oveen; Finn menee ulos.)
JENS BJELKE.
Kuulkaa, -- uskotteko, rakas yst?v? ja veli, t?st? tuli meille molemmille nolo sotaretki.
NILS LYKKE
(hymyillen).
Oh, ei minulle, toivon!
JENS BJELKE.
Niink? vai? Ensiksikin on niukka kunnia ajella sellaista parratonta nulikkaa kuin t?m? Nils Sture. Hulluksiko vai viisaaksi luulla h?nt? moisten ilveitten j?lkeen? Ensin ?rsytt?? talonpojat