Inger, Östråtin rouva | Page 3

kuuluu?
TALONPOJAT.
Me tahdomme mukaan! Tahdomme auttaa! P??st? vapaiksi!
INGER-ROUVA
(hiljaa).
Ah, olisikohan aika tullut!
EINAR HUK.
Kaikista Norjan rajapit?jist? rient?? talonpoikia toiselle puolen Taalaihin. Lainturvattomat miehetkin, jotka ovat harhanneet vuosikausia autioilla tuntureilla, uskaltavat nyt j?lleen kyliin, kokoavat v?ke? ja hiovat ruostuneitten miekkainsa ter??.
INGER-ROUVA
(oltuaan hetken vaiti).
Kuulkaa, -- vastatkaa minulle, oletteko t?ysin punninneet asiaa? Oletteko ajatelleet, miten teid?n k?visi, jos kuningas Kustaan miehet voittaisivat?
BJ?RN
(hiljaa ja rukoillen _Inger-rouvalle_).
Ajatelkaa, miten tanskalaisten k?visi, jos kuningas Kustaan miehet joutuisivat tappiolle.
INGER-ROUVA
(ep??v?sti).
Se ei ole minun teht?v?ni. (K??ntyy miesjoukon puoleen.) Te tied?tte: kuningas Kustaalla on t?ysi syy toivoa apua Tanskasta. Kuningas Fredrik on h?nen yst?v?ns? eik? tosiaan j?t? h?nt? pulaan --
EINAR HUK.
Mutta jos talonpojat kaikkialla koko Norjan maassa nousisivat? Jos me kaikki yhdess? nousisimme, -- sek? herrat ett? rahvas. -- Niin, rouva Inger Gyldenl?ve, nyt melkein luulen tulleen sen tilaisuuden, jota olemme odottaneet. Jos se nyt alkaa, niin t?ytyy muukalaisten l?hte? maasta.
TALONPOJAT.
Niin, pois Tanskan voudit! Pois muukalaisherrat! Pois valtakunnanneuvoston k?tyrit!
INGER-ROUVA.
Oi, metallia heiss? on! -- mutta kuitenkin, sittenkin --!
BJ?RN
(itsekseen).
H?n ep?r?i. -- (Elinalle.) Mit? siihen tuli, Elina-neito, -- te teitte v??rin, kun tuomitsitte ?iti?nne.
ELINA.
Bj?rn, min? raastaisin silm?t p??st?ni, jos ne pettiv?t minut!
EINAR HUK
N?hk??s, jalosyntyinen rouva, -- ensin on esteen? Kustaa kuningas; kun _h?n_ on ly?ty, eiv?t tanskalaiset kauvaa jaksa t?ss? maassa pysy?.
INGER-ROUVA.
Ja sitten?
EINAR HUK.
Sitten olemme vapaat; meill? ei ole en?? vieraita esivaltiaita, ja me saamme valita itse kuninkaamme niinkuin ruotsalaisetkin ennen meit?.
INGER-ROUVA
(vilkkaasti).
Itse kuninkaan? Ajatteletteko Sturein sukua?
EINAR HUK.
Kristian kuningas ja toiset h?nen j?lkel?isens? ovat tehneet itsen?isist? suvuistamme puhdasta! Parhaat herramme harhaavat henkipattoina tunturipolkuja, jos en?? el?v?tk??n. Mutta saattaisipa kuitenkin l?yty? joku vanhain sukujemme perillinen, joka --
INGER-ROUVA
(nopeasti)
Riitt??, Einar Huk! Riitt??! (itsekseen.) Ah, minun kallehin toivoni!
(K??ntyy talonpoikain ja linnan alustalaisten puoleen.)
Min? olen nyt neuvonut teit? mik?li olen voinut. Olen ilmaissut teille, miten suureen vaaraan te uskallatte astua. Mutta jos olette kerran horjumattomat p??t?ksess?nne, niin olisi minun mielet?nt? est?? teit? aikomuksesta, jonka te kuitenkin voitte toteuttaa itse.
EINAR HUK.
Meill? on siis teilt? lupa?
INGER-ROUVA.
Teill? on oma vahva tahtonne; kysyk?? silt? neuvoa, jos on niinkuin sanotte, ett? teit? alinomaa kiusataan ja poljetaan -- -- -- Min? tunnen niin v?h?n niit? asioita. Min? en tahdo enemp?? tiet??! Mit? voin min?, yksin?inen nainen --? Vaikka ry?st?isitte ritarisalin tyhj?ksi --; ja siell? on monta hyv?? miekkaa; onhan teill? t?ysi valta ?str?tissa t?n? iltana. Saatte tehd?, mit? haluatte. Hyv?? y?t?!
(Miesjoukko puhkeaa kaikuviin riemuhuutoihin. -- Sytytet??n kynttil?t, ja palvelijat tuovat kaikenlaisia aseita ritarisalista.)
BJ?RN
(tarttuu _Inger-rouvan_ k?teen, kun rouva aikoo poistua).
Kiitokset, jalo ja ylh?inen rouva! Min?, joka olen tuntenut teid?t lapsesta asti, en ole koskaan teit? ep?illyt.
INGER-ROUVA.
Vaiti, Bj?rn, -- vaaralliseen peliin olen ryhtynyt t?n? iltana. Muut panevat siihen ainoastaan henkens?; mutta min? -- tuhannen kertaa enemm?n; usko minua!
BJ?RN.
Kuinka? Pelk??ttek? valtanne katoamista ja sovinnollisten v?lien katkeamista?
INGER-ROUVA.
Valtaniko? Voi, hyv? Jumala!
MUUAN PALVELIJA
(tullen suuri miekka k?dess? salista).
T?ss? on oikea hukanhammas! Sill? kun huitelen verenimij?in k?tyreit?!
EINAR HUK
(toiselle palvelijalle).
Mit? sin? sielt? l?ysit?
PALVELIJA.
Rintaraudan, jota nimitt?v?t Herlof Hyttefadsiksi.
EINAR HUK.
Se on sinulle liian hyv?; -- katso, t?ss? on Sten Sturen keih??n varsi; kiinnit?p? rintarauta siihen, niin meill? on komein sotamerkki maailmassa.
SIS?PALVELIJA FINN
(kirje k?dess?, tulee sis??n ovesta vasemmalta ja menee _Inger-rouvan_ luo).
Olen etsinyt teit? kaikista huoneista --
INGER-ROUVA.
Mit? tahdot?
FINN
(ojentaa h?nelle kirjeen).
Muuan l?hetti Trondhjemista on saapunut tuoden teille kirjeen ja viestej?.
INGER-ROUVA.
Katsotaan! (Avaten kirjett?.) Trondhjemista? Mit? se mahtaa olla? (Silm?ilee nopeasti kirjett?.) Kristus, armahda! H?nelt?! Ja t??ll? Norjassa -- --.
(Jatkaa lukemistaan kiihke?ss? mielentilassa; sillaikaa noutavat miehet yh? aseita salista).
INGER-ROUVA
(itsekseen).
H?n tulee siis t?nne. H?n tulee t?nne t?n? y?n?. -- Niin, silloin alkaa kamppailu ?lyll?, ei miekalla.
EINAR HUK.
Riitt??, riitt??, kunnon miehet: nyt on meill? tiet??kseni aseet. Nyt l?hdet??n!
INGER-ROUVA
(k??ntyen nopeasti).
Kukaan ei saa l?hte? t??lt? t?n? y?n?!
EINAR HUK.
Mutta, jalo rouva, nyt on tuuli sopiva; purjeilla vuonon perukkaan ja --
INGER-ROUVA.
Pysyy, mit? sanoin!
EINAR HUK.
T?ytyyk? meid?n siis odottaa huomiseen?
INGER-ROUVA.
Sek? huomiseen ett? kauemmin. Ainoakaan asestettu mies ei saa l?hte? ?str?tista.
(Tyytym?t?nt? mutinaa joukosta.)
ER??T TALONPOJAT.
Mutta me l?hdemme sittenkin, rouva!
USEAT TOISET.
Niin, niin; me l?hdemme!
INGER-ROUVA
(astuen askeleen l?hemm?ksi heit?).
Kuka teist? uskaltaa?
(Kaikki vaikenevat; oltuaan tuokion vaiti lis?? _Inger-rouva_:)
Min? olen ajatellut puolestanne. Mit? te halvat rahvaan miehet tied?tte maan asioista? Kuinka te rohkenette arvostella sellaisia? Teid?n t?ytyy kest?? sortoa ja rasitusta viel? hetki. Se ei voine k?yd? kovin syd?mellenne, jos muistatte, ettei meill?k??n, ylimyssuvuilla, ole parempaa valittavana nykyaikaan. -- -- Viek?? kaikki aseet takaisin saliin. My?hemmin saatte kuulla tahtoni. Poistukaa!
(Palvelijat viev?t aseet saliin, jonka j?lkeen koko joukko poistuu oikealle.)
ELINA
(hiljaa _Bj?rnille_).
Viel?k? luulet, ett? tein v??rin tuomitessani -- ?str?tin rouvaa?
INGER-ROUVA
(viittaa _Bj?rnin_ luokseen ja sanoo).
Varusta yksi vieraskamareista kuntoon.
BJ?RN.
Niinkuin k?skette, Inger-rouva!
INGER-ROUVA.
Ja portti auki jokaiselle, ken kolkuttanee.
BJ?RN.
Mutta --?
INGER-ROUVA.
Portti auki!
BJ?RN.
Portti auki.
(Poistuu oikealle.)
INGER-ROUVA
(Elinalle, joka on jo poistumassa ovesta vasemmalle).
J?? t?nne! -- Elina; -- lapseni, -- minulla on sinulle kahden kesken puhuttavaa.
ELINA.
Min? kuuntelen.
INGER-ROUVA.
Elina, -- -- sin? uskot pahaa ?idist?si?
ELINA.
Min? uskon, mit? teid?n menettelynne pakottaa minut tuskakseni uskomaan.
INGER-ROUVA.
Ja sin? vastaat minulle tylyn luonteesi mukaan.
ELINA.
Kuka on tylyytt? kylv?nyt luonteeseeni? Aina lapsesta saakka olin tottunut ihailemaan teit? suurena, ylev?n? naisena. Sellaisia kuin te olivat mielest?ni ne naiset, joista kerrotaan taruissa ja sankarisaduissa. Minusta n?ytti silt? kuin itse taivaan Jumala olisi painanut leimansa teid?n otsaanne ja merkinnyt teid?t siksi olennoksi, joka oli johtava arkoja ja ep?r?ivi?. Linnan salissa lauloivat ritarit ja ylimykset ylistyst?nne; ja rahvaskin, l?hell? ja loitolla, nimitti teit? maan